Nyt on pidetty muutama päivä taukoa laskemisesta ja jalat on saanut hyvää lepoa. Halusinkin välillä hieman kirjoittaa vähän jostain muustakin, kuin laskemisesta. Vähän ehkä omista ajatuksista ja fiiliksistä reissun päällä elämiseen ja miten tänne on päädytty. Inspiroiduin näihin syvällisiin ajatuksiin meidän Engelbergin vuokra-asunnon parvekkeella kuunnellen suomalaista musiikkia. Ai että kun on lämmin ja hyvä mietiskellä menneitä ja tulevaa.

Suomesta on aina kiva lähteä maailmalle, mutta kyllä sinne usein on ollut kiva palatakin. Täällä ollessa ikävä on ollut vaan ystäviä, perhettä ja kahvia.

En olisi tähän parvekkeelle kuitenkaan koskaan päässyt ilman uhkarohkeaa poikaystävääni ja seikkailunhaluista mieltäni. Poikaystäväni Hemu otti hieman breikkiä töistä ja halusi lähteä harjoittamaan vapaalaskua Engelbergiin. Hemu on asunut Engelbergissä aiemminkin, joten hänen on ollut helppo tutustuttaa minua vapaalaskun maailmaan. Hän tietää mihin voin mennä ja mihin ei vielä kannata mennä. Engelbergin jälkeen lähden vaihto-opiskelemaan Innsbruckiin, joten näiden reissujen yhdistäminen onnistui hyvin.

Kodin, työn, koulun, perheen ja ystävien jättäminen Suomeen ei kuitenkaan ole helppoa. Onko kaikki ennallaan kun palaan? Ei tietenkään ole, mutta en ole minäkään. Aikaa kuluu ja asiat muuttuu, toiset muuttuu enemmän ja toiset vähemmän. Uskon että suuriosa ihmisistä pelkää muutosta, koska asiat on nyt hyvin. Tällöin ei koeta tarvetta muutokselle. Onko muutos kuitenkaan pahasta?

Mielestäni jokaisen pitäisi elämänsä aikana ottaa edes kerran etäisyyttä tuttuun turvalliseen arkeen ja jokapäiväiseen suorittamiseen. Silloin on aikaa ajatella asioita, mitkä tekevät sinusta juuri sinut. Mistä asioista pidät ja mistä asioista et pidä. Mikä parasta silloin voi löytää uusia asioita, mitkä tekevät sinusta uudenlaisen version sinusta.

Millainen olisi unelmien elämä?

Minulla oli teini-iässä vaikeata löytää omia juttuja ja tavoitteita. En tiennyt mitä halusin opiskella ja harrastaminenkin jäi hyvin vähälle. En halunnut kohdata tätä tietämättömyyttä ja lähdin epätietoisuutta pakoon ulkomaille asumaan ja reissaamaan. Halusin paeta kaikkea sitä painetta ”kuinka elämä pitää elää”. Mielestäni en sopinut tähän ”täydellisen elämän” muottiin.

Tällaisten paikkojen olemassaolosta en tiennyt ennen tätä reissua. Voiko valokuvan keskellä elämistä katua? 

Ulkomailla oleskelun aikana opin kuitenkin, että minun ei tarvitse elää tässä muotissa. Opin paljon itsestäni ja sain valtavasti rohkeutta ja itsevarmuutta kaikkeen tekemiseen. Löysin myös uusia puolia itsestäni ja tapasin inspiroivia ihmisiä. Tärkein oppi on kuitenkin rohkeus olla minä. Tehdä asioita välittämättä muiden mielipiteistä. Olen aina ollut erittäin kilpailuhenkinen ja tällä reissulla olen ehdottomasti oppinut ettei aina tarvitse olla paras. Täytyy olla vain paras versio minusta.

Kun luulit tulleesi Engelbergiin vaan laskemaan hieman rinteitä ja kuukauden kuluttua huomaatkin laskevasi jo rinteen vierestä.

Tämäkään reissu ei kuitenkaan olisi ollut mahdollista ilman pitkiä työpäiviä ja säästämistä. Ennen Engelbergiin lähtö hankin vain tarpeellisia vaatteita ja sisustamiseen ei juurikaan rahaa laitettu (kierrätys kunniaan). Arvokkaita laskutarvikkeita olen ostanut myös käytettynä. Facebookista löytyy hyviä kirppisryhmiä esim.  Lumilautailu: Myydään/ostetaan. Myös Vantaan Tammiston Scandinavian outdoor outletista tuli tehtyä hankintoja. Tuolta ostin oman Peakin laskupuvun erittäin hyvään hintaan. Osan tarvikkeista sain onneksi Hemulta, jolloin pystyin laittamaan rahaa myös säästöön.

Myös arjessa on paljon ”piilokuluja”, joista saa helposti säästettyä monta euroa. Suomessa teimme paljon kasvisruokaa säästö- ja kokeilumielessä. Onneksi kasvisruoka reseptit tuli tutuiksi, koska liha on Engelbergissä todella todella kallista. Varsinkin kun me syödään kolmen hengen edestä. Esim. 500g jauhelihaa n.10€ ja 500g kanaa 15€, joten kasvisruokaa tulee syötyä täällä useasti. Jatkuva ulkona syöminen on yksi isoimmista ”piilokuluista”, joten me kokkaillaan usein itse. Kaikesta ei tietenkään tarvitse luopua reissaamisen takia, mutta turhia menoja on helppo karsia.

Hemu odotteli malttamattomana lähtöä Engelbergiin. Monot on kuulemma olleet täydelliset lättäjalalle.

Engelbergiin saavuttaessa matkalaukut olikin sitten hukassa ja mä odottelin vuorille pääsyä malttamattomana.

Olen aina kadehtinut ihmisiä jotka tietävät mitä haluavat tehdä isona. Ihmisiä kenellä on selkeät päämäärät elämässään ja keiden on helppo tavoitella jotakin päämäärää. Ajan kuluessa olen kuitenkin huomannut, että tämä pitkä haahuilu tietämättömyydessä on tuonut minulle paljon uusia kokemuksia. Asioita mitä en koskaan olisi kuvitellut edes kokeilevani. En edes pitänyt aiemmin talvesta, lumesta tai ulkoilusta, mutta tässä sitä vain mennään aivan uudenlaisessa elämässä and I love it!

Nyt vain kaikki epämukavuusalueelle ja löytämään uusia puolia itsestään. Vai mitä mieltä itse olet?

Ens kerralla taas lisää laskujuttuja Engelbergistä.

-Mirva