Tuntematon puuteripiilo

Lötschental on muutaman pienen kylän ja vain kuuden hissin kompakti kokonaisuus Valaisin alueella, jossa on kuitenkin suurenmoiset vapaalaskumahdollisuudet. Laakso sijaitsee Sierren ja Vispin välistä pohjoiseen ja matkaa Sierren valoihin on 30 kilometriä.

Laakson iltaelämästä ei voi puhua lainkaan, sillä turisteja ja bilepaikkoja ei yksinkertaisesti ole. Muutaman majatalon rauhasta löytää vielä entisaikaista tunnelmaa ja maukkaita perinneruokia rauhaa ja hiljaisuutta hakeville. Riehua voi sitten Hockenhorngratin jylhillä seinämillä laskien.

Lauchernalpin hissi vie Eldoradoon

Kahden kabiinin voimin noustaan Wilerin piskuisesta kylästä 1419 metristä aina 3111 metriin. Lötschental nousi hienoksi vapaalaskupaikaksi Lauchernalpin hissin myötä. Aiemman hissikyydin sijasta nousu 2700 metristä yli 3100 metriin mahdollisti todellisen puuterilaskijan Eldoradon löytämisen.

Rinnekilometrejä on 55 ja käytännössä kaikki  laskevat rinteillä, joten puuhamaata riittää pehmeän lumen ystäville. Lumisateen jälkeen omia jälkiä voi piirtää mielivaltaisesti lähellä ja kauempana hissejä vastapäisen, lähes nelitonnisen Bietschhornin todistaessa nauttijien menoa.

Rinteet ovat mukavia ja leppoisia, siksi alueen mahtavat vapaalaskumahdollisuudet ovat sitäkin yllättävämpiä. Hisseiltä tavoittaa todella hyviä laskuja ja mukavia kuruja, mutta kannattaa ehdottomasti satsata paikallisen hiihtokoulun oppaaseen, jota johtaa Beat Dietrich.

Hiihdonopettajan pätevyyden lisäksi hänellä on vuoristo-oppaan koulutus ja asenne vapaalaskuun on innokas ja ymmärtäväinen. Beatin tavoittaa paikallisen hiihtokoulun coolschoolin kautta.

Skinnaajalle Lauchernalpin ympäristö on taivas ja mahdollisuuksien maailma. Todellisiin seikkailuihin haluavat voivat laskea Leukerbadiin tai vaativan reitin Kanderstegiin, mutta paluu lähtöpaikkaan on sitten julkinen kuljetus.

Muistikuvia menneistä vuosista

Lötschentalin tarjonta riittää useammaksi päiväksi. Laskut Ferdenin tai Kippelin kyliin ja paluukyyti postibussilla on jo sinällään elämys ja muistikuva menneistä vuosista, jolloin puuterikätköihin ei ollut samanlaista kilpajuoksua kuin nykyään. Siinä piilee juuri Lötschentalin salaisuus: laaksoa ei ole löydetty.

Vierailu omin voimin Lötschenpass Hüttelle ( 2690 m) on myös hyvä ohjelmanumero ja vie rapiat puoli tuntia hissiltä. Maittava lounas ja mahtava lasku alas pistävät miettimään kesämahdollisuuksia. Veikkaan, että jonossa ei ainakaan tarvitsisi patikoida…

Erikoinen karnevaaliperinne

Vierailu paikallisessa museossa avartaa historiaa ja paikallisten ihmisten ajatusmaailmaa. Puuveistokset ja erityisesti kasvomaskit herättävät jopa kauhun sekaisia ajatuksia, mutta ovat paikallisille suuri ylpeyden aihe.

Tschäggättä -karnevaalia helmi-maaliskuun vaihteessa pidetään Sveitsin erikoisimpana karnevaalina, eikä ihme. Pimeän tullen pelottavat hahmot naamareineen valtaavat laakson kylät putkahtaen esiin milloin minkäkin kulman takaa.

 

Aiemmin sanottiin, että Lötschental laaksona pelottavine karnevaaleineen oli maailmanloppu, mutta intohimoiselle laskijalle laakso on uusien laskukokemusten alku.

Maapallo on pullollaan keskuksia -ja ihmisiä, mutta vielä löytyy laskijalle paikkoja, jossa on oma rauha ja suunnattomat puuterikentät mellestettäväksi.

Hiihtokeskustutkimustyössä on se mukava puoli, että aina saa uusia kokemuksia, tutustuu uusiin ihmisiin ja saa harrastaa itselleen tärkeää asiaa. Kaikki tämä vielä yleensä huippukavereiden kanssa! Siispä sukset kohti uusia seikkailuja.

Teksti ja kuvat: Jyrki Lehto