Retkeily

Kesäinen Pyhäpäivä!

Julkaistu: 17.6.2018

Vaunu pitää katsastaa joka toinen vuosi, joten tänä kesänä on taas aika käyttää se kotona. Niinpä perjantai-iltapäivänä startattiin eka kertaa sitten vapun kohti Pyhää. Mukavan oloista keliä oli luvattu, mutta päätarkoituksena oli tosiaan vain hakea vaunu pois. Menomatkalla mietittiin, että mitä lauantaina tehtäisiin. Pikku mietinnän jälkeen todettiin, että hyvät vaihtoehdot olisivat käydä lintutornilla Tunturiaapalla taikka ajaa Luostolle ja käydä Luoston huipulla. Aika nopeasti tultiin tulokseen, että käydään Tunturiaavan kierros, koska jostain syystä ei ole siellä vielä koskaan käyty. Sieltä on Pyhän tunturirivistöön mahtava näköala ja sitä kiinnosti lähteä katsomaan.

Tunturiaapa ja lintutorni

Lauantaina keli oli loistava pikku kävelyä varten. Lämpöä oli mukavasti ja kohtuullisen kova, mutta lämmin tuuli viilensi hieman ja piti samalla ötökät poissa. Illalla kävi ilmi, että mäkäräiset olivat saapuneet jo näin aikaisin Pyhälle, mutta nyt niistä ei tosiaan ollut mitään haittaa. Aurinko paistoi ja syvän sinisen taivaan läpi lipui hienoja valkoisia pilviä kun lähdettiin ensin kohti Tiaislaavua, jossa talvella käytiin Bliss Adventurelta vuokratuilta sähköläskipyörillä. Tuosta reissusta voit lukea täältä.

Tiaislaavu, Tunturiaavan reunalla.

 

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Ennen lähtöä käytiin luontokeskus Naavan kautta kysymässä metsäpalovaroitustilanne ja sieltä kerrottiin, että metsäpalovaroitusta ei ole, mutta kovan tuulen takia suositeltavaa olisi tulet tehdä mieluummin jossain kodassa. Tämä passasi meille hyvin kun tarkoitus oli nimenomaan paistaa makkarat vasta kierroksen loppupuolella Isokurun kodassa.

Tiaislaavulta reittin jatkuu metsän ja suon reunaa kunnes siirtyy puoliympyrän muotoiselle pitkospuukierrokselle, jonka puolivälissä on lintutorni. Keli oli aivan ihanteellinen ja tuoksu metsässä huumaava. Todella nautinnollista oli kaikessa rauhassa tallustella hiljakseen eteenpäin.

Tunturiaapa ja helppokulkuiset pitkokset.

Some tarvitsee sisältöä.

Vesistön ylitystä

Noitatunturi kauimpana ja lähempänä Ukonhattu, Pikkukuru välissä.

Kultakero

Puolivälissä ehkä noin puolen kilometrin pitkospuukierrosta on lintutorni josta on hienot näkymät joka suuntaan. Ja varsinkin tällä kelillä maisemat olivat upeat!

Noitatunturi lintutornista kuvattuna.

Kierros jatkuu suon läpi takaisin mäntymetsään jossa käki kukkui. Täältä polku liittyy pian tuttuun Oravanlammelle vievään polkuun jota pitkin pääsee takaisin Isokuruun ja makkaran paistoon. Tälle samaiselle polulle lasketaan talvella usein kuin on Ukonhatulla käyty skinnailemassa.

Kaatunut puu Ukonhatun alarinteillä

Isokurun pohjalla mietiskelyä ennen portaiden nousua.

Isokurun kodalla paistettiin tosiaan makkarat ja sitten viimeinen reilun kilometrin pätkä takaisin keskukseen. Ja tottakai kaupasta jälkkäriksi jäätelöt.

Niin totaalisen talvi-ihminen kuin olenkin, niin nämä lämpimät kesäpäivät Pyhällä ovat kyllä aivan mahtavia! Hidas ja rento fiilis valtaa kropan kun siinä vaunualueen lähistöllä pyörii. Ei tarvitse suorittaa mitään, voi vaan rentoutua ja nauttia. Talvella kuitenkin usein on vähän paineita siitä, että saa kaiken irti laskemisesta ja pääsee käymään monissa paikoissa ja laskee paljon. Näin kesällä tulee oikein suorastaan autuas olo, kun voi vaan istua ja tuijottaa kaukaisuuteen kaikessa rauhassa. Aivan loistavaa!

Pienet päiväunet sitten siinä ja sen jälkeen vaunun pakkailua, etuteltan purkamista ja sitten saunaan. Illalla vielä paistettiin lättyjä nuotiolla ja sunnuntaina sitten takaisin kotiin vaunun kanssa.

Suunnitelmat kesän suhteenkin ovat selkiytyneet. Kun Aleksi on konfirmoitu ja rippijuhlat juhlittu, niin lähdetään ajelemaan vaunun kanssa kohti Hankoa. Ei olla koskaan käyty siellä, mutta on kehuja kuultu, niin ajateltiin, että lähdetään käymään katsomassa mikä siellä on meininki.

Avainsanat:
, , ,

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *