Nättejä ilmoja pidelly. Sieniä poimittu talven tarpeiksi, karpalot (huom. sisältää niitä supervitamiineja ja humanoideja elikkäs flavonoideja) haettu mummolasta ja omput kuivatettu retkieväiksi tai siis iltanaposteluun. Nam. Talvisuunnitelmatkin alkaa pikkuhiljaa kirkastua. Lumille, mäenlaskuun, paidan kauluksesta pehmeetä lunta ja poskia nipistelevää pakkasta, tuulen ahavoitamat huulet ja pandat naamaan. Oho, melkein irtaannuin. Ihanaa talven odotusta!

Uutta talven suunnitteluun on tuonut fakta, että nyt on pakko tehdä hommia jos meinaan saada voita leivän päälle. Sanotaanko ettei kaikkien alojen erityisinsinöörillä oo nyt just parhaat markkinat Suomessa. Siispä ajattelin tehdä sivuduunista pääduunin ja kolkuttelin hiihtokoulun ovia Japanissa. Kävin keväällä esittäytymässä paikalliselle koulun johdolle, pari kuukautta sitten pistin hakemusta kehiin ja sain kutsun riviin. Tervetuloa miun tunnille! Oon aivan fantastinen auraamaan, kun tulee puol metriä lunta. =)

Nyt puuttuu enää työviisumi ja sitä jännityksellä odotankin. Suomella ja Japanilla ei ole Working holiday -sopimusta, joka tosin ei minua auttaisi enää, mutta tulipa puheeksi lähetystön viisumihenkilön kanssa. Menijöitä sinne suuntaan olisi varmasti enemmänkin ja työviisumin hankinnan vaikeus varmasti estää monta lähtemästä. Helpompihan se on lähteä maahan jonne sen saa. Tässä siis tarvitaan kansalaisaloite tms että siitä voitaisiin käydä viranomaisten välillä neuvottelemaan. Olisiko aktiivisia?

Ennen lähtöä ois edessä ainakin hiihtelyä Vuokatissa. Kiva nähdä kaikkia kamuja!

Syysretkellä