Kokeneellekin alppitykille tuiki tuntematon Queyras tarjoaa auringon lisäksi ruuhkattomia rinteitä ja tietenkin upeita maisemia. Missä tällainen alue sijaitsee?

Ranskassa Ecrinsin kansallispuiston ja Brianconin kaupungin eteläpuolella sijaitseva Queyrasin kansallispuisto on todellinen valoparatiisi, sillä alueella on aurinkoisia päiviä 320 vuodessa. Provence-Alpes-Cote d’Azurin alueelle on Välimeren rannalta Nizzasta ajomatkaa nelisen tuntia tien kierrellessä solien kautta kohti hiihtokeskuksia. Geneven kentältä ajomatka on suunnilleen saman mittainen.

Nopeuslaskusta tunnettu Vars

Queyrasin tunnetuin hiihtokeskus on Vars-Risoul, jossa on laskettu nopeuslaskun maailmanennätys, hilkkua vaille 255 km/h. Ennätys laskettiin vuonna 2016 italialaisen Ivan Origonen toimesta juuri Varsin radalla. Suomalaiset huimapäät olivat lajin kärkinimiä Kalevi Häkkisen tuotua lajin alppipiireihin. Tarja Mulari voitti Albertvillen olympialaisissa 1992 kultaa (näytöslaji) ja Pia Ruuskanen maailmancupin vuosina 1989 ja 1990. Suomen ennätystä pitää hallussa Jukka Viitasaari, jolla on palkintokaapissaan mm. kaksi FIS:n MM-kultaa ja ammattilaisten maailmanmestaruus vuodelta 2005. Nopeuslaskuradan yläpuolelle on valmistumassa uusi hissi ja jatkossa huimapäiden vauhtia voi seurata laskijoiden yläpuolelta!

Vars-Risoul tunnetaan Ranskassa nimellä La Foret Blanche. Hiihtoalue on iso ja monipuolinen ja Risoul kylänä tyyppiesimerkki ski in-ski out -keskuksesta. Vars on vähän perinteikkäämpi ja viihtyisämpi ja rinnetarjontakin on monipuolisempi kuin Risoulin puolella. Alin asema on 1650 metrissä ja yläasema 2750 metrissä, joten 36 hissiä mahdollistavat todellisen suksiseikkailun moneksi päiväksi.

Risoul sijaitsee 1850 metrissä, siksi se on korkeutensa ansiosta lumivarma ja sama on tilanne Varsin puolella. Risoulin kyläkeskus on tyypillinen perheiden lomaa ajatellen; alaosa on leppoisaa lojottelua ja modernit hissit vievät tehokkaasti laskijat vauhdikkaille ylärinteille.

Vars Les Claux on elävämpi keskus kuin alempana sijaitseva Vars Sainte Marie, mutta viime mainitusta lähtevän tuolihissin Bois Noir V 12 mukavuus ja ennen kaikkea lasku alas takaisin ala-asemalle saa kokeneenkin laskijan hihkumaan riemusta. Ranskan luokitus rinteen punaisesta väristä olisi Itävallassa sysimusta!

Lumisateen jälkeen La Foret Blanche tarjoaa nimensä mukaisesti huikeita laskuja metsien suojassa. Lumisateita tulee kuitenkin harvemmin kuin pohjoisempana sijaitsevilla keskuksilla ja esimerkiksi läntisen Itävallan kaltaisia dumppeja esiintyy harvoin, mutta aurinkoa siis sitäkin enemmän.

Ruuhkaton Molines-en Queyras

Italian rajan tuntumassa sijaitseva Molines – en Queyras on huikaisevien maisemien keskus, jonne kuitenkin pitää nähdä vaivaa päästäkseen perille. Upea linna vartioi matkalla kulkijoita ja pistää miettimään, josko matkan varrella on vielä vanhan ajan ritareita vartioimassa laskukansan aikeita.

Piskuisen alakylän ohi kannattaa ajaa ylös 2040 metriin St. Veraniin, joka ihastuttaa niin kesällä kuin talvella. Pittoreskit talot, viehättävät ravintolat ja kiireetön elämä valtaavat mielen, vaikka tarjolla on varsin korkealuokkaista laskemista kompaktilla alueella. Osa hisseistä on vanhoja teleskooppihissejä, joten menneen ajan meininkiä on siis vielä rinteilläkin.

Hiihtoalue on 1740 metristä 2830 metriin ja hissejä on 13, joista muutama on lasten hissejä. Korkeimmalta sijaitsevalta Le Grand Serre -hissiltä kannattaa kiivetä parikymmentä metriä nähdäkseen Grand Queyrasin 3114 metrisen huipun ja ennen kaikkea Italian puolella sijaitsevan Monte Vison 3841 taivaita kurkottelevan huipun.

Lumisateen jälkeen alue on puuterilaskijan Mekka, sillä lääniä riittää ja vain harva himoitsee offareille. Aurinkoisena päivänä keskus on tutkittu päivässä, mutta sydämeen jää pysyvä jälki historian havinasta ja hiljaisuudesta, jota enää löytää harvassa alppikeskuksessa. Kesällä on palattava näihin maisemiin!

Pikaisia ja pieniä pistoja

Molines-en Queyrasin pohjoispuolella sijaitseva Abries on todella pieni keskus ja korkeuserot myös pienemmät. Ala-asema on 1700 metrissä ja yläasema 2450 metrissä. Hissejä on viisi ja laskut ovat alaosan lastenalueesta ylöspäin vauhdikkaita. Jää miettimään, että tällaisen keskuksen kun saisi Suomeen, niin olisi hienoa.

Hieman alempana sijaitsevan Ceillacin lastenhissi ei sen sijaan houkuta, mutta paikka tuo muistoja mieleen. Kalle Palander oli mainoskuvauksissa kauden päätteeksi sukeltamassa jään alla ja pikkukeskus jäi myös mieleen jääkiipeilijöistä ja unohtuneen maailman ilmapiiristä. Alppien kätköissä on onneksi tilaa vielä unohdetuille kylille, joissa alkuperäiset asukkaat jatkavat sinnikkäästi elämäänsä tahtomatta muuttaa pois.

Nautintoja

Queyrasin alue poikkeaa Ranskan kuuluisimmista alueista melko monellakin tavalla. Hintataso on matalampi, vanhojen kylien idylli on säilynyt ja aika on ikään kuin pysähtynyt. Ihmiset käyttävät aikaa todelliseen lomailuun ilman kiirettä.

Paikalliset ruoat ja juomat ovat ehdottomasti kokeilemisen arvoisia. Hintataso on maltillinen ja lautasmallit houkuttelevia. Espresson nappaa reilulla eurolla ja muutenkin alueeseen ei voi olla ihastumatta. Ihmisen on hyvä olla, turhaa hälinää ja häsläystä ei ole. Aurinkoa sitäkin enemmän.

Majoituspuolella voi ehdottomasti heittää vinkiksi St. Crepinin Chalet les Genevriers, jossa majoittuu tasokkaasti isokin porukka -ja alueen hintatasoa myötäillen. Lisäbonuksena tulevat puolen tunnin ajomatkan päässä tavoitettavat eteläisempi Les Orres, pohjoisempana Puy St. Vincent ja iso Serre Chevalier. Bon voyage!

Teksti ja kuvat: Jyrki Lehto