Hiihtokeskukset, Kohteet, Yleinen

Etätöissä Alpeilla – Kausi St. Antonissa

Etätöiden lisääntyessä on päätään nostanut myös yksi toinen ilmiö – talven viettäminen lumen äärellä. Suomessa talvien viettäminen Lapissa on yleistynyt entisestään, jonka lisäksi myös Alpeilla voi nähdä hiihtopummien ohella myös allekirjoittaneen kaltaisia toimistorottia.

Asunnon hankkimisen vaikeus

Pysyvän asutuksen etsiminen Alpeilta ilman suhteita on haastavaa, sillä suurin osa asunnoista on varattu lyhyemmän aikaa alueella viettäviä turisteja varten ja pidempiaikaiseen vuokraukseen tarkoitetut asunnot menevät yleensä kausityöntekijöille. Yksi asia mitä Alpeille suuntaavaan etätyöntekijän tuleekin puntaroida, on se että jääkö alueelle riittävästi majoitusta kausityöntekijöille jos etätyöntekobuumi entisestään kasvaa.

Itselleni asunto löytyi lopulta Facebook-ryhmästä, jossa välitettiin asuntoja St. Antonin alueelle. Australialaisen hiihto-oppaan viisumi oli evätty, joten hän edelleen välitti vuokraamaansa asuntoa. Majatalon isännältä sain kämpästä kuvat ja pyynnön ilmoittaa otanko asunnon ja lähettää 1000 euroa pankkitilille, mitään vuokrasopimusta ei kuulemma tarvittu. Googlaamalla kyseisestä majatalosta ei löytynyt mitään tietoa, mutta turistikeskukselta sain vahvistuksen, että majatalo on olemassa ja on vuokrannut asuntoja alueella monen vuoden ajan.

Into Alpeille oli niin kova, että päätin ottaa riskin ja lähettää 1000 euroa tuntemattoman itävaltalaisen herrasmiehen tilille ja toivoa parasta. Lopulta kaikki meni hyvin ja asunto oli jopa parempi mitä kuvista olisi voinut päätellä.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Ensimmäisestä kokemuksesta viisastuneena suosittelen olemaan suoraan yhteydessä majoittajiin, joiden yhteystiedot saa yleensä alueen turistikeskuksista kysymällä. Erilaisissa Facebook-ryhmissä ja erityisesti varaussivustoilla tarjolla olevat asunnot ovat nimittäin merkittävästi kalliimpia.

Asunnon lisäksi muutto vaati luonnollisesti säätöä työnantajan, EU:n ja lisäksi myös Suomen ja Itävallan viranomaisten kanssa. Alle puoli vuotta kestävät muutot EU:n alueella ovat kuitenkin aika vaivattomia byrokratian suhteen. Ja ainakin omalla kohdallani, kokemus oli sen kaiken vaivan arvoista.

St. Anton laskukohteena

Alpeilta ei löydy montaa ikonisempaa laskukohdetta kuin alppihiihdon synnyinpaikka St. Anton. Kylässä on helppo aistia Alppien autenttista tunnelmaa, vaikka uudistettu
keskusta onkin muuttunut hieman kaupallisempaan suuntaan perinteikkyyden kustannuksella. St. Antonissa on kuitenkin pitkät perinteet niin alppihiihdon, rinteiden ulkopuolella laskemisen, kuin myös After-Ski’n suhteen. Nykyisin Ski Arlbergin hiihtoalue kattaa myös Lech/Zürsin ja Warth/Schröckenin alueet, joten samalla lipulla löytyy laskettavaa yli 300 kilometrin edestä.

Kylän välittömästä läheisyydestä löytyvä Gampenin-Kapallin alue tunnetaan vuoden 2001 Alppihiihdon MM-kisojen näyttämönä ja samoissa rinteissä yhä usein kilpaillaan Alppihiihdon maailmancupissa naisten syöksyssä ja Super-G:ssä. Legendaarinen Kandahar-rinne tarjoaa haastetta kokeneemmallekin laskijalle, joskin sen haastavin osuus Eisfall kunnostetaan vain kisojen ajaksi, sillä lumikissat voivat kulkea sitä vain vinssin avulla.

Suurin osa laskijoista suuntaa Galzigin alueelle, josta pääsee kätevästi liikkumaan myös muihin osiin valtavaa hiihtoaluetta. Muutama vuosi sitten uusittu Schindlergratbahn nostaa laskijoita 2600 metrin korkeuteen, josta avautuu jokaiseen ilmansuuntaan loistavat mahdollisuudet vapaalaskulle. Galzigin alueen hisseissä onkin hyvin tavallista nähdä laskijoilla paljon vapaalasku- tai All mountain -suksia. Alue on kuitenkin hyvin suosittu, joten uutta lunta harvemmin riittää merkittävästi iltapäivän puolelle. Mattunjochista ja Tanzböhdenbahnin alapuoliselta alueelta löytyy monesti kuitenkin paikkoja, joihin suuri yleisö ei osaa suunnistaa.

Kylän eteläpuolelta löytyvä Rendlin alue ei ole yhtä suosittu ja tästä syystä siellä rinteet pysyvät paremmassa kunnossa pitkään ja offareilla riittää koskematonta lunta
pidempään kuin muilla alueilla. Rendlin alueella haasteita tarjoavat teräviä kiviä sisältävä maasto, joten offareilla kannattaa olla varuillaan. Uutta lunta metsästäville voi myös suositella Stubenin/Albonan aluetta, jota on viime vuosina uudistettu kahdella uudella gondolihissillä. Tämä alue on myös monien randoilijoiden suosiossa. Albonagratbahnin päältä pääsee pienellä kiipeämisellä aina 2400 metriin saakka, josta aukeaa pitkä lasku aina laaksoon asti. Tälle aluelle ei kuitenkaan kannata suunnata ilman opasta.

Run of Fame – 85 kilometrin pituinen laskureitti

Kun Ski Arlbergin alueella 2010-luvulla rakennettiin uudet gondolihissit Lechin ja Schröckenin, sekä Zürsin ja St. Antonin alueeseen kuuluvan Stubenin välille, syntyi samalla myös Alppien pisin laskureitti, 85 kilometriä pitkä Run of Fame. Tämä reitti alkaa Rendlin eteläpäästä Riffelbahn II:n tai I:n päältä (taitotasosta riippuen) ja kulkee sieltä St. Antonin, Stubenin, Zürsin, Zugin, Lechin ja Schröckenin kautta aina Warthiin asti. Korkeuseroa on yhteensä 18 000 metriä ja reissuun on hyvä varata koko päivä aikaa. Reitin voi kulkea molempiin suuntiin, mutta jos haluaa kulkea reitin edes takaisin saman päivän aikana, niin kannattaa varautua pitämään pysähdykset lyhyinä.

Reitin aikana nähdään monta eri alppikylää, joihin tekisi mieli pysähtyä tauolle, joten pidemmän loman aikana voi olla syytä harkita vierailuja erityisesti Zürsiin ja Lechiin muutenkin kuin Run of Famea laskiessa. Reitin parhaimpia anteja lienevät pitkä lasku Zürsistä Madlochbahnin päältä pieneen Zugin kylään, sekä Lechistä Rüfikopin päältä lähtevä lasku kohti Zürsiä. Jos tauolle on aikaa, niin Zürsin Seekopf ja Zugin gondolin yläasemalta löytyvä Balmalp tarjoavat upeita maisemia ruokailun kylkeen. Koko reitin laskeminen päivän aikana voi olla haastavaa, joten alueella hyvin toimivaa bussijärjestelmää voi myös hyvin hyödyntää, mikäli meinaa tulla kiire. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon se että bussit eivät kulje talvisin Warthin ja Lechin välillä, joten Warth/Scröckenin alueelta kannattaa ehtiä takaisin vähintään Lechiin, jotta ei joudu maksamaan hyvin kallista taksia.

Ski Arlbergissa laskeminen ei lopu kesken

Koko Arlbergin alueen (St. Anton, Lech/Zürs & Warth/Schröcken) yli 300 rinnekilometriä takaa sen, ettei laskeminen lopu kesken vaikka alueella viettäisi koko talvikauden. Sitä mukaan, kun merkatut reitit alkavat tulla tutummiksi, niin alueelta löytää aina uusia mielenkiintoisia paikkoja merkattujen reittien ulkopuolelta. Joulun ja uuden vuoden aikaan alue on brittien, jenkkien ja hollantilaisten suosiossa, jolloin rinteessä näkyy paljon kokemattomampaa porukkaa. Sydäntalvella rinteet kuitenkin täyttyvät kokeneista laskijoista, jonka takia St. Antonissa on vahva tekemisen meininki laskemissa ja laskuseuraa offareille on helppo löytää. Elämyksiä ja haasteita kaipaaville Vallugan huipulle 2800 metriin nouseminen ja sieltä alas laskeminen oppaan avustuksella on varmasti kokemuksen arvoinen elämys.

After-Ski’ssa menoa läpi talven

St. Anton on yksi maailman kuuluisimmasta menomestoista After-Ski’n suhteen, ja täysin syystä. Laskupäivän päätteeksi, kun monet suuntaavat Galzigin alueelta takaisin St. Antonin kylään, niin lasku laaksoon muodostaa eräänlaisen baarikadun rinteeseen. Tämän aloittaa Sennhütte, jota voi suositella erityisesti ruokapaikkana, kun taas toisena matkan varrelle sattuva Heustadl on kuuluisa erityisesti monista livekeikoistaan. Tapsin terassille paistaa aina aurinko ja se on useiden hiihtopummien suosiossa, kun taas Krazy Kanguruh on erityisesti noin parikymppisten juhlijoiden suosiossa. Rauhallinen Griabli on erityisesti vanhemman laskukansan suosiossa, kun taas legendaariseen Moserwirtiin tuntuvat haluavan kaikki, sillä paikan suosion takia kaikki juhlijat eivät mahdu edes laajalle terassille, jolloin juhlat laajentuvat jopa rinteen puolelle. Juhlat eivät pääty siihen, kun nämä paikat menevät kiinni alkuillasta, sillä siinä kohtaa monet suuntaavat kylän kuppiloihin, joista Murmelin kellarista löytyvä tanssilattia on mainitsemisen arvoinen menomesta.

Jos alueelta jotain negatiivisia asioita sen suosion lisäksi haluaa etsiä, niin sellainen ehdottomasti on rinneravintoloiden jokseenkin keskinkertainen taso ja niiden samankaltaisuus. Satunnaiselle lomailijalle Wiener Schnitzelit, Tiroler Gröstlit ja Käsespätzlet voivat maistua hyvin, mutta valitettavasti rinneravintoloissa näiden laatu ei ole yhtä hyvä kuin alueen pienempien kylien ravintoloissa. Laadukkaan ruoan ystävälle St. Anton ei liene parhaimpia kohteita. Yleisestä kritiikistä huolimatta rinneravintoloista Sennhütte ansaitsee kehut ja perinteikästä itävaltalaista alppiruokaa etsivän kannattaa suunnistaa sinne.

Unohtumaton kokemus

Yleisellä tasolla Alpeille muuttamista voin suositella kaikille laskemisesta tykkääville, joille se on mahdollista. Kokemuksesta saa mielestäni vielä enemmän irti, kun laajaa
laskualuetta alkaa yhä paremmin tuntemaan, ja näin ollen uuden koskemattoman lumen löytämisestä tulee aina helpompaa. Uskaltaisin myös väittää että jatkuva vuorimaisemissa oleilu tekee todella hyvää mielenterveydelle.

Teksti ja kuvat: Juho Leskinen

VN:F [1.9.20_1166]
Rating: 10.0/10 (4 votes cast)
VN:F [1.9.20_1166]
Rating: 0 (from 0 votes)
Etätöissä Alpeilla – Kausi St. Antonissa, 10.0 out of 10 based on 4 ratings


Avainsanat:
, , , , , , , , , , , , , , , , ,
Arvostele artikkeli:
Etätöissä Alpeilla – Kausi St. Antonissa
1 tähti2 tähteä3 tähteä4 tähteä5 tähteä (5,00/5 - 3 ääntä)
Loading...

Kommentoi artikkelia tai keskustele aiheesta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.