Kesäinen kunnonhakumatka Zillertaliin innoitti katsastamaan laakson tarjoamat talviset laskumahdollisuudet. Nehän ovat huikeat!

Münchenistä vain parin tunnin ajomatkan päässä sijaitseva Zillertalin laakso Itävallassa on laskijan paratiisi. Jokaiselle löytyy monentasoisia vaihtoehtoja alueen keskuksista, joista osa on hissiyhteydessä toisiinsa. Kaiken kruununa on sitten laakson perän Hintertux, jossa lasketaan ympäri vuoden.

Zillertalin tavoittaa hyvin myös julkisilla liikennevälineillä. Lentokentältä pääsee junalla Jenbachiin, jossa vaihdetaan kapeampiraiteiseen Zillertalbahniin, jolla matkustaa aina laakson keskiöön Mayrhofeniin saakka. Paikallinen hiihtobussijärjestelmä on hyvä, mutta sisältää myös vaihtoja alueittain. Münchenin edullinen autonvuokraus houkutti valitsemaan autoilun, jolloin lomaan voi helposti yhdistää muutakin tekemistä kuin laskemista.

Toimiva hissisysteemi ja loistava Superskipass

Laakson jokaisella ala-asemalla on erinomaisesti ylös nostavia kabiineja, niinpä jonottaminen on harvinaista. Paikallisten hiihtolomaviikot ovat ruuhkaisia, joten kannattaa yrittää välttää viikkoja 6-8.

Ehdottoman suositeltavaa on ostaa Superskipass, joka kattaa koko laakson hiihtoalueet. Näin voi tuulten, auringon ja lumitilanteen mukaan hyödyntää parhaiten 544 rinnekilometriä ja 180 hissiä. Esimerkiksi kolmen päivän lippu on 187 € ja jokainen lisäpäivä tuo oman korotuksensa. Hinnat ovat maltillisia ajatellen tämän hetken sähkön hintatasoa ja toisaalta vertailukelpoisia eri laaksojen hintapolitiikkaan.

Useamman hiihtoalueen kokonaisuus ei ole hisseillä linkitetty kuin joiltain osin. Vuosien saatossa Zillertal on Itävallan muiden keskusten tavoin paisunut ja uusinut hissejään, joten kyllästymisen tunnetta ei pääse syntymään, vaikka käytössä olisi kausikortti.

Freeridealue Hochfügenissä

Rinnekilometrit takaavat monipuolisen laskemisen ja offareille himoitseville on tarjontaa yllin kyllin. Hochfügenin alueella on jopa oma freeridealue, jossa varsinkin lumisateen jälkeen kelpaa iloitella metsän keskellä. Loppukeväästä auringon vaikutus lumen laatuun on suuri, mutta on piristävää, että kaikki laskijat huomioidaan.

Koskaan ei voi muistuttaa liiaksi turvallisuusasioista vapaalaskua harrastaville ja vierailuni aikana näinkin useamman ryhmän hakemassa pehmeää lunta oppaan johdolla. Pätevää ja mukavan näköistä hommaa!

Koko laakso on oikeasti laskijan talviparatiisi, mutta samaan virkkeeseen on mainittava, että kesätarjonta on myös huikea. Tekemistä ja kokemista riittää kaikille.

Mellevä Mountopolis

Mayrhofenista lähtevä kabiini vie Penkenille ja jälleen laajan rinnetarjonnan piiriin. Alueelle pääsee vähemmän myös kätevästi Eggalmin tai Finkenbergin kabiineilla, riippuen majoituspaikasta. Mountopolis imaisee hirvittävän määrän laskijoita ja etenkin Penkenin alueella on väkeä.

Eggalmin rinteillä on tilaa ja erinomaisia siivuja metsälaskuun ja Mountopolis on Itävallan jyrkimmän rinteen, Harakirin, siivittämänä mellevä alue, jossa suksiseikkailu on hauskaa ja kaiken kruunaavat upeat maisemat ympäristöön sekä tietenkin paikallinen herkku Apferstrudel vaniljakastikkeella.

Mountopolista vastapäätä sijaitsee pieni Ahornin alue, jossa ruuhkat ovat vieras asia. Alue on kuitenkin pieni ja siksi laskijat hakeutuvat isompiin ympyröihin.

Zillertal Arena – vauhtia ja lääniä

Mayrhofen-Hippachin alueen laakson vastakkaisella puolella sijaitseva Zillertal Arenan hissitarjonta yllättää jopa kokeneen laskijan. Zell am Zillerista nostavat hissit avaavat ikään kuin uuden laskumaailman yhteyksine Gerlosiin ja Wald-Königsleiteniin.

Rinteet ovat vauhdikkaita, hissit nopeita, mutta aina löytyy helppo reitti vähemmän laskeneille. Zillertal Arenan alueella riittää pehmeää lunta laskettavaksi vielä monta päivää lumisateen jälkeen, sillä laskijakunta viihtyy enemmän rinteessä kuin niiden vierustoilla.

Königsleitenin alue on puuterilaskijan piiloparatiisi ja innokkaan laskijan pitää olla tarkkana, että ehtii palata Zell am Zillerin hisseille.

Luksusluokan laskua Hintertuxissa

Zillertalin laakso kääntyy Mayrhofenin jälkeen Tuxertaliksi, jonka perällä sijaitsee ympäri vuoden auki oleva Hintertux. Jäätikkörinteet ovat tulleet tutuksi monelle suomalaiselle ratalaskijalle harjoittelupaikkana ja edelleenkin sinne suunnataan hakemaan lumituntumaa kesähelteellä tai syyskuukausina.

Itävallassa ainoastaan Hintertux saa pitää hissinsä auki vuoden ympäri. Muut jäätikkökeskukset joutuvat sulkemaan toukokuussa, vaikka lumitilanne ja erityisesti sää olisi suosiollinen. Hintertux on maineensa veroinen, pakkaslumella voi laskea pitkälle kevääseen ja joskus jopa juhannuksena on ollut puuteripäiviä. Korkeudella on omat hyvät puolensa!

Jäätiköllä laskettaessa on syytä pysytellä merkityillä rinteillä. Oppaan kanssa alueen lumieldoradoon tutustuminen on järkevää, jos mielii kokeilla vapaalaskumahdollisuuksia. Kannattaa myös laskea rinne 1 alas kylään, sillä monista jäätikkökylälaskuista poiketen se on mukava ja hyvin kunnossa pidetty. Alhaalla voi sitten nauttia päivän päätteeksi virvokkeen säätilan mukaan.

Muuttunut laskukulttuuri?

Itävalta on perinteisesti germaanikansojen kohde, mutta britit, belgialaiset ja hollantilaiset ovat nykyään myös vakiokävijöitä. Paikallisten hiihtolomaviikoilla rinteillä viilettää vauhdikkaita ryhmiä, joiden meno oli vähintään yhtä kovaa rinnekuppiloissa kuin itse rinteillä. Onneksi tilanne on muuttunut parempaan suuntaan.

Some on tietenkin laskijan hyvä apuväline säätietojen, kameroiden ym. suhteen. Kannattaa hyödyntää keskusten omia webbikameroita ja suunnitella ison laakson tarjontaan tarttumista netin avulla. Jos ja kun matkaat Zillertaliin, tsekkaa www.zillertal.at ja pääset etsimään mukavimmat majapaikat ja suotuisimmat säät.

Teksti ja kuvat: Jyrki Lehto