Ski Dubai

Julkaistu: 20.12.2015

Vuosi lopuillaan, joulu tuloillaan vaan lunta ei näy, ei kuulu – ainakaan täällä eteläisessä Suomessa. Parisen viikkoa sitten kaamosta pakomatkaillessa Yhdistyneissä Arabiemiraateissa tulikin sitten hetken mielijohteesta avattua laskukausi keskellä aavikkoa ja keskellä Dubain miljoonakylää – eli Mall of Emirates ostoskeskuksen Ski Dubai -sisähiihtokeskuksessa. Odotukset hallin toiminnasta ja olosuhteista oli alkuun skeptiset – vaan turhaan, sillä fiilis parin tunnin pujottelujen jäljiltä oli erittäin ok!

Tuulillasin läpi maisemaa katsellessa ei nyt ihan heti arvaisi että pujottelemaan tässä matkamme vie.

Matkan varrella passaa pysähtyä ihmettelemään vaikka tätä 830 metriä korkeaa lasiteräsbetonimonumenttia.

Ski Dubain rinteiden layout on alhaalta katsoen lievästi vasuriin taittuva “kyynärvarsi” pisimmän rinteet ollessa 400-metrinen. Korkeuseroa 85 m, joten ihan suomimitoissa mennään. Sisällä hallissa lämpötilat pidetään päivisin -1 C, öisin pakkaset lasketaan -6 Celsiukseen jolloin myös lunta tarvittaessa tehdään. Väittävät, jotta “state-of-the-art” -eristysratkaisulla pakkanen saadaan olosuhteisiin nähden taloudellisesti ylläpidettyä, vaikka kesäsin lämmöt pihalla saattaa olla +50 C.

Mikäli hitaanpuoleisen tuolihissin matka puuduttaa löytyy puolivälistä nousua Café Avalanche, missä tarjolla burgerihodarimättöjä ym. moolien foodcourt -moskaa. After/during ski -oluita sieltä tai mistä tahansa muualtakaan UAE:sta on turhaa kysellä islamin oppien kieltäessä moisen hurjastelun.

Vuokraamon tarjontaa hetkisen zoomailtuani totesin lautatarjonnan olevan (odotetusti) sanalla sanoen surkea, joten päätinpä testata pari vuoden tauon jälkeen jotta mites nämä suksipuuhat sujuu. Eipä nämä vuokraamon hiihtokamppeetkaan toki nyt kovin erikoisia olleet, mutta vähemmällä värkkäämisellä pääsee kuin vuokralautakamojen kanssa stanssia, kulmia, siteitä, monoja etc säätäessään mieluisekseen.

Maailman ainoa “musta” sisärinne kaartuu jyrkkenevästi tuonne alaoikealle. Tuolihissin lisäksi seinustaa reunustaa myös tämä perinteinen sompahissi, millä matka toppiin taittuu huomattavasti tuoliversiota nopeemmin.

Ski Dubaissa myös lumiparkkailijat otetaan huomioon, olkoonkin että obstaakkelien asettelussa ja mielikuvituksessa olisi ehkä parantamisen varaa. Kamppeet oli melko vähäisellä käyttöasteella – hyvä kuitenkin että jotain härveleitä löytyy. Tuonne ei sitten mitään asiaa ilman kypärää ole, mistä itsekin heti palautetta henkilökunnalta sain…

Dubaissa hiihtely on verraten maltillisesti hinnoiteltu – 50 eurolla saa käyttöönsä pariksi tunniksi vuokrakamat, hissilipun ja kuvassa näkyvät sähäkät laskugearit. Hanskat ja pipot taas eivät kuulu pakettiin ja näitä sopii ostaa paikan päältä mikäli ei omasta takaa löydy.

Yhteenvetona paikasta voisi todeta jotta “ihan jees”. Jos tuolla päin joku nyt sattuu pyörimään niin ihan suositeltava paikka käydä mikäli alamäkitouhut kiinnostaa. Lumi on hyvää ja rinteet (väittävät että 5 kpl, itse laskin jotta 2 kpl) yllättävänkin hauskoja laskea. Saattapi olla, että näillä halleilla olisi Suomessakin käyttäjäkuntansa lumirajan noustessa vuosi vuodelta pohjoisemmaksi.

Rakensin minirampin (2.0)

Julkaistu: 16.9.2015

Toissa kesänä askartelemani takapihaminiramppi koki kuluneena kesänä kohtalaisen faceliftin kun innostuin talven pimeinä hetkinä fiilistelemään kesäistä rampin raksausprojektia ja vahingossa samalla myös suunnittelemman ramppiin uusia ajolinjoja. Aikani pähkäiltyä totesin parhaaksi vain laittaa sahat laulamaan ja hihat heilumaan, eiköhän siitä jotain skeitattavaa synny ja toisaalta tuleepahan isäukkoni (R.I.P.) aiempana suvena mökilleen sahaamille kakkosnelosille ym. puutavaralle jotain järkevää käyttöä.

Kevään lähtötilanne oli tämä. Rampin perusosan jälkeen jatkuva spine toimii mallikkaasti mutta on 1250mm leveenä auttamattoman kapea. Siispä…

…katsoin parhaaksi purkaa koko laitoksen ja asetella pilariharkkoja sokkelin muotoon suunnitellun laajennuksen kokonaispinta-alan selvittämiseksi.

Ekat kaarilevyt sahattu, tässä vaiheessa työmaa vielä levällään autotallissa.

Loppupeleissä rampin raksaaminen on yhtä isoa palapeliä, vain hauskempaa.

Kevään ekoina poutapäivinä oli hyvää aikaa lyödä valmiita elementtejä sijoilleen.

Edellisen kesän harjoitusta ansiosta meni koparit lähes heittämällä sisään, vähän joutui sinne tänne puulaikkaa näyttämään.

Koolaukset paikallaan, levytys next.

Eka varvi filmiä levytetty, testing ja hyvin toimii.

Viimeisten filmivanerien ruuvailujen myötä koko komeus olikin sitten paketissa, hyvä tuli – vähän kuumottava ehkä mutta silti hyvä!

Good times!

 

Mutta ei niin hyvää ettei jotain huonompaakin – muutaman viikon skedeyksen jälkeen onnistuin kesälomieni kynnyksellä paskomaan polveni (vanha vamma joka tulee ja menee) sillä seurauksella että kaikenlainen sporttaaminen, skedeys mukaanlukien oli pannassa puolitoista kuukautta. Lepo ja täsmälääkitys auttoi koipea sen verran että nyttemmin rullailut jälleen sujuu mutta mm. juoksukielto on ja pysyy. Jatkossa kesäaerobiset tullaankin suorittamaan polkupyörän satulasta käsin (mikä lienee jo oman postauksen arvoinen aihe…).

Loppuun vielä liikkuvaa kuvaa ja vanhoja ukkoja piharampilla koheltamassa:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tour de Lapland

Julkaistu: 03.5.2015

Siinäpä se – nimittäin laskukausi 14/15 siististi paketissa. Talman ynnämuiden etelän keskusten lyödessä ennenaikaisesti lappua luukulle sain ylipuhuttua paremman puoliskoni pohjoisen autojunaan, kohteena Kolari ja siellä tarkemmin ottaen jo perinteinen Pallas-Ylläs-Levi -akseli. Sen kummemmin kortteeria ei alettu optimoimaan mutta kun sopuhintainen mökinpuolikas irtosi Ylläksen tienoilta Lompolon puolelta, oli askelmerkit reilun viikon tourille selvillä. Siispä auto junaan ja juna Lappiin, siellä on ihmisen hyvä.

Pasilasta pohojoseen, sano.

Alamäkislaalomin ohessa toki myös flättihiihtimet mukana, kelojen siimeksessä tasatyönnöin viettävään alamäkeen, aina toimii.

Turisti ja lainafisu saapunut kohteeseensa.

Mäet kuosissa ja lunta riittää vaan missä lie ihmiset? Valtaosa pujottelijoista taitaakin jo tervata veneitään tai rassata fillareitaan vaikka pohjoisessa kelit komeimmillaan ja olosuhteet parhaimmillaan. Kovin hiihtokiima SkiExpossa ja viikolla 8…?

No, melko tavalla omin päin tuolla tuli välillä siis pujoteltua. Meikäläinenhän on tosin siitä kummallinen lumilautailija että tykkään muutenkin laskea välillä yksin ja omissa oloissani musaa kuunnellen. Tätä Ylläksenkin hyndä/reililinjaa tuli useempana päivänä sahattua tunti jos toinenkin – soolona ja hyvä musat luureissa, siinä mieli ja sielu lepää…

 

Fisulla kun mennään niin metukka on tosiasia.

 

Päivänä eräänä keksin hypätä ratin taakse ja checks out mitä Pyhälle kuuluu…

 

…ja hyvää tuntui kuuluvan. Anttisworldcup & käsin kaivettu paippi. No mikä jottei!

 

Tätä Levin Gongolin ala-asemalta löytyvää monstericorneria taas tuskin oli kaivettu käsin. #OnBoardSendOffSession for more info

Jotta lapin tourini hipoisi täydellisyyttä pitihän sitä nyt toki jokin lähikukkula käydä topittamassa. Kohteeksi valikoitui iisillä skinnauksella Kellostapuli. Varkaankurussa oli hyvä huilata ja ihmetellä tunturipuron soljuntaa.

 

Topissa hetken huili ja järkyttävää tunturiputikkaa pitkin takaisin alakertaan. Ei nyt ehkä se eeppisin lasku mutta nousu oli kiva. Taustalla Kesänki.

Tällä kalustolla ja näillä saatteilla pulkat pussiin ja kausi pakettiin. Lumipäiviä kertyi 47, mikä vähiten vuosikausiin. Parannettavaa jäi siten ensi kauteen… mutta nyt siis kiitti ja moro!

 

Snow Day #40

Julkaistu: 16.4.2015

Kuvittelin kauden 2013-2014 jäävän historiankirjoihin lumitilanteensa puolesta eteläisessä Suomessa surkeimpana ikinä mutta väärässäpä olin. Nimittäin, tämä päättyvä kausi osoitti kelien puolesta pystyvänsä edelleen nokittavan viime talvea lähes 6-0. Meteorologien viikosta toiseen toistelema  “lauha lounaanpuoleinen ilmavirtaus” vesisateineen ja lonkeronsävyisine taivaankansineen muuttui talven mittaan terminä itselleni jo lähes kirosanaksi. Tulipa kesken synkimmän greybirdsadekaamoksen keskellä väkisinkin kelailtua jotta viikkotolkulla jatkuvat vesisateet ja jämäkästi Suomenniemen ylle jämähtävät pilvilautat eivät kerta kaikkiaan voi olla vaikuttamatta kansalaisten mielenterveyteen. No mutta, tästäkin selvittiin mäkipäiviä kertyi ja nyt kevättä ja kesää kohti mennessä lie hyvä muistella menneitä.

Surkeista keleistä huolimatta pysyi Talman oja olosuhteisiin nähden varsin mallikkaassa kuosissa

Viimeisiä piippumetukoita, kuvan otti PauliK

40 mäkipäivää oli saatava kasaan vaikka väkisin. Siispä Talman sulkeuduttua splitti alle ja Sipoon jäätikölle seikkailemaan

Laskettavaa riittää huhtikuussaakin ihan mukavasti vaikka hissille toppiin ei enää pääsekään.

Lapin reissun lainakamppeita wäxäillessä yllätti laskuhimot taas kerran, pahan kerran. Hyvin toimi Flown putskufisuteili näissä vähän karummissakin oloissa. Kuva MaijaH

Ollie pöntön yli 12.4.2015, kuva MaijaH

Jopa valtakunnallisiin uutisiin köyhänä uutispäivänä päätynyt “USKOMATON ILMAKUVA”. Tattista vaan Talmalle kaudesta 2014-15!

 

 

 

 

 

 

 

 

Talma dayz

Julkaistu: 16.2.2015

Vaikea keksiä näille talvisille viikonvaihteille parempaa ajanvietettä kuin Talman parkin ja piipun sahaaminen tuntitolkulla tutussa porukassa – tuolla 5500 sentin töyräällä kun heilahtaa helposti viikonloppuisin neljäkin tuntia yhteen pötköön liiemmin taukoja pitämättä. Monipuolisen ja kattavan obstaakkelitarjonnan ansiosta tekemistä ja haastetta riittää kelistä välittämättä, mikä hyvä kun tuo elohopea on tupannut koko kauden sahaamaan nollan molemmin puolin – vuoroin pehmentäen ja vuoroin taas jäädyttäen suorituspaikat betoninkovaksi. Suojasäällä neppaillaan reilejä ja pakkasissa paukutetaan usein ensiluokkaisessa kunnossa olevaa, ja eteläisen Suomen ainoaa halfpipeä. Maistuu ja kyllä kelpaa.

Harmaan, ennätyksellisen pilvisen (taas!) ja flättivaloisan tammikuun jälkeen ydintalven aurinko onkin todella tervetullut ilmiö, mistä todisteena muutamat ruudut:

Helmikuinen aurinko ja Talman bäkkikaari, match made in Win-Win

Bäkkiairin hakua, kuva Maija

Kimi ja Japan air, itse puhelinkameran takaa arpomassa laukaisuviivettä, -kele mitä värkkejä nämä…

Fs air, Masa.

Fs air, kuva Maija

Pipen huoltopäivinä voi sitten lasketella vaikka näitä putkenpätkiä pitkin. Viime kauden ruutu tämä tosin, mutta tulipa nyt sattumalta vastaan. Kuva Jani Kääriäinen

Etuparkkia

No nyt on jo vähän hullu meno

 

KuruYoga @ Levi

Julkaistu: 02.1.2015

Hyvää uutta vuotta 2015! Jokunen tovi sitten tarjosi Lumipallo yhteistyössä KuruYogan kanssa allekirjoittaneelle mahdollisuutta tutustua Levillä kauden alussa toimintansa aloittaneeseen KuruYoga -studioon. Itselläni kun aiempaa joogakokemusta ei juurikaan ole, arvelutti joogaminen laskureissun yhteydessä alkuun hieman mutta onnekseni tilaisuuteen tuli kuitenkin tartuttua. Siispä sovin KuruYogan puuhamiehen Mikon kanssa jotta tulisimme kaksistaan vaimon kanssa Levin maisemiin jouluna, jolloin parilla arkivapaalla saisi kätevästi rakennettua kokonaisen viikon laskemista, hiihtämistä ja joogaamista varten maksimoiden konttorityöläisen tehokkaan irtautumisen toimistoarjen Excel-ikeestä. Kahden henkilön hissiliput ja majoitus tultaisiin hoitamaan KuruYogan toimesta.

 

Levillä vastassa pakkasta, gondoli ja sininen hetki.

Keskipäivän kaamosaurinko pysytteli sinnikkäästi horisontin alapuolella. Pitkästä aikaa pääsi myös ulkoiluttamaan tätä jo 10 vuoden ikään ehtinyttä viime kauden enimmäkseen autotallissa lojunutta rinnepulkkaakin.

 

Edellinen laskukausi tuli pääteltyä Levillä Camp531:n merkeissä ja aiemmatkin Levin reissuni ovat osuneet pikemminkin vapun tienoille kuin parhaaseen sesonkiaikaan. Olikin mielenkiintoista päästä tsekkaamaan keskuksen tarjonta myös keskellä komeinta kaamosta. Matkustusmuodoksi valitsimme sen nopeimman, helpoimman joskaan ei huokeimman eli suorat lennot Hesa-Vantaalta Kittilään. Toisaalta halusimme saada Lapin oleilustamme ajallisesti kaiken irti ja toisaalta tätä eteläisen Suomen ja Lapin väliä on takavuosina ihan riittämiin tullut sahattua niin bussissa, pakussa kuin henkilöautossakin. Lisäksi FinnairPlus Silver-tason pisteillä on mahdollista checkata 2 x 23kg kampetta ruumaan joten kaksi ihmistä saa kaiken olennaisen (lautabägi, suksipussi, matkalaukku) lisäveloituksetta matkaan. Lentoliput kustansi muutaman satalappusen verran, valitsemamme aamuvuorot vielä jokusen euron vähemmän.

Rinteet kuosissa ja valoa riittää.

 

Maailmancup-gondolissa matka huipulle taittuu ripeästi, hyvän kun ehtii turisti nokkaansa ikkunasta ulos työntää.

 

Mestoille päästyämme majoituimme hirsimökkiin parin kilometrin päähän Levin keskuksesta. Siirtymät mäkeen ja joogaan eivät kuitenkaan tuottaneet ongelmia – käytössämme kun oli henkilöauto Kurujoogajien puolesta. Kiristyvistä pakkasista huolimatta tuon parin kilometrin välin tosin mielellään viikon mittaan taittoi jalkapatikassakin raikkaasta talvisäästä ja hiljaisen mökkikylän tunnelmasta nauttien. Mahdollisuus olisi ollut myös asettua lähemmäksi joogastudiota hotelli Hullu Poroon viikon ajaksi eräitä muita LeviWellness -palveluja hyödyntäen, mutta päätimme kuitenkin mennä mökki + jooga -kombinaatiolla. Mökkimajoituksessa on mielestäni muutenkin enemmän sitä Lapin fiilistä.

Ruokahuollon osalta teimme saapumispäivänämme täsmäiskun Sirkan S-Markettiin johon olimme jo etukäteen tilanneet viikon tarpeiksi arvioimamme määrän elintarvikkeita. Menettelyä voi kyllä suositella, vähentää kummasti säätämistä vieraassa ruokakaupassa, kun käytännössä sai kävellä kaupan ovesta suoraan kassalle noutamaan valmiiksi kasatut ostoskassit. Alkon kautta vielä laatikollinen jotain riittävän hyvää punkkua mukaan joten viikon perustarpeet sai näin vaivattomasti haltuun. Ulkoruokintaan ei tarvinnutkaan koko viikon aikana turvautua, muutamaa rinneravintolassa lounaaksi vedettyä porosoppaa lukuunottamatta.

Varhaisen aamulentomme ansiosta pääsimme jo heti saapumispäivänä availemaan murtomaahiihtokautta läheisen Kätkätunturin suuntaan. Ladut olivat arktisisten pakkaslukemien ansiosta ensiluokkaisessa kunnossa, vaikkakin toki auki oli vain osa koko verkostosta.  Etelän sadekaamokseen verraten tykkylumiset tunturimaisemat olivat jotain eeppisen kaunista ja välillä teki mieli vain pysähtyä ladun varteen täydellistä rauhaa, hiljaisuutta ja iltapäivän sinistä hetkeä fiilistellen. Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli myös ensimmäiset sessiot KuruYogan tiloissa hot stretching -venyttelyn merkeissä.

Välillä on hyvä pysähtyä ja hengittää.

 

Ladut ensiluokkaisessa kunnossa. Ainoa haaste oli reippaissa pakkaslukemissa hiihtolenkkien aikana taskussa jäätyvä puhelin, jolloin virtuaalikeuliminen Sports Trackeriin logatuilla urheilumäärillä jäi tältä reissulta tekemättä. 1st World Problems?

 

Hot stretching -kuumavenyttely suoritettiin reilu 30-asteisessa studiossa joogamatolla rauhalliseen tahtiin vaikkapa pilatesista tuttuja hierontarullia ja venyttelijän omaa painovoimaa hyödyntäen. Rullailu keskittyi lähinnä alaraajojen ja selän alueelle, lihaksia ja lihaskalvoja työstäen. Miellyttävällä, joskin hetkittäin ehkä kivuliaallakin rullailulla on eittämättä hyvä palauttava vaikutus pitkän lasku- tai hiihtopäivän päätteeksi. Ensimmäisen päivän venyttelysessio oli myös hyvä tutustuminen sekä studioon että KuruYogan henkilökuntaankin. Tunnin jälkeen sovimmekin päätoimisen joogaohjaajan Idan kanssa osallistuvamme viikon aikana mahdollisimman monelle tunnille ja jouluaattoa lukuunottamatta joogattua tulikin joka ikinen päivä. Käytännössä joogasimme KuruYogan tarjonnan kokonaisuudessaan läpi.

Ida – oppaamme joogan maailmaan, joogaohjaaja jo toisessa polvessa.

Aurinkotervehdyksen kautta Soturi 2 -asanaan Hot Mix -tunnilla.

 

Soturista siirrytään luontevasti seuraavaan asentoon avaamaan rintakehää ja lantion seutua.

Hot-joogatunnit olivat viikon aikana varsin suosittuja, mikä toki vain hyvä asia. Sopivasti mattonsa ja pyyhkensä lattialle asettelemalla löytyi jokaiselle kuitenkin riittävästi salista tilaa. Ulkomaiden Lappi-turistitkin huomioittin, sillä tarvittaessa Ida vetää joogatunteja sujuvasti myös englanniksi.

 

Tällä tavoin viikon ohjelmamme rungoksi muodostui hyvin pitkälti hiihdon, laskemisen ja joogan muodostama kolminaisuus. Elohopean painuessa parhaimmillaan -30 C lukemiin tuntui ajatus kehonhuollosta +38 C lämmöissä muutenkin tervetulleelta. KuruYogan tuntivalikoima on asiaan vihkiytymättömällekin varsin kattava – tarjolla on kaikkea fyysisestä kuntoa kohottavasta Hot Flowsta rauhallisempaan after-ski Yin-joogavenyttelyyn perhe- ja lapsijoogaa unohtamatta. Itse taisin kirjaimellisesti lämmetä eniten 90 minuutin Kuru Hot -sessiosta jossa trooppisiin lämpötiloihin lämmitetyssä joogastudiossa käydään koko keho läpi lihasvoima-, tasapaino- sekä hengitysharjoittein. Puolitoistatuntisen session alkupuoliskolla keskitytään tekemään useita tasapainoa ja lihaksia harjoittavia jooga-asanoita, missä viivytään välillä pitkähköjäkin aikoja. Sessiot päättyvät rauhallisempaan selinmakuulla tapahtuviin aineenvaihduntaa ja kehon liikkuvuutta kehittäviin liikkeisiin. Tunnin jälkeen olo kropassa on kuin kovemmankin urheilusuoritteen jälkeen. Hikeä sai pyyhkiä ja vesipulloa täyttää, tehokasta treeniä siis!

Rauhallisempaa tempoa KuruYogan valikoimasta tarjoilee mm. jo aiemmin mainittu Yin-venyttely. Omakohtaisesti kun tuota venyttelyä varsin harvoin koskaan tulee tehtyä on omat liikeradat jo valmiiksi melko rajalliset. Tämä ei kuitenkaan tuottanut liiemmin ongelmaa, sillä erillisten joogablokkien avulla vaadittuihin asentoihin taipuu helposti kaltaiseni polvivaivoista ja istumatyöstä kärsivä MS-Officen näivettämä rautakankikin. Oikean polven jäykkyydestä ja kirurgisista operaatioista johtuen en itse taivu käytännössä enää juuri lainkaan mm. polvi-istuntaan, mutta blokkien avulla raajoja voi tukea parhaaksi katsomastaan suunnasta varmistaen tehokkaan ja nivelystävällisen vaikutuksen. Erinomaista palauttavaa liikuntaa siis ja toki sopii mainiosti korvaamaan vaikkapa perinteisen baari-after-ski -elämöinnin, mikäli moisesta nyt muutenkaan enää perustaa.

 

Osaan tunneista sisältyy myös rauhallista ja rentouttavaa musiikkia.

Korppiasana. Seisten ja makuulta tehtävien liikkeiden lisäksi joogataan välillä myös ruotonsa kokonaisuudessaa käsien varaan tukien.

Jousikaariasana kehittää tasapainoa ja venyttää mm. etureisiä.

Ida demosi pyynnöstäni myös eräitä pro-tason liikkeitä missä kroppaa väännetään jo melkoiselle mutkalle. Esimerkiksi tätä sudenkorentoa ei KuruYogan asiakkailta onneksi ihan heti odoteta!

 

Rinteiden ja laskemisen puolesta olivat Levin setit pitkälti odotetun kaltaiset. Ankaran pakkasen ansiosta mäet pysyivät hiihtolatujen tapaan läpi päivän todella hyvässä kunnossa ja riittävällä vaatetuksella tunturissa viihtyi vaikka koko päivän. Kaikkia rinteitä ei joulun seutuun suinkaan vielä oltu saatu avatuksi mutta olemassaolevaa mäkitarjontaa pommitti mielellään eurocarvingin hengessä. Rinnelaskun puolesta suosikkini olikin kruisailla World Cup -baanaa sopivat soundtrackit kuulokkeissa gondolihissin tarjotessa nopeat kyydit takaisin toppiin. 2014-15 -kauden uusinta hissikattausta Levin etelärinteillä on viimeisen päälle nykyaikainen Southpoint missä hissimatka taittuu ripeästi suuren maailman hiihtokeskuksista tutulla kuomulla ja Levin tapauksessa jopa penkinlämmittimillä varustetussa superchair -tuolihississä. Rinteiden lisäksi myös Snowparkit oli halfpipeä lukuunottamatta saatu avattua. Rinnepäivät olikin hyvä päättää leppoisaan eturinteen parkkisessarointiin ennen joogaan tai ladulle siirtymistä.

Southpointin uudessa supernopeassa tuolihississä lisävarusteena  penkinlämmittimet.

Hienon viikon kruunasi riemukas Steve’n’Seagullsin keikka Ihku Barissa. Orkesterin settilista koostuu bluegrass-country -sovituksista lähinnä heavy- ja hardrockin klassikoista. Huikeita laulustemmoja ja muutenkin taitavia ja sympaattisia muusikoita. Jos osuu kohdalle niin mene ehdottomasti katsomaan! Oma coversuosikkini Dion Holy Diver, hienosta heviklassikosta löytää stemmoilla, banjolla ja vaihtobassolla aivan uusia tasoja.

Jouluaattoinen kirkas tähtitaivas tarjoili komeita revontulia.

 

Kaamoksen ja tällä reissulla myös revontulien kokeminen Lapin kireissä pakkasissa teki lähtemättömän vaikutuksen. Näinpä yhteenvetona joulun joogaviikosta Levillä jäi kotiin viemiseksi todella hienot kokemukset ja fiilikset. Lautalajeistahan etenkin surffin puolella joogaamisella on pitkät perinteet off-season treeninä mutta enpä näkisi huonona joogan yhdistämistä lumilautailuun, hiihtoon tai perinteiseen lasketteluunkaan. Lisäksi perus puntti-/cardiotreenin verrattuna joogan pitkä historia ja lajin sielukas luonne kiinnostaa kovasti – oletettavasti kun tätä ihmisenä olemisen henkistä ulottuvuutta on tullut vuosituhansien aikana jossain Intian niemimaalla kelailtua joogin jos toisenkin toimesta.

Kiitokset siis majoituksesta, hissilipuista ja autolainasta KuruYogan Mikolle ja Susannalle ja joogatunnit rautaisen ammattimaisin ottein vetäneelle Idalle!

Namaste

 

KuruYoga Facebookissa

KuruYoga intternetissä