Lyylin hiihtotyyli

Tammikuu on ollut kiireinen. Monoista vapaata päivää ei oo ollu, on sit ollu töitä tai vapaata. Täähän meinaa ihan vaan sitä, että hiihto on maistunut, lumi on ollu hyvää ja töitäkin paiskittu kovasti paljon. Miulla on ollu viime aikoina enemmän jatkotason tunteja kuin alkeita. Ja oon positiivisesti yllättynyt kuinka paljon enemmän niitä myydään täällä kuin Suomessa.

Yläluokkalaisten luokkaretki hiihtokouluun. Asut ovat identtiset hanskoja ja pipoja myöden. Miulla oli samanaikaisesti ryhmä suomalaisia hiihtäjiä ja tehtiin ihan muuta ku seistiin rivissä.

Yleisesti ottaen japanilaiset ovat taitavia laskijoita ja hiovat tekniikkaa viimeiseen asti. Puhun sekä suksijoista että lautailijoista. Lounaalla kattelin telkkarista hiihtotyylikilpailuja tai ois varmaan parempi sanoa, että alppihiihtotekniikkakilpailuja. Hakuban kansalliset kilpailut on maaliskuussa. Taitaa olla tänä vuonna juhlavuosikisat jopa. Kämppis on hiihtokoulun Demo-tiimissä ja harjoittelee täydellistä käännöstä melko usein. Illalla katellaan videoita ja tehään muistiinpanoja. En oo vielä päässy selville siitä, että miksi kädet pidetään tosi levällään vähän niinku lentokonemaisesti siipinä. Suomalaista ”tyyliä” suurempi kallistelu ilmeisesti liittyy siihen että ei haluta rasittaa? polvia niin paljon. Koitan syventyä erilaisiin tyyleihin tässä talven aikana niin osaan kertoa enemmän että mitä japanilaisten tekniikan taustalla on.

Mie en oo opettanut japanilaisia vaan ulkomaalaisia englanniksi (ja vähän venäjäksikin: na prava, na leva = ) Australialaisten hiihtopäivät jäävät usein vähäisiksi, mutta oma hiihtotaso halutaan säilyttää ja siihen otetaan opettaja avuksi. Paljon on keskusteltu siitä mikä asiakkaan mielestä näyttää hyvältä ja kuinka he haluaisivat oman hiihtonsa tuntuvan ja miltä näyttävän. Usein on päädytty siihen, että sujuva, vaivattoman näköinen laskeminen miellyttää silmää ja tehty harjoitteita joiden avulla laskemisesta saadaan helpompaa ja nautinnollisempaa.

Valitettavasti tekstin kuvat ei nyt liity suoranaisesti postauksen otsikkoon, mutta on niissä suksia kuitenkin, tyylistä en niin tiedä. Otan lentokonekuvia joku päivä, lupaan.

Siniset paholaiset. Kävin yks iltapäivä reenaa omia taitoja ja pujottelin takamaastoon puikkareilla. Siinä oppii seisomaan suksen keskellä.

Hiihtokoulun lisäksi kävin tekee pari erilaista opepäivää puuteriopena suomalaisen ryhmän kanssa. Porukka oli kokenutta ja laskenut jo useamman päivän japanin lumiakin niin eipä siinä tarvinnut paljon laskuasentoa ja -paikkoja kerrata. Toistoja, toistoja, toistoja. Lasku helpottuu paljon, kun on vahvat jalat ja voi keskittyä laskulinjan valintaan.

Yksinäinen puu.

Nättiä. Tässä yksi ihana syy siihen miksi aina vain palaan tänne. Kuvaaja: Ian Millar

Lemppariohjelman kuvaukset. Erätulilla Japanissa!