Nuorempana en oikeastaan pitänyt talvesta, suorastaan vihasin sitä. Inhosin sitä, kuinka aina oli kylmä ja ulkona olemisen tarkoitus oli siirtyä paikasta A paikkaan B. Muutamana vuotena lähdin Kaakkois-Aasiaan talveksi kylmyyttä pakoon. Ja kun reissuihin lähtö ei onnistunut, oli tyydyttävä Etelä-Suomen kylmiin ja vetisiin keleihin. Nuorena kaupunkilaistyttönä pukeutumisen muodikkuus tuli usein ennen mukavuutta ja lämpöä. Kuka nyt talvesta nauttisikaan sukat märkänä ja korvat jäässä?

Thaimaan talvet

Suhtautuminen talveen muuttui, kun tapasin poikaystäväni. Hän opetti minulle talven ja kylmyyden tärkeimmän salaisuuden. Pukeutumisen. Oikeat materiaalit, kerrospukeutuminen, vedenpitävyys ja hengittävyys. Yksi parhaista ostoksista lasketteluun olikin kypärämyssy. Kun lumisade yllättää rinteessä, ei jäädy poskipäät eikä kaulaan käy viima.

Vilukissoille ehdoton hankinta

Innostus tähän vapaalasku projektiin tuli kuitenkin aika yllättäen. En ajatellut pystyväni laskemaan minkäänlaisia mäkiä rinteiden ulkopuolella. En ollut ikinä ollut Alpeilla tai edes korkeilla laskettelurinteillä. Ensimmäisen kosketuksen kunnon rinnelaskuun sainkin nyt tullessani Sveitsin Engelbergiin. Engelbergissä olen ollut nyt melkein kuukauden ja toinen kuukausi vielä edessä, jonka jälkeen matka jatkuu toiseen alppikohteeseen.

Väliaikainen kotikaupunki Brunnin hissistä kuvattuna

Engelberg on noin neljän tuhannen asukkaan kylä Sveitsissä. Vapaalasku näkyy katukuvassa ja etenkin Ruotsalaiset ovat asettuneet tänne. Engelbergiin ajauduin poikaystäväni mukana ja rinteisiin mentiinkin hänen johdolla. Muutamat ensimmäiset päivät olin aivan paniikkia, koska näkyvyyttä ei ollut (juuri) ollenkaan. Luovuttaminen valtasi mielen. Eihän tässä ollut mitään järkeä. Lunta tuli vaakatasossa, pilvet oli naaman korkeudella ja itseluottamusta ei ollut paljoakaan. Epätoivoa lisäsi se, kun kaikki kylällä oli niin innoissaan lumisateesta, koska tällöin pääsee laskemaan tuoretta lunta ( pyydaa,puuterii,powderii). Lumen tulo alkoi kuitenkin tasaantumaan ja harjoittelu rinteissä alkoi sujua paremmin. Lopussa videolinkki lumisatiesta ja kaatumisesta.

Korkeilla rinteillä näkyvyys oli erittäin huono

Brunnilta pääsee laskemaan melkein kylään asti

Viikon lumen tulon jälkeen olimme pellon reunalla ja kysymys pyydan laskusta tuli esiin. Hetken jännityksen jälkeen oli ensimmäisen puuterilaskun aika. Engelbergin Brunnin puolella on paljon peltoa ja puita. Vuoren rinteillä olevien peltojen ansiosta vapaalasku paikkoja on paljon ja puut luo kontrastia näkyvyydelle lumisateessakin. Aloittelijalle juuri täydellinen paikka. Pohjat oli kunnossa lumisateiden ansiosta, eli maa ja kivet ei tule näkyville heti laskun jälkeen vaan niiden päälle on kertynyt lumikerros. Tällöin sukset säästyvät kolhuilta ja laskeminen on turvallisempaa ja hauskempaa. 

Kelimuutokset Brunnin kylälaskulla

Muutama käännös pehmeässä uunituoreessa lumessa ja heti naamalleen. Muutama uusi kaarre ja kyljelleen. Tämän jälkeen en saanut hymyä pois naamaltani. Lunta satoi ja lumen päällä pystyi melkein leijalla (ainakin hetkellisesti). Laskimme niin kauan kunnes jalat eivät enää kantaneet. Illalla lainasukset palautukseen ja nettiin tekemään iso lovi reissubudjettiin.

Tässä vielä videolinnki Brunnin lumimaisemiin:    Kaatuminen lumisateella