Special Bike syyslenkki

Kempele MTB kirjoistuksessa mainitsin useampaan otteeseen siitä ärsyttävästä kitinästä ja natinasta joka pyörästäni kuului ja paikallistui mielestäni keskiöön. Tilasin netistä uuden keskiön ja työkalun jolla tuommoisen kierteellisen keskiön voi vaihtaa (ja muuta tarpeellista pikku sälää). Sopivasti perjantaina paketti tuli kotiovelle ja kerkesin illalla keskiön vaihtaa ja käydä tunnin testilenkin ja kitinä ja natina loisti poissaolollaan! Yes!

Vanha keskiö

Special Bike järjesti lauantaille syyslenkin. Lähtö olisi klo 10 liikkeen edestä. Nyt kun pyörä oli kunnossa, niin tottakai lenkille mukaan. En tiedä onko tämä joka syksyinen perinne tämmöinen lenkki, mutta itselle tämä oli ensimmäinen syyslenkki. Keväällä kävin yhden Special Biken järjestämän lenkin kyllä ajamassa, mutta se oli lyhyempi pyrähdys. Nyt oli tarkoitus ajaa noin 40 kilometriä ja syödä Pilpakankaan laavulla Special Biken tarjoamat makkarat ja kahvit.

Lauantaiaamu valkeni kirkkaana ja pakkasta oli 4 astetta. Siinä saikin vähän mietiskellä, että minkäs verran vaatetta päälle, ja liekköhän ilma lämpenee  kovasti päivän mittaan kun aurinko paistaa. No vaatetus tuli valittua ja 9.30 lähdin kotoa kohti Oulun keskustaa ja lenkin lähtöpistettä. Pyörä oli edelleen hiljainen ja polkimien pyöritys oli kuin samettia nyt uuden keskiön kanssa. Mikäs siinä kirpeässä syysaamussa oli ajellessa.

Special Biken edessä oli jo parisenkymmentä pyöräilijää odottamassa kun paikalle saavuin. Kauppias otti siinä yhteiskuvat porukasta ja lupasi olla laavulla paistamassa makkarat meille kun sinne saavumme. Porukka jaettiin kahtia nopeampaan ja hitaampaan ryhmään. Vähän olisi tehnyt mieli lähteä nopeampaan ryhmään, mutta sain hillittyä itseni kun tässähän on nimenomaan ollut tarkoituksena lisätä pk-lenkkien määrää, jotta se ensi kesän Syöte sitten kulkee nopeammin ja hitaampi ryhmä vaikutti siihen juuri passelilta. Kello 10 nopeampi ryhmä lähti liikkeelle ehkä noin 10 ajajan voimin ja me odottelimme yhdet punaiset valot ja lähdimme sitten perään noin 20 ajajan porukalla. Letkan kärkeen vetäjäksi ja oppaaksi lähti Kaikkosen Hannu joka varmasti monille oululaisille maastopyöräilijöille on tuttu hahmo kisoista, kursseista, yhteislenkeistä ja ties mistä. Kun kävin kuntotestissä niin samainen IsoHoo sielläkin oli testiä minulle tekemässä. Minkälainen lie Special Biken ja Rokua MTB:n yhteistyö, mutta ansiokkaasti he ovat oululaista maastopyöräilyä edistämässä.

Kohti aurinkoa

Ensin ajettiin ehkä kilometrin verran pesäpallostadionin kupeeseen ja siitä pururadalle jota pitkin kohti Lämsänjärveä. Lämsänjärven jälkeen ylitettiin uutta Poikkimaantien siltaa pitkin Oulujoki ja siitä Saarelan polkuja pitkin eteenpäin. Vauhti oli rauhallinen ja sykkeet pysyivät alhaalla. Reitti oli valittu niin, että teknisiä pätkiä ei juurikaan ole, tai jos onkin, niin ne ovat lyhyitä ja ne voi taluttaa jos ei vielä ole ajokokemusta kovin paljoa. Vähän pumppaavaa oli vauhti paikoitellen, kun osa ajoi vauhdikkaasti kivikot ja osa talutti niitä. Mutta eteenpäin mentiin koko ajan. Uutta polkua oli itselle koko ajan, että sinällään oikein mukavaa. Saarelasta siirryttiin jossain vaiheessa kohti Hiukkavaaraa ja vanhoja juoksuhautojen ja poteroiden reunoja kierreltiin eteenpäin. Ja siitä kohti Sankivaaraa. Tuossa tuli oikein loistavaa uutta polkua itselle, jotka on helppo liittää tuolla suunnalla aiemmin ajamiini reitteihin. Kiekon majan parkkipaikan ohi ajettiin, Kiekon majahan on palanut jo ties kuinka kauan sitten, mutta vielä siitä puhutaan. Siitä jo kohta pieneläinhautausmaan vierestä Sankivaaran tien yli ja Sanginjoen rantaa pitkin golfklubille, sillasta yli ja kohti Pilpakangasta. Tuolla onkin jo tuttua polkua ja loistavaa polkua onkin. Vauhti kiihtyi kun makkarat pystyi jo melkein haistamaan. Jossain tuossa Hiukkavaaran ja Kiekon majan välillä se kitinä ja vinkuna sitten palasi pyörään. Voi että otti aivoon! Ei se auta kuin käydä pyörää lisää läpi. Polkimet nyt ekana.

Pilpakankaan laavulle tultiin reilun kahden tunnin ajamisen jälkeen. Siellä oli nopeampi ryhmä jo syönyt makkarat ja odotteli meitä paikalle, jotta saadaan yhteiskuva otettua ja he lähtivät sitten samantien paluumatkalle kuvan oton jälkeen. Päivä ei kauheasti ollut lämmennyt joten hiki kyllä kuivui nopeasti ja kylmä alkoi hiipimään paidan alle. Kauppias oli makkarat valmiiksi nuotiolla jo paistanut, joten päästiin suoraan valmiiseen pöytään. Makkara suodatinpaperiin ja sinapit päälle ja ääntä kohden. Kahvia, mehua, vettä ja keksejä oli myös tarjolla ja kyllähän ne maistuivat jo tuossa vaiheessa päivää. Yritin vähän kysellä, että mikähän se olisi hyvä paikka etsiä sitä vinkunan lähdettä. Kauppias meinasi, että sen kun tietäisi. Jos se vinkuna ei tule liian kuivasta ketjusta, niin sen jälkeen se voi olla melkein mikä vaan ja sitä jotuuu monesti etsimään kauankin. Oi voi…

Ei tullut otettua kuvia tällä reissulla pahemmin, niin tässäpä kuva reilun vuoden takaiselta yön yli reissulta Pilpakankaan laavulle. #nukuyöulkona 2017

Kovin pitkää taukoa ei pidetty, jottei porukka aivan kylmety, vaan syötiin makkarat ja juotiin kahvit ja lähdettiin paluumatkalle. Reitti oli sama mitä tultiin, eikä siinä sen kummempia. Vauhti oli nyt paljon tasaisempi kuin tulomatkalla mikä oli oikein mukava juttu. Loppupäästä vähän helpotettiin reittiä ja kierrettiin ne Saarelan pahimmat kivikot.

Loppumatkasta oli joku hieman harmistunut herra pesäpallostadionin kupeessa polulla koiran kanssa. Olin itse tässä vaiheessa aika loppupäässä letkaa ja hän oli sitä mieltä siinä vaiheessa kun pääsin hänen kohdalleen että turpaan pitäis lyödä tämmösiä tyyppejä. Vähän meinasi suorastaan naurattaa, että on se vaan vaikeaa  joillekin 🙂

Special Biken edessä todettiin, että reissu meni hyvin. Renkaita ei tarvinnut paikata eikä muutenkaan ihmeempiä haavereita. Lenkille matkaa tuli reilu 40 km. Itsellä oli vielä kotimatka edessä ja kotiin kun pääsin näytti mittari 56.5km ja aikaa oli mennyt vähän yli 5 tuntia. Keskisyke oli lopulta 115, eli oikein mainio pk-lenkki.

Suuret kiitokset Special Bikelle järjestelyistä ja makkaroista! Oli hauskaa! Ja kiitokset myös kaikille ryhmien vetäjille ja perän pitäjille, jotka huolehtivat, että meidän muiden ei tarvinnut muuta kuin nautiskella syksyisistä Oulun maisemista pyörän selästä. Ja pahoittelut omasta puolesta siitä hermoja riipivästä kitinästä mikä minun pyörästä lähti 🙂

Jos kiinnostaa, niin lisäsin reitin jalki.fi palveluun. Löytyy täältä: https://jälki.fi/reitit/2203-mika_alanko_2018-09-29_09-31-56-gpx