Vuoristotauti eli Acute Mountain Sickness (AMS) voi iskeä kenelle tahansa yllättäen ja pyytämättä. Hyväkään fyysinen kunto ei suojaa taudilta jos se on tullakseen.

Joka neljäs oireilee vuoristo-oloissa

Pahimmillaan hengenvaarallisen vuoristotaudin oireita voi ilmetä aivan tavallisella hiihto- tai patikointireissulla Alpeilla tai muilla vuoristoalueilla. Jopa joka neljäs saa oireita jo 2 000 – 2 500 metrin korkeudessa. Riski kasvaa korkeammalle noustessa ja noin 3 600 metrin jälkeen se on jo merkittävä.

Alttius vuoristotaudille on erittäin yksilöllistä ja osin geneettistä. Erinomainenkaan fyysinen kunto ei suojaa oireilulta – ja itse asiassa se voi nostaa riskiä entisestään, sillä kovakuntoinen ei usein malta edetä riittävän hitaasti. Myös matkan lähtöpisteellä on merkitystä, suomalainen kun starttaa vuorille yleensä merenpinnan tasolta.

Suuren riskin vuoksi on tärkeää suhtautua vaivoihin vakavasti heti niiden ilmetessä – lue kuusi vinkkiä vuoristotaudin välttämiseksi!

1. Opettele tunnistamaan oireet

Vuoristotaudin ensioireita ovat päänsärky, ruokahaluttomuus ja uniongelmat. Ensioireiden kohdalla on tärkeätä pysähtyä ja odottaa oireiden poismenoa ennen jatkamista. Seuraavan vakavuustason oireita ovat tasapainohäiriöt, huonovointisuus ja yleinen sekavuus – tässä tilanteessa on jo ensiarvoisen tärkeätä laskeutua välittömästi noin 300-500 korkeusmetriä. Jos toisen asteen oireet eivät helpota, on syytä palata alas ja hakeutua lääkärihoitoon.

Kaikki eivät kuitenkaan koe kaikkia oireita ja vaivojen ilmenemisasteet voivat olla hyvin erilaisia.

2. Juo riittävästi

Vuoristo-olosuhteissa on erittäin tärkeätä myös juoda riittävästi, kahdesta syystä: toisaalta kehon kuivuminen voi jo itsessään aiheuttaa vuoristotaudin kaltaisia oireita, toisaalta liian vähäinen juominen voi pahentaa itse vuoristotautia. Aktiviteettitasosta riippuen on hyvä juoda ainakin 3-5 litraa päivässä.

3. Anna elimistölle aikaa tottua korkeuseroihin

Vuoristotauti johtuu liian nopeasta noususta. Keuhkoihin ja aivokudoksiin kertyy nestettä jos ne eivät saa riittävästi happea. Hidas eteneminen on varmin suoja vuoristotautia vastaan. Siten elimistö saa aikaa tottua muuttuviin olosuhteisiin.

Mikäli kyseessä on pidempiaikainen vaellus ja yöpyminen maastossa, pyri pitämään nousujen korkeusero vain muutamassa sadassa metrissä yhden päivän aikana (max.400-500 korkeusmetriä/päivä). Jokaista nousukilometriä kohden tulisi pitää myös ylimääräinen lepopäivä.

4. Majoitu matalalla

Jos kyseessä on tavallinen hiihtoreissu, jossa yöksi palataan aina samaan majapaikkaan, on matalalla sijaitsevan majapaikan valitseminen hyvä keino oireiden ennaltaehkäisyyn.

Suurimmassa osassa esimerkiksi Alppien hiihtokeskuksia näin käykin lähes automaattisesti. Hiihtokohteiden kyläkorkeus on tyypillisesti alle kahdessa kilometrissä, jolloin päivän mittaan voi yleensä huoletta nousta väliaikaisesti kolmenkin kilometrin huipuille.

5. Etene hitaimman tahdissa

Eri ihmisten elimistö sopeutuu ilman vähähappisuuteen eri tavoin. Yksilölliset erot ja geneettiset piirteet on tärkeää ottaa seurueessa huomioon.

Kerro aina matkatovereille jos tunnet olosi tukalaksi ja suhtaudu myös itse vakavasti tilanteisiin, joissa joku matkatovereistasi valittelee huonoa oloaan. On nopeimpien vastuulla sovittaa tahtinsa siten, että joukon muita jäseniä ei viedä tarpeettomasti äärirajoille.

6. Laskeudu ajoissa alemmas

Vuoristotauti ei parane itsestään. Keskeytä siis nousu heti, jos tunnet oireita tai huomaat niitä seurueesi jäsenissä. Ääritilanteissa tauti voi johtaa kuolemaan muutaman tunnin sisällä ensimmäisistä oireista. Laskeudu heti alemmas ja oireiden luonteesta riippuen hakeudu hoitoon. Älä epäröi ottaa yhteyttä lääkäriin.

Lue lisää matkailijan terveysvinkkejä Rantapallosta