Piippari, lapio ja sondi, mutta mitä muuta tulisi ottaa mukaan hoidettujen rinteiden ulkopuolelle suunnattaessa?

Katsaus laskurepun sisältöön! Tutustu tarkemmin takamaastossa tarvittaviin välineisiin ja opi kokoamaan oma offari-settisi.

Pakkaa lumiturvavälineet aina mukaan rinteiden ulkopuolelle

Lumiturvavälineiden pyhän kolminaisuuden muodostavat piippari, lapio ja sondi ja nämä tulisi olla aina mukana repussa hoidettujen rinteiden ulkopuolelle suunnattaessa. Rinteiden ulkopuolella ei riitä, että välineet pelkästään löytyvät laskurepusta, vaan oleellista on opetella käyttämään niitä sekä periaatteita niiden käytön ja lumiturvallisuuden taustalla. Tieto kantaa lumella.

Lumiturvavälineistä helpoiten ymmärrettävä on lapio. Lapiolla lapioidaan lunta. Pahimmassa tapauksessa lumivyöryyn hautautuneen laskijan esiin kaivamiseksi. Lumen koostumuksen selvittämiseksi. Mutta myös taukopaikalla mukavan istumapaikan tekemiseksi. Tai rinteen vierustaan kuvauksellisen hyppyrin rakentamiseksi. Riittävän iso ja kestävä lapa, mieluusti alumiinia, sillä muovi särkyy helposti. Omaan käteen sopiva kahva, riittävästi pituutta ja kestävyyttä myös teleskooppivarressa.

Piipparia käytetään lumivyöryyn lumimassojen alle joutuneen laskijan paikantamiseksi. Piippari eli lumivyörylähetin piippaa, lähettää ja vastaanottaa radioaaltoja ja paikantaa siten kantajansa. Virta ja lähetys-moodi päälle rinteiden ulkopuolelle suunnattaessa. Etsintä-moodi, jos joku joutuu lumivyöryyn. Kertoo äänimerkkeinä ja visuaalisin opastein, missä suunnassa lumeen hautautunut piippari ja sitä käyttävä laskija sijaitsee. Nykyaikaisten piippareiden etsintäteho ja toimintakyky paranee kehitystyön myötä, joten aika ajoin on hyvä päivittää myös toimiva piippari uudempaan versioon. Normaalikäytössä piippariin on hyvä myös muistaa vaihtaa paristot riittävän usein, esimerkiksi aina kauden alussa tai niiden varaustason painuessa alle 50%.

Sondilla löydetään lumivyöryyn joutunut laskija. Monien mielestä sondi on hassu nimitys alumiiniselle koottavalle ja kokoontaitettavalle kepille tai sauvalle. Tieteen puolella sondi määritellään mittalaitteena, joka tekee havaintoja ympäristöstään yleensä sellaisista kohteista, joista ei välitöntä mittausta ole muilla keinoin mahdollista tehdä. Suomeksi, sondilla ”tökitään lunta” lumen alle hautautuneen laskijan löytämiseksi. Tähän tehtävään soveltuakseen sondin tulisi olla vähintään 2,4 metriä pitkä, kestävä sekä helposti lukittuva rakenne. Harjoittele käyttöä, miltä tuntuu ja miten löytyy esimerkiksi lumeen haudattu reppu sondilla.

Miellä ajatuksentasolla lumiturvavälineenä myös skinit eli nousukarvat. Jos lumivyöryyn joutunut laskija sijaitsee rinteessä yläpuolellasi, on hänen luokseen usein hankalaa tai mahdotonta päästä ilman laskuvälineiden pohjaan kiinnitettäviä nousukarvoja. Ainakaan luomivyörytilanteen vaatimassa kohtuullisessa ajassa.

Laskureppuun on hyvä pakata myös paljon muuta

Yleisesti lumiturvavarusteiden lisäksi laskureppuun kannattaa pakata varusteita mahdollisia ongelmatilanteita silmällä pitäen. Jonkinlainen ensiapupakkaus. Usein tarpeellisinta osastoa ensiapuun edustavat laastarit rakkojen hoitoon, aurinko- ja huulirasva suojaksi sään vaikutuksilta ja kipulääke mahdollisesta nestehukasta tai pitkäksi venähtäneestä afterista aiheutuvaa päänsärkyä vastaan.

Ensiapuvälineenä voidaan pitää myös täyteen ladattua kännykkää mahdollista avun soittamista varten. Käytännöllisinä ensiapuvälineinä kylmää vastaan toimivat reppuun mukaan pakattavat taukotakki, ylimääräiset lämpimät käsineet sekä säältä suojaava päähine. Kirkkailla keväthangilla eräänlaisina ensiapuvälineinä voidaa ajatella myös laskureppuun mukaaan pakattuja aurinkolaseja.

Ensiapuvälineinä voidaan nähdä myös laskuvälineiden ja -varusteiden korjaamiseen tarkoitettua tarpeistoa. Pitkälle pärjää jo perinteisellä ilmastointiteipillä ja nippusiteillä sekä suksistrapeillä tai muilla monikäyttöisillä irtoremmeillä. Leatherman tai muu vastaava yleistyökalu pelastaa monesta pulasta. On hyvä miettiä, mikä on omien laskuvälineiden (sukset, tellut, lauta) todennäköisin ”heikoin lenkki” ja varata korjaussarjaa tämän mukaan. Siteet, skinit, sauvat, vaatteet ja muut varusteet voivat antaa periksi juuri väärällä hetkellä. 

Lisänergiaa on hyvä varata mukaan päivän suunnitelmien turvallisesti toteuttamiseksi aikataulussaan ilman ylimääräisiä haavereita väsymyksen äkillisesti yllättäessä. Energiapatukka, suklaata, eväsleivät, edellisillan pizzan jäämät tai makkaraa taukopaikalla tulisteltavaksi, vaihtoehtoja on lukematon määrä.

Nestettä on hyvä myös varata mukaan jossain muodossa – kylmällä kelillä kuumaa juomaa ja kevätauringon porottaessa viileämpiä nesteitä on usein toimiva resepti. Hissioffareille tai takamaastoihin randoilemaan suunnattaessa on hyvä varautua viettämään maastossa pidempi aika kuin alun perin oli suunniteltu ja ottaa evästä ja juomaa mukaan mieluummin liian paljon kuin liian vähän.

Usein unohdettu kokonaisuus puuterikuumeen yllättäessä on navigaatio eli kartta ja kompassi sekä näiden käyttötaito. Hiihtokeskuksen läheisyydessä liikuttaessa jo keskuksen rinnekartta kertoo paljon. Tätä on hyvä täydentää alueen maastokartalla tai erillisellä ski touring ja muut talvireitit esiintuovalla tarkemmalla kartalla.

Älykello, kännykkä ja erilliset GPS-laitteet osaavat myös navigoida, mutta luonnossa perinteinen kompassi on tosipaikassa usein korvaamaton. Kompassin käyttöä ja kartanlukutaitoa on hyvä harjoitella etukäteen. Kartanlukutaito helpottaa myös turvallista reitinvalintaa lumivyörymaastossa liikuttaessa. Pimeän yllättäessä navigaatiota ja turvallista reitinvalintaa helpottaa myös otsalamppu tai muu valon lähde.

Puuttuuko listalta mielestäsi jotain oleellista? Jätä oma vinkkisi kommentoimalla alle!

Teksti: Antti Hurskainen
Kuvat: Shutterstock.com