Luisteluhiihdon eri tekniikat ovat vuoroluistelu, kuokka, wassberg ja mogren. Tutustu tarkemmin luisteluhiihdon tekniikoiden saloihin.

Lue Suomen Ladun Hiihtoniilon, eli hiihdon edistämiskampanjan vapaaehtoisen hiihtoneuvojan, Janne Karhun vinkit eri tekniikoiden harjoitteluun.

Vuoroluistelu muistuttaa rytmikästä kävelyä

Vuoroluistelussa sukset ovat V-asennossa, työtä tekevät vastakkainen käsi ja vastakkainen jalka. Liike muistuttaa rytmikästä kävelyä. Sauva iskeytyy maahan samaan aikaan vastakkaisen suksen kanssa, jota liu’utetaan aktiivisesti eteenpäin. Jannen mukaan vuoroluistelu on kuntoilijalle erittäin hyvä tekniikka, ja hän toivoo näkevänsä sitä laduilla enemmänkin. Yleisenä virheenä hän pitää omaan taitotasoon liian kovatempoista hiihtämistä.

– Liian kovaa hiihtäminen johtuu osaltaan puutteellisesta tekniikasta, jota vauhdilla pyritään kompensoimaan. Kun ei osata liu’uttaa suksea tarpeeksi rennosti, kompensoidaan sitä frekvenssillä, eli hiihtotahti on liian kova.

Janne suosittelee hyödyntämään vuoroluistelua nousuissa.

– Pitkissä ja jyrkissä ylämäissä, joissa kuokka alkaa tuntua vääntävälle ja liian raskaalle, voi heittää vuoroluisteluksi. Moni vääntää ylämäissä väkisinkin kuokkaa läkähtymisen partaalle asti.

Kuokka on monipuolinen tekniikka

Kuokka on käytetyin luistelutekniikka. Siinä molemmat sauvat ja toinen suksi iskeytyvät maahan yhtä aikaa. Vaikka kuokka on yleensä ylämäkien tekniikka, pystyy sitä hiihtämään todella monipuolisesti ja monenlaisissa olosuhteissa.

– Tasamaalla on hyvä hiihtää kuokkaa esimerkiksi hitaalla kelillä: kostealla uudella lumella, kovalla pakkasella tai pehmeillä laduilla.

Kuokassa on Jannen mukaan oleellista, että opettelee hiihtämään sitä molemmilta puolilta.

– Monet itseoppineet luisteluhiihtäjät hiihtävät kuokkaa kauhealla tahdilla vain toiselta puolelta, vaikka sellaisilla nopeuksilla pitäisi jo hiihtää muita, edistyneempiä tekniikoita. Toispuoleinen kuokan hiihtäminen voi aiheuttaa talven myötä jumeja sekä lihaksiston toispuoleista kehittymistä. Hyvän ja monipuolisen tekniikan opettelu maksaa itsensä takaisin ja antaa lajiin ihan erilaisia ulottuvuuksia.

Vapaahiihdossa on tekniikasta riippumatta Jannen mukaan keskeisintä, että oppii liukumaan yhdellä suksella. Kuokassa kannattaa hänen mukaansa kiinnittää erityistä huomiota siihen, että ylävartalo ei lähtisi kiertämään liikaa työntövaiheessa.

– Rintamasuunnan pitäisi pysyä menosuuntaan, jotta ei näytä viikatetta heiluttavalta heinämieheltä. Ylävartalon liikkeen tulisi olla melko tasatyöntömäinen, suora liike.

Wassberg vaatii hyvää tasapainoa

Wassbergissa työntö tapahtuu molemmille potkuille, ja työntö ja potku ovat yhtä pitkiä. Jannen mielestä wassberg on todella tyylikäs tekniikka, jos sen oikein hallitsee.

– Wassberg vaatii hyvää tasapainoa ja vakaata suksea. Avainasemassa on nimenomaan tasainen ja vakaa liuku.

Jannen mukaan wassbergin suurin ongelma monelle hiihtäjälle on se, että painonsiirto jää liian vajaaksi.

– Kehon painopiste jää usein suksien muodostaman kolmion väliin, kun ajatus nimenomaan olisi se, että vartalon paino olisi nilka, polven ja lantion kanssa samassa linjassa suksen päällä. Liuku vaatii hyvää asentotuntumaa, jotta tietää kuinka ulos paino pitää viedä, sekä hyvää tasapainoa, jotta asennon pystyy pitämään.

Tätä on Jannen mukaan erittäin hyvä harjoitella loivaan alamäkeen liukumalla yhdellä suksella mahdollisimman pitkään, mieluiten ilman sauvoja.

– Opastan ihmisiä usein harjoittelemaan vapaahiihtoa nimenomaan lumikeleillä, lumisateiden jälkeen tai vasta-ajetulla, pehmeällä baanalla. Jäisillä ja oikein kovapohjaisilla laduilla vapaahiihdon harjoitteleminen ei ole mielekästä, koska tasapainon löytäminen on paljon vaikeampaa. Kovilla keleillä voi hiihdellä perinteistä.

Mogren on pitkäliukuinen tekniikka

Mogren muistuttaa kuokkaa, mutta eroaa siitä ajoituksessa. Sauvoilla työntö ajoittuu vain toiselle potkulle, ja työntö tapahtuu liukuvalle sukselle. Janne muistuttaa, että mogren on ennen kaikkea tasamaiden ja loivien alamäkien nopea tekniikka.

– Mogrenissa korostetaan pitkää liukua. Kuten wassbergissa, on mogrenissakin rennon liu’un löytäminen tärkeää, mutta liukuvaihe on vieläkin pidempi. Liikettä rytmitetään käsillä. Vartalon nousu takaisin ylös uutta työntöä varten tapahtuu yhtä aikaa käsien kanssa. Monen hiihtäjän ongelma on se, että työnnön jälkeen vartalo ja pää nousevat jo pystyyn ja kädet tulevat pikkuhiljaa perässä, kun ”heittoliikkeen” pitäisi tapahtua potkun kanssa yhtäaikaisesti.

Janne neuvoo harjoittelemaan mogrenia hiihtämällä pehmeällä kelillä loivaan alamäkeen niin, että saa hyvän vauhdin.

– Liukuvalle sukselle pitää hyökätä rohkeasti työnnön mukana. Hiihtoasennossa voi tehdä esimerkiksi kääpiö ja jättiläinen mielikuvaharjoittelua. Kun hyökätään liukuvalle sukselle ollaan kääpiöitä, ja sitten kun potkaistaan sieltä ylös ja heilautetaan kädet uudestaan eteen, niin noustaan jättiläisiksi.  Näin edesautetaan kehon liikkeellä eteenpäin vievää energiavoimaa.

Janne kehottaa vielä hyödyntämään kevään liukkaat kelit tekniikan harjoitteluun.

– Talven myötä on tietenkin jo tullut kilometrejä ja tekniikka alkaa olemaan kohdillaan, mutta kevään liukkaat kelit ovat todella otollisia harjoitteluun. Monesti joulukuun ja tammikuun pakkasilla vapaahiihdon tekniikan harjoittelu voi olla haastavaa. Pakkasilla on hyvä harjoitella perinteistä kun saa varman pidon. Mutta luisteluhiihdon harjoittelu kevään liukkailla on helppoa ja mielekästä.

Katso Suomen Ladun tekniikkavinkit luisteluhiihtoon:

Teksti: Saara Argillander
Kuvat: Skistar Trysil via Compfight cc