Moni aktiivinen laskija ja retkeilijä haluaa jatkaa harrastustaan kevään ja jopa kesän kynnyksellä. Tähän artikkeliin on koottu vinkit Narvikin ja Riksgränsenin ympäristön upeimmista paikoista, joihin pääsee suhteellisen vaivattomasti nauttimaan hienoista laskuista huikeissa maisemissa Ruotsin ja Norjan tuntureilla. Tähän kootut vinkit tehdään omin voimin ilman hissien apua.

Lumi on sulanut vuonon rannoilta yleensä jo maaliskuussa, mutta ylängöillä riittää laskettavaa vielä jopa kesäkuussa. Puuterilaskuja himoitsevien kannattaa suunnata vuorille huhtikuussa, mutta kevätsesonki on parhaimmillaan – ja väljimmillään toukokuussa ja vielä kesäkuun alkupuolella. Vuodet eivät ole kuitenkaan veljiä keskenään ja lumitilanne vaihtelee hurjasti eri vuosina. Auto on välttämätön, jotta pystyy hakeutumaan ylänköjen lähtöpaikoille.

Kevät 2020 on ollut esimerkiksi Ruotsin Riksgränsenillä, vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Narvikin vuonosta, käsittämättömän luminen. Vappuna lunta oli vielä yli viisi metriä, joten laskukelit jatkuvat varmaan vapun jälkeen viikkokausia. Äitienpäiväksi valkoista mannaa satoi vielä lisää lähes puoli metriä.

Runsaiden lumisateiden aiheuttamat tulvat tekevät oman haasteensa liikkumiseen vuoripurojen ja -putouksien muodossa. Myös jyrkimpien seinämien lumen kanssa pitää olla varuillaan, ettei joudu matkustajaksi lumen lähtiessä liikkeelle.

Vuonolla kroppa ja sielu lepää

Majoituskohteena vuonon ympäristö on miellyttävä. Lämpötilat ovat parhaimmillaan helleluokkaa ja se antaa voipuneille lihaksille oivallisen palautumismahdollisuuden meressä pulikoinnin lisäksi. Majoitushinnat ovat kohtuulliset ja samaa voi sanoa Ruotsin puolen majoitusmahdollisuuksista. Tiukalla budjetilla ja todellisella erähenkisyydellä pärjää telttailemallakin, mutta paljon kokenut matkaaja haluaa usein puhtaiden lakanoiden väliin.

Vuonon majoituspaikoissa on ihan hyvät kokkaus- ja peseytymismahdollisuudet. Päivän hikoilut ja laskut on mahtava käydä läpi vaikka uikkareissa terassin auringonpaisteessa. Tosin joskus on vesisade pakottanut pohtimaan lumimaailman menoa sisätiloissa.

Riksgränsenin ympäristö

”Riksun” ympäristö Ruotsin ja Norjan rajalla tarjoaa oivallisen hiihtokeskuksen lisäksi lukuisia hienoja laskupaikkoja joko hisseiltä tai omin voimin kiivettäväksi.

Katterjåkk on aloituspaikkana turvallinen ja helppo, jos haluaa edetä harkiten ja maisemia ihaillen valiten kattilamaisesta ympäristöstä itselleen ja taidoilleen sopivat laskut. Laakson perällä Vuoiddasriida kurkottelee yli 1500 metrin korkeudessa ja matkaan pitää varata koko päivä. Huipun tavoittelun voi estää valtaisa lumilippa, jonka alta lähtee huikea, mutta myös vaativa lasku. Lumi voi ilmansuunnan ansiosta olla vielä kesäkuussakin pakkaslunta! Korkeuseroa reissulla on 1100 metriä. Varo mahdollisia kivivyöryjä ilman lämmetessä.

Legendaarinen Nordals

Kartalle nimetty Gattercohkka eli Nordalsfjäll tai puhekielessä ”Nordals”on legendaarinen ja Pohjoismaisten mestaruuskisojen haastava kisapaikka, jossa mitellään vapaalaskumestaruuksista. Huippu on reilussa tonnissa ja ylös on mentävä omin voimin. Laskuvaihtoehtoja on jokaiselle jyrkimpien siivujen ollessa todella vaativia. Huipulta voi nähdä vuonolle hyvällä säällä ja alempana voi pitää evästaukoa kahvilan puuterassilla.

Maalis-huhtikuussa Nordals on suosittu. Korkeuseroa on noin 350 metriä, mutta laskujen nautinnollisuus ”pakottaa” useampaan nousuun. Nordalsilta on myös mahdollista laskea Rombaksbotniin vuonon rannalle, josta vene kuljettaa laskijat juna-asemalle paluukyytiä varten.

Valloittava Vassecohkka

Vassijauren asemalta lähtee nousu kohti Vassecohkkaa (1491 m), jonka rinteillä on mukava kilmuta hyvällä säällä. Ohi ajavia massiivisesti tuijottava vuori on yksi Ruotsin suosituimmista vaelluskohteista, mutta kesää kohti mentäessä jäljelle ovat jääneet vain alueen eläimien jättämät jäljet.

Huiputtamiseen on useita vaihtoehtoja ja parhaimmillaan korkeuseroa tulee lähes 900 metriä. Vuoiddasriidaan verrattuna nousu alkaa käytännössä Vassijauren asemalta, joten työlle tulee saman tien pikku palkkio. Alkuosuus on suhteellisen helppoa jyrkentyen merkittävästi alkuverryttelyn jälkeen. Vanhat juna-asemat ovat sinällään jo nähtävyys ja arkkitehtuuriltaan oman jutun arvoiset.

Tieltä tunturiin

Ajaessa E10-tietä pitkin Riksusta kohti Narvikia voi huomaamatta ohittaa yhden mukavan ja leppoisan lähtöpaikan. Kopparfjelletin reitti alkaa suoraan tieltä ja usein lunta riittää heti autolta suksilla liikkumiseen. Vaellus on helppoa ja lasku on leppoisaa lojottelua hienoissa maisemissa Narvikin kaupungin siintäessä horisontissa. Korkeuseroa kertyy vajaaseen tonniin noustessa 500 metriä.

Narvikin ympäristö

Vuonoa kohti Ruotsista ajettaessa avautuva näkymä on henkeäsalpaava. Atlantin kimmellys, vihertävä ruoho keväällä ja jyrkkä vuorenseinämä viettävine kuruineen vangitsee katseen vuodesta toiseen. Sydämessä sykähtävää tunnetta odottaa joka ikinen kerta Rombakstottaa ihaillessa. Vuorta on kutsuttu Narvikin Matterhorniksi, mikä kertonee vuoren majesteettisuudesta.

Huiputtamiseen on pari vaihtoehtoa vaellusvälineillä; joko Fagerjordan yläpuolen puomin ohittaen ennen Narvikia tai voimalaitokselta Narvikin yläpuolelta. Jos intohimona on saada loistava lasku tehokkaalla nousulla, on suositeltavaa nousta tieltä suoraan metsän läpi kävellen kohti kuruja ja nousta kuru ylös mononousuna sukset repussa kiinni.

Ylhäältä on huikeat näkymät ja taukoa on helppoa pitää laakealla kivellä ennen laskua. Lasku vaatii tietoutta lumiolosuhteista, vaikka todellisuudessa se ei ole niin jyrkkä kuin kauempaa katsottuna.

Kurulle meno vie vajaan tunnin ja saman verran ottaa aikaa varsinainen kurunousu. Mikäli haluaa huiputtaa vuoren, on yläkiveltä jatkettava matkaa loivasti etenevässä maastossa.

Narvikfjellet

Narvikin oma hiihtokeskus, Narvikfjellet, on tasokkaasta laskemisesta huolimatta rimpuillut vuosia selviämisen rajamailla. Hissien vaihteleviin aukioloaikoihin on tullut muutos uuden kabiinin myötä ja keskus aikoo hakea alppihiihdon maailman cupin kisoja vuodelle 2027.

Vaeltaja ei piittaa hisseistä. Omat reitinvalinnat tuottavat joka tapauksessa hyvän lumitilanteen aikaan mukavia laskuja kaupungin ja vilkkaan sataman yläpuolella. Harvassa paikassa sivistyksen äärellä pääsee kokemaan vastaavanlaista!

Korkeuseroa saa reissulle 900 metriä hiihtokeskuksen yläaseman keikkuessa runsaassa tuhannessa metrissä. Jos on liikkeellä myöhään keväällä, kannattaa ajaa tietä pitkin niin ylös kuin mahdollista, jos haluaa päästä vähemmällä kävelyllä.

Narvikista jatkettaessa E6 tietä etelään Fagernesin ohi kuljetaan kohti Beisfjordia. Lahden pohjukan puolelta on myös mahdollista nousta aina Storfjelletille 1633 metriin. Korkeuseroa kertyy yli 1500 metriä, joten reissuun pitää varata koko päivä.

Upea Skjomenin alue

Skjomenin laakso on häkellyttävän kaunis ja sinne kannattaa ajaa, vaikka matkaa on Narvikista yli tunti. Matkan varrella on Skjomenin golfkenttä, joten kesä- ja talvilaji kohtaavat alueella sulassa sovussa. Ylängölle nousun voi estää tiepuomi, jos lunta on paljon. Puomin auki ollessa tie jatkuu lumivallien keskellä noin 600 metriin pitkin Norddalenia, josta on loistavat mahdollisuudet kivuta aina puoleentoista kilometriin.

Durmålstindenin huippu 1572 metrissä on ehdottomasti alueena kutkuttava. Pohjoisrinteet ovat yleensä stabiileja, vaikka jyrkkyyttä on mukavasti. Nousuun tulee tehoja heti ensi metreistä ja lasku on mahtava. Jopa kesäkuussa voi saada todellista tykitystä. Korkeuseroa kertyy parhaimmillaan 1150 metriä, mutta käytännössä joka nousumetri palkitaan hienolla laskulla.

Samaisessa laaksossa on muitakin vaihtoehtoja. Jos on liikkeellä kesäkuussa ja kuntoa piisaa, voi Ippocohkkan reilusta 1700 metristä nähdä Kebnekaisen mahtavan massiivin. Käytännössä mielikuvitus on rajana Skjomenin ympäristössä, sillä elämyksiä riittää kavuttavaksi jokaiselle.

Kuninkaallinen Kopparåsen

Riksgränseniltä Kiirunaan päin, lähellä Björklideniä, on yksi Ruotsin parhaista vapaalaskuseinämistä. Talvella Kopparåsen on hekuman huippu ja kesää kohti mentäessä, lumitilanteesta riippuen, oikea kuninkaallisten toivealue.

Aloituspaikkoja on useampi, joka myös takaa erilaisen laskukokemuksen. Björklidenistä nousu ja lasku ovat loivemmat, mutta paras ja tehokkain on nousta Kopparåsenin kohdalta vain muutama sata metriä E10-tieltä. Nousu- ja laskuvaihtoehtoja on kaksi ja alhaalta katsoen oikeanpuoleinen reitti on helpompi nousta.

Jos sää aiheuttaa epävarmuutta, voi nousta 900 metriin, jolloin saa todella mellevän laskun. Loktacohkkan huippu 1400 metrissä ja 950 korkeuserometriä on hyvän sään ansiosta vähän pitempi reissu, mutta kannattaa kokea. Jos voimia riittää, voi käydä vielä vilkaisemassa näkymiä Laktatjåkkastuganilla. Koko reissun nousu on vaihteleva, alussa jyrkempää pätkää ja ylhäällä loivempaa lumikenttää. Retki on käsittämättömän hieno ja päivän kruunaa upea lasku! Nautinnollisia retkiä, liikuitpa lumella tai kesäisissä maisemissa.

Lähde: Teksti ja kuvat Jyrki Lehto