Kulkusirkat vuorilla

Julkaistu: 10.2.2014

Miulla on semmoinen fiilis että tää kasvava puuterinmetsästäjien joukko toimii vastasataneen lumen edessä kuin kulkusirkat vaeltaessaan ravinnon perässä. Meille lumi on ravintoa ja neitseellinen puuterilumi kuin kukkuroillaan oleva herkkupöytä. Jokainen ahmii minkä ehtii ja jättää jälkeensä käännösmerkkinsä, viimeiset saavat tyytyä rippeisiin. Sitten odotellaan taas uutta myrskyä kunnes päästään mellastamaan vastakatettuun pöytään. Ensimmäiset ryntäävät tyydyttämään himonsa uhmaten turvallisuutta ja paikallisia sääntöjä.

Toisinaan haluaisin palata aikaan ennen kaikissa sateenkaarenväreissä olevien abs-reppujen saapumista Hakubaan. Olen itsekäs. Suon marjapaikkani vain parhaille kavereille ja havahdun siihen että kaikkien muidenkin kaverit ovat löytäneet ne. Olen ollut niin iloinen siitä että täällä ei tarvitse stressata siitä oletko hissijonossa ennen auringonnousua vai vasta puoliltapäivin. Ajat muuttuvat. Työpäivän päätteeksi pääsen nuolemaan luita ja nahistunutta salaattia, jos enää jaksan.

Kun kulkusirkat siirtyvät metsästä avoimille rinteille lumivyöryjen riskit kasvavat. Sirkkoja on joka puolella ja jokainen haluaa osansa. On varovaisia tunnustelijoita, ahneita suursyömäreitä, nautiskelijoita, neitsytmatkalaisia, maitopartoja ja harmaapartoja. Kaikkien tavoitteena on saada vatsaan täytettä puuterilumen muodossa. Harjanteilla kuhisee jo. Pelkään sitä päivää jolloin täällä tapahtuu iso onnettomuus. Lumivyöryä, mikä hautaa alleen useita ihmisiä. Paras puuterishow vuorilla voi yllättäen muuttua hyvinkin paskaksi showksi.

Vastikään sain itse lumen liikkumaan tahtomattani ja pohdin nyt niitä vääriä askeleita jotka itse otin ja otimme seurueemme kanssa. Vähäiset lomapäivät ja puuteristressi, sosiaaliset tekijät, oman arvion kertomatta jättäminen, ryhmän paine ja riskaabelin laskulinjan valinta jne.. Monta väärää arviota ja valintaa. En tiedä kuinka monta ilmaista oppituntia meille on tarjolla. Tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä.

Olkaa varovaisia!

Kauden paras suklaakakku. Oishi!

Villi luonto

 

Kuvahuvia

Julkaistu: 01.2.2014

Heijakkata! Oli sit reilusti yli kuukauden monot joka päivä jalassa. Oon vaihdellut alppimonoja ja vaellushiihtomonoja niin ei oo ihan hirveet kivut vaivasenluista. Kyllä nuo silti vähän ovat kasvaneet ja pikkuisen tuntuvat ikävästi. Huomenna sataa vettä ja oon suunnitellu sopivaa taisteluvarustusta opetuspäivään. Soreleista on pohja halki ja pistin jo muovipussit sisäkengän ja kuoren väliin. Kuorivaatteet uniformun alle ja ainakin kolmet hanskat reppuun. Teetä ja paljon suklaata kans, lisäksi pyyhe että voi mennä suoraan töistä onseniin.

Kiinalaisten uuden vuoden lomat alkoi nyt ja buukkauksia on vaikka kuinka paljon. Sen jälkeen on taas rennompaa. Laitan tähä vähäsen kuvia ni saatte enempi huvia. Kaikki hyvin ja suksi luistaa!

Tän kauden toistaiseksi paras kylpy.

Apinoita

Lisää apinoita. Kampai!

 

Suklaakroissantit loppu

Julkaistu: 08.1.2014

Kävin yks päivä Bakeryssä ja ne oli myyneet suklaakroissantit loppuun! Oli sesonki. Paljon japseja ja jonoja jonkin verran, mut mahtuihan tonne suksimaan kumpareiden väliin. Nyt on jo rauhallisempaa, viikonloppuisin vaan enemmän väkeä. Kummallisen aurinkoista ja lämmintä oli joulukuussa. Posket on saaneet väriä. On toki tullu luntakin, ihan naamalle asti. Mukavaa, tai no.. töitä on liikaa. Ulkkariopeja on puolet vähemmän ku viime vuonna. Australia ja Uusi-Seelanti olivat myöntäneet work and holiday -viisumit loppuun ja enempää ei saatu väkeä. Useampikin yrittäjä täällä on sanonut samaa.

Venäläisten määrä on lisääntynyt ja sain tähän vuoden alkuun 9 päivän ajaksi 4-vuotiaan todella suloisen tytön opetettavakseni. Kolme päivää harjoiteltiin taikamatolla ja sit alkoi laskeminen sujua. Nyt mennään jo lujaa. Toissapäivänä nähtiin apinoita kun tultiin siirtymää alas vuorelta!

Taikamatolla

Vastaanotto hiihtokoululla on ollu tosi lämmin. Nekin kenen kanssa ei vuosi sitten vaihdettu sanaakaan tunnistavat ja toivottavat tervetulleeksi. Moni yrittää puhua englantiakin. Oikein mukavaa. Tuntuu että kollegat on komistuneet tai ehkä se johtuu miun uudesta näöstä. Silmät laseroitiin joulukuun alussa ja onpa mukava kun ei tarvi pelailla piilolinssien kanssa. Iso kiitos erinomaiselle hiihtävälle silmälääkärille Jarnolle ja terkkuja vuorilta!

Alkoi satamaan lunta. Huomenna on syvä päivä. =)

Erään yön lumisaldo.

Joulupäivän aurinkoiset hiihtohymyt!