Engelbergin laskukupla on hajonnut ja paluu todellisuuteen on alkanut. Minun tämänhetkinen todellisuus ei kuitenkaan tarkoita paluuta arkeen vaan elämistä hiihtokuplan ulkopuolella tehden muitakin asioita kuin lasketella.  Heti kun velvollisuuksia alkoi taas tulla elämään ei löytynytkään aikaa blogin kirjoittamiselle. Onneksi ensimmäinen tentti on edessä, joten pystyn hyvin luistamaan lukemisesta ja kirjoittaa blogia. Kahden kuukauden hiihtopummeillun jälkeen kaupunki elämä on tuntunut kiireiseltä ja vuorille on vielä päästävä. En ole kuitenkaan palannut Suomeen vaan tullut opiskelemaan Innsbruckiin, joten minun laskut ei ole onneksi tältä kaudelta vielä laskettu.

Tulin Innsbruckiin vaihto-oppilaaksi ja ensimmäiset viikot ovat olleet hektisiä uudessa kaupungissa. Uusia ihmisiä, uusi koulu, uusia vuoria ja uusi harrastus (taas). Haluan kuitenkin vielä kerran palata hieman ajassa taaksepäin ja muistella ihanaa Engelbergiä, minne olen valmis palaamaan vielä monesti.

Olen elämäni tärkein ihminen, joten miksi en tekisi asioita jotka tekevät minut onnelliseksi.

En ole koskaan aikaisemmin ollut vastaavanlaisessa kylässä kuin Engelberg. Kuvitelkaa elämää ajassa taaksepäin, kun päivät vietettiin ulkona ja oli muutakin tekemistä kuin näprätä puhelinta. Engelbergin kahviloissa ei näkynyt puhelimia tuijottavia ihmisiä vaan hymyilevää ja nauravaista hiihtokansaa. Ihmiset viihtyi ulkona ja laskettelun lisäksi pystyi hiihtämään, pyöräilemään, kiipeilemään tai patikoimaan. Tämän kylän yhteisöllisyys oli myös jotain ainutlaatuista, mitä itse en koskaan aiemmin ollut kokenut. Ei pelkästään paikalliset vaan myös tämä hiihtokansa loi aivan omanlaisen kulttuurinsa Engelbergiin.

Me olimme vuokranneet Engelbergistä huoneen isosta omakotitalosta. Ursi ja Evert oli talomme hostit ja heidän lisäksi taslossa asui vuokralla Amanda, eli meitä asusteli talossa yhteensä 5 henkilöä. Ursi ja Evert kutsui meidät useasti heidän järjestämille illallisille ja pääsimme tutustumaan heidän ystäviin ja paikalliseen kulttuuriin. Reilun kuukauden Engelbergissä asustamisen jälkeen Hemun ystävätkin saivat majoittua viereisin huoneisiimme, joten loppuajan meitä asusteli 7 henkilöä. Maksoimme hyvin edullista vuokraa, joten raha ei selkeästi ollut heidän motiivinsa. He halusivat elämää isoon taloonsa sekä tutustua meihin ja meidän tapoihimme.   

Jakaisitko itse keittiösi neljän suomalaisen hiihtopummin kanssa?

Kun saavuin Engelbergiin minulla ei ollut omia suksia, sauvoja eikä laskureppua. Sain Hemun ystävältä sukset lainaan ja hosteiltamme loput tarvittavat tarvikkeet lasketteluun. He sanoivat aina, että voimme lainata mitä ikinä tarvitsemmekaan ja ettei aina tarvitse kysyä erikseen lupaa. Tämä ei ole meidän suomalaiselle kulttuurillemme ollenkaan tyypillistä. Vai lainaisitko itse tuntemattomalle kalliita suksiasiasi? Suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu tämänkaltainen lainaaminen ja omasta jakaminen.

Engelberg on paikkana hyvin pieni ja kylästä itsessään en paljoa osaa kertoa. Muutama kiva kuppila ja muutama ruokakauppa. Ravintoloissa on kallista, joten niissä emme myöskään usein viihtyneet. Engelbergiä ympäröivät vuoret tarjoavat kuitenkin niin paljon koettavaa ja nähtävää, joten niiden takia sinne kannattaa mennä. Halusinkin listata Must do -juttuja Engelbergin vuorista.

1.Skitouring

Skitouringia voi verrata vuorella vaeltamiseen paitsi ylös kiipeämisen päätteeks skitouringilla vuorelta pääsee laskie alas. Suksien pohjaan laitetaan karvat (skinit) joiden avulla pääsee menemään vuorta ylös. Pienelläkin skinnauksella (ylöspäin hiihtämällä) voi päästä uskomattomiin paikkoihin ja laskut on aivan eri luokkaa kuin rinteissä. Jos on huono lumitilanne voi skinnaamalla lähteä myös etsimään parempia lumia muualta.

Mä oon ihan hurahtanu tähän hommaan, joten tässä muutamia kuvia eri skinnausreissuilta.

Tähän skinnaukselle lähdettiin Engelbergin Jochpassin hissin yläasemalta. Välillä oltiin paikoissa missä ei kannata kaatua

Alle tunti skinnausta ja kyllä kannatti

Furenalp on yks lemppareista, koska maisemat on upeat ja sinne on helppo mennä

Me teimme tunnetun Bannalp Rundturin, jonka kesto oli yhteensä 7,5h. Kaksi skinnausta ja kaksi pitkää laskua. Viimeisellä huipulla oli helppo hymyillä.

Ja välillä piti saada hymy pois kasvoilta ja mennä naamalleen hankeen.

Skinnaus on vakavaa puuhaa ja tauoilla ollaan hiljaa ja keskitytään tulevaan.

2. Hissioffarit

Hyvien lumisateiden jälkeen kannattaa aamulla herätä aikaisin. Hisseiltä pääsee suoraan laskemaan puuteria ja reittejä kyllä riittää. Puuterilumella on hauska leikitellä ja pääsee laskemaan monta laskua. Sesongin aikaan muutkin haluaa puuterille, joten afterski kannattaa unohtaa edellisenä iltana. Alottelijalle suosittelen Brunnin puolta, jos pohjat on kunnossa (=lunta on riittävästi uuden lumen alla).

Musta ei oo paljon laskukuvia, koska aina kun se kamera kaivetaan esiin niin olen naamallani. 

3. Haldigrat

Ehdoton suosikki ja yksi hauskimmista paikoista missä olen käynyt. Vanha hiihtokeskus, jossa on vain hissi enää käytössä eli suoraa hissiltä puuteria.  Aiemmassa kirjotuksessa kerroin tarkemmin paikasta Mustdo

Haldigratissa pääsee helposti koskemattomille lumille

Nyt on kuitenkin aika hyvästellä Engelberg ja alkaa keskittyä Innsbruckiin. Kevät näkyy jo kaupungissa, mutta onneksi vuorilla on vielä talvi. En olisi koskaan uskonut, että sanon näin, mutta toivon vielä kunnon takatalvea. Pliis vähän vielä puuterii ja sitten kesä voi tulla.

Lisää kuvia Innstagrammissa ja suosittelen Instastoorin (tai mikälie) seuraamista. Sinne on tullu päiviteltyy aktiivisemmin videota siitä miten ne laskut oikeesti sujuu. @mirvaputro

Elämä on ihanaa!  -Mirva