Aloitin syksyn alussa kuntokuurin Levi Wellness Clubin omistavan personal trainer Laura Peipon kanssa. Otaksuin jo ennakkoon, että ruokapuoli tulisi olemaan suurin haaste. Tykkään ja innostun monista jutuista, mutta ruoanlaitto ei kuulu niihin.  Toisaalta, en ole myöskään ruoan suhteen kranttu: kaikki menee, kunhan siinä on energiaa. En kaipaa juurikaan sokeria tai herkkuja.

Ruokavalion saatuani kauhistelin lähinnä sitä, miten ehdin syömään niin usein, kun siinä oli määrätty? Ei auttanut kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa mättää avokadoa pakasterasiaan. Tuorepuurot, smoothiet ja muut ”pikaruoat” ovat tulleet tutuksi. Lisäksi olen opetellut käyttämään uunia: yleensä uuniin menee bataattikasan päälle myös pakkasesta otetut kanafileet – siinäpähän sulavat samalla. Olen saanut hyviä uuniruokavinkkejä ystävältäni Miia Alapeteriltä, ja ainoa aiheeseen liittyvä blogi, jota luen säännöllisesti on hänen sisarensa Pian elämänmakuinen ruokablogi Lyhyenä hetkenä.

Toinen ongelma ruokavalion suhteen on matkustaminen. Kotona vielä selviän jotenkuten, mutta kunnollinen (ja tarpeeksi usein) syöminen on tien päällä hankalaa. Vaikka välipalapatukat eivät ole kenties pt:n unelmaruokaa, olen yrittänyt valita niistä terveellisemmät retkireppuun.

AAMUPALA

Olen aamupalaihminen, ja herään yleensä aamuisin kurnivaan nälkään täysin riippumatta siitä, mitä olen edellisenä iltana syönyt. Aamuuni kuuluukin tukeva kaurapuuro tehtynä soija-, kaura-, riisi- tai kookosmaitoon (tai näiden sekoitukseen). Laitan puuroon pienen määrän proteiinijauhetta, koska muuten se ei pidä nälkää. Banaania, pakastemarjoja, kookoshiutaleita ja pähkinöitä päälle. Keitän puuron liedellä, sillä siitä tulee samalla vaivalla kahdelle, ja kun ostaa pikakaurahiutaleita, ne tulevat kaasuliedellä aivan hetkessä.

Pyöräilen töihin, joten yleensä jo siinä vaiheessa, kun olen päässyt työpaikalle on nälkä. Teen usein aamulla mukaan vihersmoothien tätä silmällä pitäen.

Tänä syksynä minulla oli ilo tutustua töideni kautta myös Aamupala-kirjan kirjoittaja Hanna Stoltiin, ja olen tutkaillut kirjaa uteliaana. Yhteiset työasiamme eivät ole liittyneet tähän kirjaan, ja onkin ollut hauska törmätä ihmiseen, jolla on erialaisen työn ohella mielenkiintoinen maailma harrastuksen ympärillä – vaikka harrastuksemme ovatkin ihan erilaiset.

En omista keittokirjoja, ja kuten sanottu, keittiö ei ole varsinainen intohimon alueeni. Mutta aamupala, se motivoi minua. Kirja, jossa on mikromukiohjeita, nerokasta!

LOUNAS JA PÄIVÄLLINEN

Lounaaksi pakkaan mukaan salaatin, jonka valmistaminen on niin yksinkertaista, että jopa minä selviän siitä. Leikkaan jäävuorisalaattia, kurkkua, pikkutomaatit ja avokadott päällekäin liiskaantumaan. Päälle kanapalat ja vähän siemeniä ja pähkinöitä.

Illallinen näyttää usein tältä. Tämän yksinkertaisempaa saa hakea. Perunaa, lehtikaalia, tofua. Kastikkeisiin menee aivan liikaa aikaa, joten olen hylännyt ne kokonaan.

Tässä perunaa, porkkanaa, tofua ja raejuustoa. En yritäkään väittää, että tämä maistuisi joltain, mutta valmistuu itsekseen ja pitää nälkää. Se riittää.

VÄLIPALAT MATKOILLA

Tutustuin kesällä Ukkohallan wakeboard-reissullamme kaverini firman kehittelemään juotavaan ateriaan, Ambroniteen. Se on luontaisista aineksista tehty jauhe, joka voidaan sekoittaa kylmän veteen. Ravintoarvollisesti se toimii kevyenä lounaana tai erinomaisena välipalana. Painonsa puolesta se on myös helppo ottaa mukaan.

Ambronite-välipala Lofooteilla Dunes Beachilla, jonne otimme vain minimaalisen määrän tavaraa mukaan.

Ambronite on kätevä välipala myös kiipeilyretkellä. Kuvassa ollaan Haukkakalliolla.

Lopetin marraskuussa kahvinjuonnin, vaikka sitä ei Lauran ohjeissa pyydettykään. (Täältä voi lukea, miltä maistui kahviton marraskuu.) Olen juonut enemmän teetä, ja CoCoVin pakuriteetä maistoin Pallaksella.

Se vähä, mitä herkkuja tekee mieli syödä, olen mutustellut CoCoVin raakasuklaahedelmiä. (Okei, vähän oikeatakin suklaata). Mutta nämä ovat olleet kiva naposteltava retkellä.

Kuten joku kenties muistaa, voitin Vanhan lyhärikilpailussa vuoden Clif bar -randopatukat. No, ne olivat kirjaimellisesti vuodeksi, ja niitä on nyt koko pahvilaatikollinen. Arvaatte varmaan, mitä mulla on tänä talvena laskurepun täytteenä?

Tässä keitellään välipalakeittoihin vettä Pallaksella. Vaikka retkeillessä takuulla kuluttaa ihan kaiken mitä syö, ei silti ole yhdentekevää, mitä se on. Miia on luvannut kirjoittaa vieraskynän vaellusruokailusta; hän kuivasi ensilumivaellukselle lähtiessään kaikki gluteenittomat retkiruokansa itse. Odotan itsekin innolla tätä vieraskynää!

Yhteistyössä:

Ambronite, Levi Wellness Club, CoCoVi