Fättärillä skinnaamaan

Eri kiinnitysvaihtoehtoja

Täysjoustopyörään ei oikein löytynyt muuta suksien kuljetusvaihtoehtoa kuin kiinnittää sukset A-mallilla reppuun. Kuljetusmallin riesana on korkeus: metsäisessä maastossa oksat tarttuvat suksen kärkiin ja kaaduttaessa pyörän päältä solahtaminen ei aina suju kuin elokuvissa. Myös ylhäällä heiluva massa haittaa paikoin pyöräilyä.

Tunturiin sukset sai sujuvasti sidottua siten, että suksen kärki on ohjaustangon putkessa ja takaosa siteestä alkaen tavaratelineeseen kiinnitettynä. Kiinnitys oli vakaa. Suksen oikea kiinnityskohta oli tarkka, sillä liian pitkällä edessä oleva kärki esti pyörän vaijereiden liikkumista ja haitattasi siten ohjaamista. Myös liian edessä oleva suksen side hankasi polkiessa reittä. Toisaalta liian taakse kiinnitettynä kantaan jäi liikaa vipuvartta, ja suksi pääsi heilumaan kuopissa.

Moderneilla monoilla on hyvä fillaroida

Moderneissa randomonoissa nilkka saa taipua mukavasti. Niissä on myös kumipohjat, jotka pysyvät kohtuullisen hyvin kiinni maastopyörän polkimissa. Rehellisyyden nimissä polkutuntuma ei ole täydellinen, mutta riittävän hyvä. Samalla myös ratkeavat monojen kuljettamiseen liittyvät haasteet. Välineiden vaihtokin sujuu jouhevammin, kun monot ovat jo valmiiksi jalassa. Mikäli polkimia pääsee valitsemaan, kannattaa huomioida, että mitä suurempi koko ja mitä karkeampi kuvio, sitä parempi.

Jouhevammin takamaastoon

Keväällä 2020 Ylläksellä oli reittien huolto päätetty jo useita viikkoja aiemmin. Hoitamattomia latupohjia sekä kantohankea pitkin pääsi ajelemaan mukavasti Pallas-Yllästunturin kansallispuiston offareille. Ajoitus oli tärkeässä osassa, sillä iltapäivästä lumen pinta alkoi pettämään ja fillarointi meni paikoitellen enemmän kaatuiluksi. Muutaman kerran eturengas upposi yllättäen hankeen lennättäen polkijan päistikkaa hankeen. Onneksi lumi oli pehmeää!

Järvellä laitoimme skinit suksiin ja talutimme pyörät tien varteen. Jouhevimmillaan keskivauhti metsikössä oli yli 15 km/h, kehnoimmillaan kilometriin meni 47 minuuttia. Mikäli reitit olisivat olleet huollettuja, siirtymät olisivat menneet sujuvasti.

Akku kestää

Testipäivinä lämpötila vaihteli –8 ja +6 asteen välillä. Pyörillä ajettiin noin 20–30 kilometrin päivämatkoja maastossa. Pyörät odottelivat muutaman tunnin skinnailujen ajan tunturikoivuun nojaten. Akkujen kanssa ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Virtaa oli kulunut maksimissaan kaksi palkkia viidestä, useimmiten virtaa oli kulunut vain yksi palkki. Suurin osa ajosta kului keskisuurella sähköavulla, joten ainakaan näillä liki uusilla pyörillä akun kestossa ei ollut mitään moitittavaa.

Mukavampi kevät 2021 luvassa

Viime kevään fättärikokeilu oli sen verran rohkaiseva, että tulevana keväänä hommaa pitää kokeilla uudelleen. Toivottavasti korona ei keskeytä reittien huoltamista. Suksien kiinnittämistä varten olen viritellyt pussit, jossa kärjet sidotaan alempaan runkoputkeen. Sukset kiinnitetään viistosti satulaputkeen, jossa on toinen kiinnityspiste. Mikäli pyörä on täysjousitettu, kiinnityksen voi tehdä satulan alapuolisiin rautoihin. Lisäksi suksen kannat sidotaan vielä hihnoilla toisiinsa. Kotitestauksilla vaikuttaa pätevältä konseptilta. Tule Ylläksen reissu pian!

Teksti ja kuvat: Jussi Ovaskainen