Big Sky – Villin lännen ja Alppien kohtauspaikka

Kalliovuorilta löytyy valtavia hiihtokeskuksia sekä Yhdysvaltojen että Kanadan puolelta ja monet niistä tunnetaan maailmalla laajemminkin. Eräs vähemmän tunnetuista kohteista on Montanan osavaltiossa Yellowstonen kansallispuistossa sijaitseva Big Sky, jolla kuitenkin on etenkin taitaville laskijoille ja puuterilumen metsästäjille runsaasti annettavaa.

NBC:n entisen uutisankkurin Chet Huntleyn johdolla vuonna 1973 perustettu hiihtokeskus muistuttaa monilta osiltaan Euroopan alppikeskuksia. Big Skyn hiihtokoulujen opettajista useat ovat kotoisin Itävallasta, hiihtohissit ovat etupäässä itävaltalaisen Doppelmayrin valmistamia ja mitä vielä… jopa hiihtokeskuksen merkittävin vuori, Lone, muistuttaa muodoltaan Toblerone-Matterhornia!

Entinen mestari

Big Skyn infrastruktuuri on kuitenkin erehtymättömästi peräisin Yhdysvalloista eikä vanhalta mantereelta. Hiihtohissit rinteille nousevat yhdeltä suurelta aukealta ja niitä on rinteiden lukumäärään nähden hyvin vähän. Offarilaskeminen on rajoitettua ja yöelämä tapahtuu baarien sijaan lähinnä villin lännen henkisissä saluunoissa.

Olivat julkisivu ja infrastruktuuri peräisin maailman mistä kolkasta tahansa, on selvää ettei Big Sky ole vähäpätöinen hiihtokeskus. Vuosien 1995 – 1997 välillä paikka piti hetken ajan hallussaan jenkkien suurimman hisseillä saavutettavan korkeuseron kunniaa, joka tosin sittemmin jouduttiin luovuttamaan Aspenin Snowmassille.

Se että jossakin muualla rakennetaan suurempia korkeuseroja, ei tietenkään tarkoita että ne samalla pienenisivät Big Skyssa. Yhdysvaltojen suurin tai ei, on 1 110 metrinen laskettava korkeusero silti yhä varsin vaikuttava.

Huippuhurjaa Big Skyssa

Kyseinen korkeusero löytyy erehdyttävästi Itävallan Matterhornia muistuttavalta Lone-vuorelta, jonne pääsee yhdistämällä kaksi tuolihissinousua maineikkaaseen Lone Peak Tram –kabiiniin rinteiden yläosissa. Lonen huippu avautui kyseisellä kabiinilla vuonna 1995 ja rinnetarjonta kasvoi samalla etenkin eksperteille soveltuvaan suuntaan – peräti 40 % huipulta alkavasta maastosta on väritykseltään tuplamustaa. Tästä tarjonnasta mainitsemisen arvoisia osuuksia ovat ainakin haastavat rännit Dictator, Big Couloir ja Gullies.

Yhdysvalloille tyypilliseen tapaan useimmat offariosuudet ovat laskijan suojelemiseksi rajoitettuja ja vaativat ennen laskua erillisen luvan henkilökunnalta. Parhaassa tapauksessa mukaan laskua varten pakataan tässä kohtaa vielä lisäksi vyöryvarusteet lapioineen ja piippareineen. Lone-vuoren huipulta ei ole helppoa laskua takaisin alas ja mikäli rinteet ylhäällä vaikuttavat reilusti hurjemmilta kuin vuoren juurelta tarkasteltuna, kannattaa suosiolla palata hissillä takaisin alas ja helpompien laskujen äärelle. Noususta muistoksi jää kuitenkin huikea 360 astetta ympärille avautuva näköala Yellowstonen kansallispuiston maisemissa.

Ruuhkaton Andesite

Lonen lisäksi Big Skyssa lasketaan helpompaa maastoa pääasiassa tarjoavalla Andesite-vuorella. Andesiten rinnevalikoima koostuu etupäässä Elk Park Ridgen kaltaisista keskitasoisille laskijoille hyvin soveltuvista pitkistä ja rennoista kruisailuista.

Koska hiihtokeskus ei enää pidä hallussaan Yhdysvaltojen suurimman korkeuseron titteliä, ja koska jokaisella suurella jenkkikeskuksella täytyy aina olla yksi asia yli muiden, Big Sky on sittemmin rakentanut kehuskeluoikeuden ruuhkattomuudestaan. Hiihtokeskuksen hisseillä on vain harvoin oikeasti häiritseviä jonoja ja alue on voittanut kotimantereellaan ruuhkattomuudestaan jopa muutamia palkintoja.

Majoitusta eurolänkkäreiden maisemissa

Rinteiden ruuhkattomuuden vuoksi leikkisästi joskus todetaankin, että Big Skyn pisimmät jonot löytyvät sen ravintoloista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että after ski olisi erityisen vilkasta tai että väkimäärät keskuksen hiihtokylässä, Mountain Villagessa, olisivat poikkeuksellisen suuria. Mountain Villagen kohteiden sisustuksessa villin lännen teemat kohtaavat usein Keski-Euroopan alppikylien tyylin. Majoittumiseen löytyy kylästä monia varteenotettavia vaihtoehtoja.

Hiihtohissien tuntumassa laskijat majoittuvat Snoshoressa, Snowcrestissä tai hiihtokeskuksen perustaneen Chet Huntleyn mukaan nimetyssä Huntley Lodgessa, joka tunnetaan etenkin vierailijoille ilmaisesta buffet-aamiaisestaan sekä samoista tiloista löytyvästä Chet’s Bar’sta. Tuore tulokas ja suurin yksittäinen investointi alueen majoitusvaihtoehtojen joukossa on vuonna 2000 avattu Summit-hotelli, jonka rakentaminen maksoi aikanaan 45 miljoonaa dollaria ja jonka ovet aukeavat suoraan rinteisiin.

Hiljainen kasinokylä

Yöelämään Big Skyn hiihtokylä tarjoaa rajallisesti vaihtoehtoja lähinnä erilaisten saluunoiden muodossa. Lolo’s, Dante’s ja Scissorbills vetävät puoleensa laskukansaa ja muita turisteja, mutta paikalliset suosivat ennemmin Corralin kaltaisia vanhan lännen saluunoita.

After skissä suuressa roolissa on Montanan osavaltiossa laillinen uhkapelaaminen ja etenkin pokeri. Näiden lisäksi live-musiikki, videopelit sekä biljardipöydät ovat löytäneet tarjonnasta kukin oman suurehkon lokeronsa. Rennon rauhallisia vaihtoehtoja ja keskusteluun paremmin sopivaa ympäristöä kaipaavat voivat kääntää katseensa Rocco’sin ja Allgoods Bar & Grillin kaltaisiin paikkoihin, joissa niissäkin riittää hyvinä iltoina runsaasti kävijöitä.

Kokonaisuutena Big Sky ei kuitenkaan sovellu erityisen hyvin afterikohteeksi eikä varsinkaan lomapaikaksi niille jotka eivät itse laskettele. Rinteillä ja laskumaastolla ollaan ehkä omien mainosten mukaisesti Amerikan muiden suurien joukossa, mutta afterivaihtoehdot päivin ja öin jättävät matkustajan kylmäksi.

Vaikeasti saavutettava

Afterin ohella toinen yksittäinen asia, joka tekee Big Skysta suomalaiselle laskijalle tavallista hankalamman kohteen on sen sijainti. Lähimmältä Suomesta tehokkaasti liikennöidyltä kansainväliseltä lentokentältä eli Salt Lake Citystä on yli seitsemän tunnin ajomatka hiihtokeskukseen hyvilläkin olosuhteilla. Lähempää löytyy pienempiä lentokenttiä, kuten Bozeman-Yellowstone joka sijaitsee vain 45 minuutin ajomatkan päässä Big Skysta, mutta jonne Suomesta päästäkseen on lentoja yhdisteltävä poikkeuksetta lähes kolmekymmentä tuntia ja useita vaihtoja sisältäviksi ketjuiksi.

Kokonaisuutena Big Sky on vaivan arvoinen määränpää lähinnä kokeneille offarihiihtäjille, jotka saavat käyttöönsä haastavaa laskettavaa koko rahan edestä. Montanan vähemmän tunnettu hiihtokeskus on vaikea mutta palkitseva, viehättävästi hieman eurooppalaistyylinen laskukohde, jonne lähtemistä muiden kuin pelottomien laskijoiden kannattaa kuitenkin harkita kahdesti ja tutustua ensin muihin jenkkikeskuksiin.

Artikkelin pääkuva: Big Sky Resort / Chris Kamman