Helsingin Sinebrychoffin puiston Koffari Slopestyle -tapahtumassa rinne on auki niin lumilaudoille kuin stigoillekin.

Koffin puisto jakaa mielipiteet

Huhupuheiden mukaan Sinebrychoffin puistossa järjestettiin parikymmentä vuotta sitten big air -kilpailut. Lienee sallittua olettaa, että meno on ollut suhteellisen vauhdikasta ja ennen kaikkea neonväreillä ryyditettyä.

Sen jälkeen vuoteen 2012 on Koffin puisto saanut pääasiallisesti nauttia pussikaljoittelijoista sekä aktiivisesta pullonkeräilijäskenestä. Puisto on myös vakiinnuttanut asemansa jonkin sortin mielipiteiden jakajana.

Lumilautailijat eivät ole kahteen vuosikymmeneen olleet kenenkään silmissä suunnaton uhka ”Koffarin” tulevaisuuden suhteen, eikä meistä luultavasti nytkään jäänyt kenellekään pahaa makua suuhun Koffari Slopestylen ansiosta.

Laske millä tahansa

Koffari Slopestyle on Samsungin ja Makian yhteinen avioton lapsi, joka on opetettu naperosta asti yltiömäisen suvaitsevaiseksi, niin kuin nykykulttuuriin kuuluu. Jos presidentinvaalit olisivat nyt, niin todennäköisesti Koffari Slopestyle äänestäisi Haavistoa – tai ainakin me toivomme niin.

Eli rinne oli auki jokaiselle, joka tykkää tulla alaspäin liukumalla oli sitten kyseessä lumilauta tai klassinen Stiga.

Täysin hatusta heitettyjen mittaustulosten myötä sanoisimme, että laskijoita oli paikalla ”helvetin paljon”, aurinko paistoi, oli ”pakko laittaa rasvaa, kohta tarttuu pronssi” ja ihmisten kasvoilta ei ehditty edes hymyjä laskemaan. Päästiin kutakuinkin miljoonien paikkeille, kun todettiin projektimme turhaksi. Kaikilla oli kivaa.

Tuleeko aurinkoisesta tapahtumasta jokavuotinen?

Oikeastaan ainoaksi miinukseksi koko härdellistä voi laskea sen, että allekirjoittanut oli kameran toisella puolen. Varsinkin korneri näytti siltä, että siitä olisi helposti uskaltanut käydä jalkansa katkomassa.

Hyväksyin siitä huolimatta minulle kultaisella vadilla tarjotun roolin ja nautin auringosta kaikin rinnoin. Ei järjestysongelmia, ei loukkaantumisia kun mustelmia ei lasketa, kerrassaan houkuttelevat laskusetit sekä maistuvat makkarat yhdistivät onnistuneesti voimansa ja muokkasivat käsityksemme ”sunnuntaista” uudelleen.

Toivoisimmekin nyt, että jokainen laittaisi kätensä ristiin, taputtaisi kahdesti, viheltäisi S.O.S.-koodin hitaasti ja toivoisi tapahtumasta jokavuotista. Vain yhdessä voimme onnistua.

Ps. Jos joku tuntee jonkun, joka voisi hoitaa Koffariin edes vähän aikaa pysyvät laskuobstaakkelit, on nyt hyvä aika ryhtyä nykimään hihasta. Mäen käyttöaste tulisi olemaan tapahtuman perusteella aivan älytön!

Teksti ja kuva: Kalle Tarkiainen, Slammer 3/2012