Huh ei ookkaan vähään aikaan näin varhain päästy lumille, mutta tämähän passaa! Hiutaleiden leijuminen se vetää väkisinkin suupielet hymyyn ja palauttaa aikuisenkin lapseksi. Eilen käytiin broidin kanssa cruisailemassa Serenan mäessä ja fiilis tosi jees! Vaikka Serenalla oli hiukan lumetusmurheita, niin hyvin olivat saaneet laitettua heti rautaa rinteeseen. Yhdellä rundilla ehti ottaa kolme reiliä. Positiivinen ylläri oli myös se kuinka hyvin tatsi löytyi näin heti kättelyssä – tästä tulee vielä hyvä kausi ;)

Ekan kerran siteitä tälle syksylle kiristeltiin kuitenkin Olarin täyttömäellä ”Rudarilla”. Pakkohan se oli nimittäin heti lumien sadeltua päästä johonkin vetämään! Vielä kun jotkut ahkerat oli duunailleet hyndän ja kantaneet jöötinkin mäkeen, niin mikäs siinä. Sellaista pikku jibbailuhan se täällä etelässä on, mutta tärkeintä on päästä verestämään taitoja ja saada paljon toistoja alle. Sitä paitsi se huikea laskuhan menis ihan hukkaan, jos pulkkamäen sijasta seisois heti vuoren huipulla.. Tai nooh ei ehkä ihan niin, mutta ollaan nyt onnellisia pienestäkin.

Nyt näyttäis sit taas pukkaavan pitkään plussakelejä, mutta ainakin on saatu pahimmat himot tapettua. Katsotaan kauanko rinteet pysyy laskettavassa kunnossa, jos sitä ehtisi lisää kikkailemaan. Vajaan kuukauden verran pitäis tosin jaksaa painaa ihan oikeitakin hommia – juna pohjoseen lähtee sitten 10.12, rokrok!

-E