No nyt lähdettiin ulos mukavuusalueelta. Eli siis edellisessä postauksessa pohjustettu ”Nuku yö ulkona” oli nyt käsillä. Ruvettiin laittamaan kamoja rinkkaan ja reppuihin ja silloinhan se iski oikein tosissaan; ei ole tullut harrastettua yön yli kestäviä retkiä luontoon ja että vielä itse pitäisi kantaa kaikki kamat sinne. Päiväretkiä varten kyllä aika hyvät rutiinit on mitä sinne tarvii, mutta nyt iski epävarmuus, että mitä kaikkea tarvii ja onko nyt kaikki mukana. Vaikka reissussa ei oltaisikaan kuin yksi yö ja kaiken lisäksi noin 10 kilometrin päässä kotoa.

No joka tapauksessa kamoja ruvettiin lastaamaan reppuihin ja minulle rinkkaan myös aika paljon. Rinkassa mulla oli loppujen lopuksi teltta, 3 makuupussia, makuualusta, omat vaatteet, ruuat, keitin, valurautainen lättypannu ja mitähän kaikkea muuta. No joka tapauksessa painoa rinkalle kertyi ihan kunnioitettavasti 25kg. Noin niinkuin yhden yön reissua varten.

Lapset pakkasivat omiin reppuihinsa juomapullot, makuualustat ja omat vaatteet. Ja Aleksi otti lisäksi vielä juomapussiin 1.5 litraa vettä.

Matkaan

Matkaan lähdettiin kunhan ensin oli aamulla käyty Raatin urheilukentällä hyppäämässä korkeutta ja pituutta, eli noin kolmen aikoihin. Ensin lähtöjätskit.

Jäätelöllä koneet käyntiin

Suunnitelman mukaan autolla Pilpasuon luontopolun parkkipaikalle ja siitä kävellen kohti Pilpakankaan laavua, jossa siis yön vietimme telttaillen. Launtaille kävelyä ei tullut kuin vähän reilu 4 km ja siksi lähdimmekin niin myöhään liikkeelle, ettei aivan tuntikausia tarvitse viettää laavulla. Heti alkumatkasta kävi selväksi, että hyttyset olivat saapuneet Ouluun!

Pitkoksia on kohtuu paljon tällä reitillä.

Taukokahvit parin kilometrin kävelyn jälkeen Alakorkeakankaan muinaisella rannalla. Tämä oli 6500 vuotta sitten saari meressä.

Pilpasuon ylitys

Loistavaa pyöräilymaastoa

Yllä oleva polku kuuluu siihen pätkään jota kehuin aiemmassa kirjoituksessa.

Leirissä

Parin tunnin tallustelun jälkeen tultiin leiripaikalle Pilpakankaan laavulle. Muita ei sillä hetkellä laavulla ollut ja ruvettiin katselemaan telttapaikkaa samantien. Ajateltiin, että ihan laavun viereen ei telttaa haluta, vaan pidetään siihen ihan kohtuullinen välimatka. Tuolla alueella on hyvää maastoa telttailuun, tasaista maata löytyy paljon ja suuri osa siitä on pehmeää kanervikkoa. Siitä vaan etsii miellyttävän kohdan.

Meidän telttapaikka. Laavu taustalla.

Hetki kerettiin ihmetellä siinä rauhallisuutta ja sitten alkoikin tapahtumaan. Jokin läheinen kyläyhdistys tms. aikoin pitää kokousta ja tapaamista laavulla. Siihen liittyi myös hevostalli ja porukkaa sieltä. Kohta laavulla oli viitisentoista hevosta ratsastajineen, yhdet hevoskärryt ja puolenkymmentä autolastillista porukkaa 🙂 Onneksi ei telttaa laitettu ihan laavun lähelle, sen ois hevoset pian talloneet.

Hevosia laavulla

No he pitivät omia kokouksiaan laavulla ja me ruvettiin kokkailemaan omia herkkuja teltalla, eli perunoita kermanötköttikastikkeella. Oli muuten hyvää!

Maistui aivan tosi hyvälle. Tosin todettiin, että ei yritetä heti tehdä samaa kotona, saattais tulla pettymys.

Laavu oli vallattuna pari tuntia ja sitten ratsukot poistuivat laukaten ja kärryt ja autot heti pian perässä. Hyttysiä oli aivan älyttömästi! Ilman täytti jatkuva ininä jonka rikkoi vain lähes taukoamatta kukkunut käki. Hetki oltiin konkkasta pihalla, mutta sitten todettiin, että ei siinä hyttyskeskityksessä viitsinyt olla ulkona joten siirryttiin telttaa pelaamaan Maijaa. Teltassa taas oli aivan älyttömän kuuma 🙂 Varmasti 30 astetta. No pelattiin hetki Maijaa ja makoiltiin teltassa ja sitten todettiin, että on tarpeeksi unohdettu hyttysten määrä ja lähdettiin paistamaan lättyjä.

Lättyjä hyttysten keskellä

Melkein purkillinen hilloakin tuhottiin lättyjen kanssa. Aika näppärä oli tuo valmis lettutaikina johon vaan lisättiin 5 desiä vettä ja sekoitettiin. Ainakin tuossa kuvassakin näkyvässä juomapullossa sen sai sekoittumaan hyvin kun vaan ravisteli hetken kunnolla. Ja valurautapannulla paistettuna, niin olihan ne hyviä. Juurikaan pidemmälle reissulle en kyllä viitsisi tuommoista pannua kantaa, mutta tämän matkan meni ihan hyvin. Lättyjen jälkeen sitten vielä hetki Maijaa teltassa ja sitten nukkumaan.

Aurinko laskee

Yö

No se tuo nukkuminen kun itsellä on monesti aika onnetonta ihan kotioloissakin, niin saatikka sitten tulikuumassa teltassa makuualustalla surkean tyynyn kanssa… No siinä sitä sitten pyörittiin. Lapsillakin oli hetki muka kauhean vaikeaa ja ei millään saa unta, mutta niimpä molemmat simahti kuitenkin aika pian. Jossain vaiheessa sitten itsekkin ainakin torkahdin ja heräsin aamuyöstä todetakseni, että oli ruvennut satamaan vettä ja teltassakin lämpötila laskenut sen verran, että pystyi harkitsemaan makuupussin sisälle siirtymistä, sen jäkeen nukkuminenkin tuntui mukavammalta. Loppujen lopuksi jonnekin kuuden paikkeille asti sain sinniteltyä ja sitten rupesin surffailemaan. Jossain vaiheessa siirryin laavulle kahvin keittelyyn. Kyllähän siinä kelpasi kahvia juoda yksikseen hiljaisuudessa ja kaikessa rauhassa ja tämä kaikki reilun 10 kilometrin päässä keskustasta. Pari kuppia kerkesin juoda ennenkuin Aleksi liittyi seuraan ja lopulta yhdeksän aikoihin piti käydä Heidikin herättelemässä, ettei aivan päivä mene ohi. Aamupalaksi pikapuuroa annospusseista ja leipää.

Aamupalalla

Aamupalan jälkeen ei ollutkaan muuta jäljellä kuin leiri kasaa ja patikointi autolle. Tuo matka ei ollut enää kuin pari kilometriä joten siihen ei kauhean kauaa mennyt ja kun rinkkakin oli kaiken tämän syömisen jälkeen keventynyt ties kuin paljon niin mikäpä siinä marssiessa. Pitkospuita oltiin tuolle loppupätkälle uusimassa ja aivan syystäkin, vanhat olivat melko lahot jo. Ennenkuin viimeiselle laavulle saavutaan on aika märkä paikka ja siinä oli melkoinen pitkospuuhässäkkä mitä pitkin edetä.

Pitkokset levällään

Tuosta viimeiseltä laavulta ei ole enää kuin pari sataa metriä autolle ja sitten kotia kohden.

Perille päästiin ja yö on nukuttu ulkona

No kannattiko?

Kannatti ehdottomasti! Olin kyllä itse ennen reissuun lähtöä jo melkein sen kannalla, että olispa se mukava jäädä tähän kotiin vähän ottamaan aurinkoa ja lämmittää sauna ja ottaa rennosti ja tämä siksi, koska se olis ollut niin helppoa. Ei ole tämmöistä reissua tullut tehtyä ennen niin tämä vaati itseltä miettimiestä ja suunnittelua. Periaatteessa toki tosi helppoa ja monille varmasti aivan itsestäänselviä juttuja tämmöiset yöpymiset metsässä, mutta ei näin aloittelijalle. Ei näköjään se, että kohtuu paljon tekee päiväretkiä auta siihen kun pitäisi yö viettää metsässä. Mutta kuten niin monesti on monessa paikassa todettu, niin aina kannattaa lähteä! Lapset tykkäs reissusta, minä tykkäsin reissusta ja kaikki meni hyvin. Ja tämä kaikki 15 minuutin ajomatkan päässä kotoa!

Ja tulipa otettua haaste vastaan ja nukuttiin yö ulkona. Vahva suositus!

Loppujätskit tottakai myös: