Aloittelijasta vapaalaskijaksi

Olen aina tuntenut tarvetta harrastaa ja liikkua. Pidän tavoitteiden asettamisesta ja kehityksen seuraamisesta. Voin siis sanoa, että olen kilpailuhenkinen ja erityisesti tykkään kilpailla itseni kanssa. Usein tämä tuottaa paljon hyviä tuloksia ja onnistumisen tunteita, mutta välillä myös pettymyksiä ja epäonnistumisia.

Olen itse itseni paras tsemppari ja pahin viholliseni

Nuorempana harrastin paljon eri urheilulajeja ja uintia jopa kilpatasolla. Tämän lopetettuani minulla oli muutama vuosi, jolloin en oikein keksinyt mitään mitä tehdä tai harrastaa. Kokeiltuani vähän kaikkea innostuin kuntosalilla käynnistä. Ensin salilla käyntiä motivoi ulkonäköpaineet ja lopulta innostus harjoitteluun tuli omien tavoitteiden kautta. Keksin aina erilaisia tavoitteita mitä kohti harjoittelin. Tavoitteet oli vain pääni sisässä, joten ne oli vain minua itseäni varten ei muita vartein. Kilpailin itseni kanssa jatkuvasti. Tavoitteet oli esim. leuanveto, 200kg jalkaprässissä, vatsarullalla onnistuminen, kyykky 80kg, ojentaja punnerukset, pistoolikyykky yms. Innostuin siitä, kuinka nopeasti tavoitteisiin pääseminen onnistui ja kuinka olin tehnyt tavoitteet vain itseäni varten enkä vatsamakkaroita pienentääkseni. Tähän tunteeseen olen jäänyt nyt koukkuun.

Leuanveto ei katso aikaa eikä paikkaa

Notkeushaasteet ovat aina olleet vaikeimpia

Salilla reenaamisesta tuli yhä enemmän monipuolisempaa ja hyppyjä ja toiminnallisuutta tuli paljon mukaan. Tästä innostuinkin lähtemään aikuisten telinevoimisteluun, mikä oli aivan super hauskaa. Kerran viikossa hyppyjä, voltteja, käsilläseisontaa, kärrynpyöriä ja paljon naurua ja kaatumisia. Tunne siitä, että uusien temppujen oppiminen on edelleen 26 vuoden iässä mahdollista, on aivan huikeaa. Tästä sainkin motivaation ja rohkeuden lähteä kokeilemaan jotain aivan uutta ja erilaista -laskettelua ja tarkemmin vielä vapaalaskua.

Opittuja taitoja täytyy ylläpitää

Olen kaikille sanonut, että olen viimeksi ollut sukset jalassa noin 10 vuotta sitten, mutta sekin taitaa olla valetta. Viime kerrasta oli lähemmäs 15 vuotta ja sen kyllä näki ensimmäisistä laskuista.  Yhtenä päivänä kokeilin laskettelua Mikkelin hurjissa mäissä ja isossa aurassa alas tultiin, mutta se ei mua lannistanut. Siitä muutama päivä ja lähtö puoleksi vuodeksi Alpeille suuremmille mäille treenailemaan.

Skinit kiinni ja kohti tuntematonta

Hyvin ravittuna jaksaa haastaa

Onko tämä hulluinta mitä olen koskaan tehnyt? Varmaankin. Tuleeko tästä isoin menestystarinani ikinä vai kaikkienaikojen pisin after ski -reissu? Se jää nähtäväksi.

– Mirva