Olen vapaalaskussa vielä amatöörikerhossa, joten vuorista ja lumen käyttäytymisestä ei ole vielä paljoa kokemusta. Paljon on vielä opeteltavaa ja koettavaa, mutta jostain se on aina aloitettava. Uuden harrastuksen aloittaminen aikuisiällä ei ole ollut pelkkää lumella tanssimista. Epävarmuus laskuista on monesti vallannut mielen. Epävarmuus omista taidoista ja tietämyksestä luontoa kohtaan. Oman epätietoisuuteni takia haluan laskea luonnon rinteitä ihmisten kanssa keiden osaamiseen ja tietoon luotan, koska omaan osaamiseen ja tietämykseen en vielä joka asiassa luota.

Vaikka oonkin ihan aloittelija tässä hommassa on tää silti parasta mitä oon koskaan tehnyt. 

Offareille (luonnon rinteet) mentäessä lasken helpoimmasta päästä olevia laskuja, jotka tuovat minulle tällä hetkellä tarpeeksi hauskuutta ja haastetta. Riskikeleillä jätän mieluusti laskuja laskematta ja menen mielummin vaikka rinteisiin laskemaan. Tämä talvikausi on siis ensimmäinen kunnon laskukauteni rinteissä, offareilla ja alpeilla. Kaikki on opeteltu tänä kautena käännöksistä ja skinnaamisesta lähtien. Kauden ensimmäisestä laskusta tähän päivään on tapahtunut huima kehitys, mutta vielä on matkaa. Offareillakin laskulinjojen hahmottaminen alkaa luonnistua, eikä jokaisen käännöksen turvallisuutta tarvitse kysyä Hemulta. Hehe oon aika kova kyseleen välillä.

Nyt kun täällä kelit on hieman tasaantuneet ja lumivyöryriski ei ole enää korkea, päästään taas skinnailemaan (= laskettelusuksilla hiihdetään vuorta ylöspäin). Kävimmekin Hemun ja Sofian kanssa tekemässä skinnaus reissun Khütaihin. Tämä oli Sofian ensimmäinen pidempi skinnaus, joten meille tytöille aika uutta hommaa. Jalat kipeänä lähdettiinkin 6 tunnin reissun jälkeen kotiin.

Karvat paikoilleen ja reissu voi alkaa

Sofia on toiminut hiihdon opettajana ja lupas opettaa mullekin tekniikkaa jokupäivä.

Skinnatessa Sofialla oli aluksi monot liian löysällä, jolloin jalka monon sisällä pääsi liikkumaan ja tästä tuli rakko kantapäähän. Minulla on taas monot löystynyt kauden aikana liian isoiksi. Kauden alussa kun ostin monot en osannut ostaa tarpeeksi tiukkoja. Joten monot on liian isot ja olen joutunut pitämään monoja super tiukalla. Tämä tiukalla pitäminen on kipeyttänyt pikkuvarpaan vaivasenluun, joka tulee kipeäksi kun pidän pidemmän aikaa jalassa monoja. Taas on opittu jotain uutta välineistä ja niiden käytöstä. 

Skinnatessa laitetaan karvat pohjiin ja siteet asetetaan liikkuvaan asentoon

Tältä ne skinit näyttää lähempää. Kolme kuukautta sitten en edes tiennyt että tämmösiä on olemassa

Meidän skinnaus reissun adrenaliini ryöppy oli kuitenkin taattu heti ensimmäisellä 300 metrillä. Ensimmäinen siirtymä oli pienen lumivyöryn jälkeen jäätynyt jyrkänne. Eli matka oli täynnä isoja jäisiä lumikokkareita ja kun suksi ei osu kokonaan lumeen ei pito ole parhaimmillaan. En ole aiemmin skinnannut tällaisessa paikassa, joten olin hyvin epävarma suksien pidosta. Otin kerran suksetkin pois, kun olin ”ilmassa” kahden lumikokkareen päällä. Tähän matkaan meni varmaan 30min, joten ei ollut motivoivin aloitus tälle skinnausreissulle. Onneksi tämän jälkeen päästiinkin skinnaileen t-paidassa paremmilla lumilla.

Me ei menty Sofian kanssa ihan ylös, koska ylös piti kiivetä hieman vaikeampia reittejä ilman suksia.  Jäätiin kivelle ottamaan aurinkoa sillä välin, kun Hemu kiipesi ylös reissulla tapaamamme saksalaisen kanssa. Tältä siellä ylhäällä sitten näytti @henrialeksipietilainen . Lasku alas tällä reissulla ei ollut kummoinen, mutta kivaa loskalunta.

Ei aina tarvii mennä ylös asti

Oon aiemmin kirjotellut pelosta, joka liittyy mun epävarmuuteen. Tässä linkki siihen ”Voiko pelkurista tullakkaan vapaalaskijaa?”

Jää nähtäväks kuinka pitkälle tää kausi vielä jatkuu, mutta kevät skinnaukset kalpaa vielä. Haluisin myös mieluusti kuulla Innsbruckin alueen skinnaus vinkkejä. Vaikka säätiedoitus lupaileekin vuorille kunnon lumisateita, ehkä päästäänkin vielä ihan puhtaille puuterilumille ennen skinnaus kautta.

Kiva kun jaksoit lukee, palaillaan ehkä lumisemmissa merkeissä!

Terkuin Mirva!