Aostan laaksossa Italiassa sijaitseva Monterosa on tunnettu hyvistä off-piste –laskuistaan. Alueelta löytyy mielenkiintoista laskettavaa myös ilman paikallisosaamista ja aiempaa kokemusta – vuoristo-opas auttaa ja opastaa turvallisesti offariuran alkuun.

Saapuessamme lauantaina Monterosaan edellisestä lumisateesta on kulunut tasan kaksi viikkoa. Lunta on alueella maaliskuun puolivälissä edelleen erittäin paljon, silmämääräisesti arvioiden majapaikkamme Gressoney La Triniten kylässä kinokset ovat reilusti yli kaksi metriä korkeita.

Korkeiden kinosten innoittamana hinku rinteiden ulkopuolelle on kova. Ensimmäisten päivien havaintojen perusteella helposti saavutettavaa laskematonta puuteria on kuitenkin vaikea löytää. Päätämme kääntyä paikallisen vuoristo-oppaan puoleen ajatuksella, josko hän johdattaisi meidät himoitsemamme ”valkean kullan” luo.

Valmistautumista päivän koitokseen

Keskiviikkona aamupalan jälkeen suunta käy suksivuokraamoon, sillä osa seurueemme jäsenistä tarvitsee rinteiden ulkopuolelle paremmin sopivat sukset. Hyvien kokemusten ja asiantuntevan henkilökunnan siivittämänä valinta on helppo, suksiksi valitaan kauden uutuusmallit eli Rossignolin Soul 7 –sukset. Samalla vuokraamosta mukaan lähtee myös puuttuvaa lumiturvallisuusvälineistöä eli piippari, lapio ja sondi.

Tapaaminen vuoristo-oppaan kanssa on sovittu Punta Jolandan lipputoimistolle kello yhdeksäksi. Pienen pyöriskelyn jälkeen bongaamme oikealta vaikuttavan henkilön.

– Cristian Balducci on nimeni ja toimin oppaananne tämän päivän. Sään vuoksi puuteria emme löytäne, mutta pehmeää kevätlunta ja mahtavia maisemia on ainakin luvassa, hissiasemalla tapaamamme 35-vuotias vuorilla liikkumisen ammattilainen esittäytyy.

Tunnelma on odottava, seuraa tarvittavien varusteiden tarkistamista sekä hienoista säätämistä. Sovimme tekevämme muutaman lämmittelylaskun ja päättävämme päivän ohjelmasta ensimmäisellä tauolla.

– Pakkasyön jälkeen on turha kiirehtiä, sillä ennen ilman lämpenemistä kaikkialla on odotettavissa kivikova lumi. Lumi itsessään on nyt niin haastavaa, joten tänään on parempi valita helppo ja turvallinen vaihtoehto reitiksi, toppuuttelee Cristian kärsimättömiä.

Päivän suunnitelmat tarkentuvat

Aamupäivä sujuu leppoisasti rinteitä laskien, yön jäljiltä ne ovat edelleen kivikovia. Kiirettä ei rinteiden ulkopuolelle ole, joten päätämme pitää tauon Gabietin rinnekahvilassa 2 318 metrin korkeudessa. Muiden tilatessa kahvia, Cristian suuntaa selvittämään tarkemmin vallitsevia olosuhteita, säätilaa sekä erityisesti hissien tilannetta.

Ihastelemme terassilta avautuvaa maisemaa. Palattuaan Cristian kertoo tarkemmin itsestään. Oppaana hän toimii ensimmäistä kauttaan Gressoneyssä. Paikka ja vuoret ovat hänelle sinänsä tutut, sillä kotoisin hän on läheisestä Cervinian kylästä.

Vuorten ihastelun ohessa Cristian näyttää huippuja ja kulkemiaan reittejä. Kuuntelemme ihmeissämme, kun hän kertoo osallistumisestaan Trofeo Mezzolama –kilpailuun. Kyseessä on maailman korkeimmalla järjestettävä skimountaineering-kisa, jossa osallistujat lähtevät maratonin pituiselle matkalle 2 000 metrin korkeudesta Cerviniasta, kisareitti nousee yli 4 kilometrin korkeuteen, josta se taas laskeutuu 1 637 metrin korkeudella sijaitsevaan maaliin Gressoneyssä. Nopeimmat joukkueet selvittävät kisan selvästi alle viidessä tunnissa. Toivomme naurussa suin, ettemme joudu yhtä kovaan ja pitkään rääkkiin päivän aikana.

– Andiamo eli let’s go! Kello alkaa olla sen verran paljon, että voisimme suunnata katsomaan, miltä lumi näyttää ja tuntuu rinteiden ulkopuolella. Laskemme täältä ensin Stafalin kylään, josta nousemme kabiinilla ja tuolihissillä Bettaforcalle. Päivän ensimmäinen varsinainen laskumme alkaa sieltä, lopettaa Cristian taukomme.

Sukset alle ja kohti alamäkeä. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, rinteessä ruuhkasta ei ole tietoakaan ja elämä hymyilee kaikin puolin. Pian olemme jo kabiinissa. Hissin vaihto ja viimeinen siirtymä kohti määränpäätämme alkaa.

Ensimmäiset kokeilut rinteen ulkopuolella

Hissin yläasemalta Cristian johdattaa meidät muutaman kymmenen metriä rinteen sivuun. Ensimmäinen laskumme alkaa hänen mukaansa tästä ja päättyy noin 900 korkeuserometriä alempana, matkaa laskulle kertyy kokonaisuudessaan reilut 4 kilometriä.

– Tämäkö on sitä puuteria? Minusta tämä tuntuu erittäin kovalta, jos olisi tekohampaat, niin ne takuulla tippuisivat tällaisessa rynkytyksessä, eräs ryhmämme jäsen veistelee vähän matkaa edettyämme.

Koskemattomasta puuterilumesta ei ole tietoakaan, jatkamme läpilasketun ja yöllä jäätyneen kivikovan hangen pintaan pitkin. Kello on jo 11, mutta olemme liian aikaisin liikkeellä, aurinko ei ole vielä sulattanut lumen pintaa näin korkealla.

Laskun edetessä pysähdymme säännöllisesti ihastelemaan maisemia sekä juomaan vettä. Lämpötila kohoaa huomattavasti laskiessamme alemmaksi ja juomatauot tihentyvät. Käymme keskustelua, tulisiko vaatetusta vähentää. Tiukimman kotikasvatuksen saanut jatkaa takki kiinni kuumuudesta huolimatta, ”äiti on sanonut, että, kun lumi on maassa, niin pidetään takki päällä”, kuuluu vastaväite keventämistä ehdottaville kanssalaskijoille. Muita naurattaa.

Saavumme laskun loppuosuudelle. Kuulemme, kuinka joki virtaa hangen alla. Alkumatkan kivikova lumi on muuttunut pehmeäksi ja raskaaksi sohjoksi. Hiki virtaa vuolaasti, kun suuntaamme metsän suojaan ja siirtymälle kohti rinnealuetta. Pujahdamme takaisin rinteeseen ja lyömme ylävitoset onnistuneen laskun kunniaksi.

Tankkausta iltapäivää varten

– Seuraavaksi lounaalle ja kohti uusia seikkailuja, huikkaa Cristian iloiselle ryhmällemme.

Lounastamme ravintolassa Passo Salatin huipulla. Lounas maistuu taivaalliselta aurinkoisella terassilla lähes 3 000 metrin korkeudessa.

Nauru raikuu ja juttu luistaa. Muistelemme laskun parhaita paloja sekä kinastelemme oliko lasku helppo vai vaikea.

– Lasku itsessään oli helppo, mutta olosuhteet tänään varsin vaikeat. Sinänsä helppo ja turvallinen reitti muuttuu huonoissa olosuhteissa äkkiä ongelmalliseksi, joten vuorilla on osattava varautua ennakkoon. Rinteiden ulkopuolella liikuttaessa on muistettava mennä kokemattomimman ehdoilla, ettei eteen tule ylitsepääsemättömiä yllätyksiä, päättää Cristian väittelymme.

Ruuan päälle maistuvat vielä kahvit. Kello on jo yli yhden ja on aika jatkaa matkaa. Tällä kertaa suuntana on läheinen Punta Indren. Siirrymme odottamaan hissiä, joka nostaa meidät alueen huipulle, aina 3 275 metrin korkeuteen.

Onnistumisen elämyksiä

Punta Indrenin hissiaseman huipulta alkaa merkattu offpiste-reitti. Emme tällä kertaa suuntaa sinne, vaan hissin yläasemalta kaarramme oikealla kohti vähemmän kuljettua reittiä. Cristian johdattaa meidät turvallisesti jäisen alun jälkeen kohti avoimempaa ja nautittavampaa maastoa. Lumi muuttuu kovasta, tuulen pieksämästä hangesta pehmeäksi kevätlumeksi.

Lasku tuntuu kaikista huomattavasti paremmalta kuin aamupäivällä. Pysähdymme ajoittain ja nautimme hienoista puitteista. Päivittelemme omaa pienuuttamme ja ylistämme ympäröivän luonnon mahtavuutta.

– Onpas hieno laji. Nyt ymmärrän täysin, mikä tässä offaritouhussa viehättää. Ja oppaan ottaminen itselle vieraaseen paikkaa oli fiksua, paikat ja asian tuntevan oppaan avulla meno on turvallista ja järkevää, toteaa ryhmämme ensikertalainen.

Nyökkäilemme mukana ja jaksamme ihastella majesteettisia vuoria. Laskijoiden jälkiä on täällä huomattavasti vähemmän kuin edellisellä reitillä ja saamme nauttia aika-ajoin koskemattomasta hangesta. Reitillä vuorottelevat mukavasti jyrkemmät ja loivemmat osuudet. Reitti päättyy tutulle Salatin ala-asemalle ja suuntaamme hissimatkan päätteeksi lyhyelle tauolle päivän aikana tutuksi käyneeseen ravintolaan.

Päivän viimeinen rutistus

Voimat ovat jo vähissä ja osa päättää lopettaa päivän laskut tähän. Me innokkaimmat päätämme ottaa vielä nousun Punta Indrenille ja laskea vaihtoehtoista reittiä alas. Jo alkuvaiheen siirtymällä jalat tuntuvat olevan kovilla.

Matka taittuu, hiki virtaa ja jalkoja hapottaa. Porukan pienennyttyä tauot lyhenevät huomattavasti. Päätös laskusta tuntuu oikealta, reitti on hieno, maisemat upeita ja lumi juuri sopivan pehmeää.

Kolmen vartin rutistuksen jälkeen olemme reitin päätepisteessä Stafalissa. Siirrymme afterin pariin läheiselle terassille. Kippistelyn lomassa Cristian tiedustelee, että kiinnostaako jatko huomenna. Arvomme hetken tulevan päivän tekemisiämme, lopulta sovimme tapaamisen torstaille.

– Tapaaminen täällä siis kello 10.30. Ohjelmassa tällöin helihiihtoa, tiivistää oppaamme seuraavan päivän suunnitelmamme.

Tietoa Monterosan offpiste-mahdollisuuksista

Lisätietoa päivän laskuista:

1. lasku ”Bettolina Bassa”: alku Bettaforcan tuolihissin yläasemalta 2 727 metrin korkeudessa, laskun pituus noin 4,3 kilometriä, korkeusero noin 900 metriä, laskuun käytetty aika noin 55 minuuttia.
2. lasku ”Stolemberg”: alku Punta Indrenin yläasemalta 3 275 metrin korkeudessa, laskun pituus noin 5,3 km ja  korkeusero noin 960 metriä, laskuun käytetty aika noin 50 minuuttia.
3. lasku ”Valle Salza”, alku Punta Indrenin yläasemalta 3 275 metrin korkeudessa, laskun pituus noin 9 km, korkeusero noin 1 460 metriä, laskuun käytetty aika noin 45 minuuttia.

Offpiste-reittien kuvauksia löytyy esimerkiksi Polvere Rosa -kirjasta. Kirja on suositeltava hankinta alueen offpiste-mahdollisuuksista kiinnostuneille.

Opaspalveluita Monterosassa tarjoavat muun muassa:

> Guide Alpine di Gressoney
> Guide Monterosa

UIAGM-vuoristo-opas Cristian Balducci: +39 349 7552856 / cribaguida@gmail.com

> Hyödyllinen sivusto ja lisätietoa alueen mahdollisuuksista

Valmismatkoja Suomesta Monterosaan järjestävät Alppimatkatoimisto You Travel sekä STS Alppimatkat.

Teksti ja kuvat: Antti Hurskainen

Tutustu Monterosan hiihtokeskusesittelyyn