Pääsiäinen Vuokatissa

Olipa muuten hieno pääsiäinen! Niin kelien kuin seurankin puolesta. Opetin Vuokatissa viikon ennen ja jälkeen pääsiäisen ja olosuhteet oli kaikin puolin kunnossa. Pikkuinen shokki tosin iski heti ekana aamuna, kun sain asiakkaaksi Marian, 8-vuotiaan lumilautailijan alun. En opettanut lautaa yhtään Japanissa enkä myöskään voi enää sanoa että venäjän kieli olisi hallussa.. Eli nopeesti kassakuitin kokoinen englanti-venäjä sanalista taskuun ja lauta alle. Siitäpä se pääsiäinen sitten lähti aurinkoiseen nousuun ja sain Marian koko viikoksi opetettavaksi. Koetin tehdä tunneista mahdollisimman mukavia niin että into lumilautailua kohtaan jäisi kotiinviemisiksi. Opeteltiin temppuja, kun käännösten oppiminen kävi junnaamaan.

Meidän koppi!

Sopivasti väkeä.

Lumilautailu on mukavaa.

Opettajia oli tullut paljon lisää ja kausiopettajien määrä kasvaa vuosi vuodelta. Sehän kertoo siitä, että hiihtokoululla on kysyntää. Niin ja uus superpaippi on mahtava! Eka runi vanhasta muistista ja huomasin että vauhtia tuleekin tuplasti ja kaarelta on melkoinen matka alas. Pelotti ja kiehtoi samaan aikaan. Tykkäsin myös käydä jäällä hiihtämässä, kun suksi luisti ja aurinko paistoi. Metsän siimeksessäkään ei ollu vielä oksan oksaa latusella. Rinteillä kausi jatkuu vielä muutaman viikon ja laduilla toivottavasti myös. Kevätkeli kääntää suupielet väkisin ylöspäin.

Luistaa ja paistaa.

Werneri nähtiin myös pääsiäispuuhissa.

Nyt oonkin jo Kilpisjärvellä ja käyny hiihtelemässä Norjan puolen vuorilla parasta lunta mitä nää vuoret on koskaan minulle antaneet. Hieno kevät!

Vuonojen maassa.