Jussi Tarvainen – Elämää lumilauta-ammattilaisuuden jälkeen
Ammattilaisuus siintää monen nuoren lautailijan haaveissa. Mutta, mitä vaatii ammattilaiseksi pääsy? Ja millaista elämää viettää entinen ammattilautailija?
Jussi Tarvainen eli vuosia jokaisen nuoren lautailijan unelmaa kiertäen maailmaa kisaillen ja laskuvideoita kuvaillen. Nykyisin hän hyödyntää ammattilautailijana saamiaan oppeja auttaen auttaen ammatti-ja amatööriurheilijoita sekä maailmanluokan toimitusjohtajia ja yrittäjiä parempiin suorituksiin ja tuloksiin.
Kolttoset vaihtuivat lautailuun
Vihdistä kotoisin oleva Jussi Tarvainen on nykyisin 32-vuotiaana jo entinen lautailija. Varsinaisesti ”eläkkeellä” ammattilautailusta Jussi on ollut 6 vuotta. Eläke ei tosin tarkoita Jussille sitä, että hän olisi laskenut tekemisensä rimaa tai omia tavoitteitaan, vaan nyt hän valmentaa ja kouluttaa, miten jokainen voi saavuttaa täyden potentiaalinsa ja saavuttaa villeimmätkin unelmansa.
Ensikosketuksensa lautailuun Jussi sai 10-vuotiaana erittäin perinteisellä tavalla eli kaverin myötävaikutuksella.
– Olin lapsena erittäin energinen ja aina menossa, ylimääräinen energia purkautui ajoittain myös negatiivisesti pienten kolttosten muodossa. Kepposet jäivät kuitenkin kuin seinään, kun kaverini esitteli minut skeittilaudalle. Siitä se lautailu kohdallani sai alkunsa, muistelee Jussi ensivaiheitaan lautailijana.
Muutto maaseutumaiseen ympäristöön kohdisti Jussin energian lopullisesti positiiviseen tekemiseen uusien harrastusten parissa. Kesällä skeittaus, maastopyöräily ja motocross saivat nuoren pojan kaiken huomion. Edes talven tulo ei vähentänyt Jussin mielenkiintoa vasta löydettyä lautailua kohtaan.
– Me otettiin alussa vaan skeiteistä renkaat ja trukit pois ja laskettiin niillä sitten mäkeä. Varsinainen herääminen tuli, kun näin televisiosta ensimmäiset lumilautakisat. Innostuin lajista aivan täysin, seuraavaksi sitä sitten oltiinkin aina mäessä. Riippumatta kelistä olin aina mäessä, eikä minua meinannut saada sieltä millään pois, kertoo Jussi.
Ensiaskeleet maailmalle vanhempien tukemana
Jussin unelma oli tulla jonain päivänä ammattilaiseksi. Muitten usko Jussin unelmaan ei ollut yhtä järkkymätön.
– Kaikki muut tuntuivat olevan sitä mieltä, että ammattilaisuus ei ole ”pikku-Jussille” mahdollista. Onneksi en kuunnellut muita ja uskoin itsepintaisesti unelmaani, että jonain päivänä lasken ammattilaisena. Kotikeskukseni oli aluksi Vihti, josta sitten siirryin Talmaan. Nämä paikat todistavat, että riittävästi unelmoimalla pikkupaikoista voi ponnistaa todella pitkälle, sanoo Jussi.
Oman uskon lisäksi myös vanhemmilta saatu tuki oli ensiarvoisen tärkeää matkalla kohti ammattilaisuutta. Tukea riitti, vaikka kaikki Jussin tempaukset eivät olleet aina vanhempien mieleen.
– Vanhemmilla oli hatussa pitelemistä, kun paljastin suunnitelmani matkustaa ensimmäistä kertaa yksin Jenkkeihin 18-vuotiaana vuonna 2000. Ajatuksenani oli majoittautua paikallisen, netin keskustelupalstalla tutustumani, lumilautailijan luona, muistelee Jussi nyt hymyssä suin ammattilaisuransa alkuvaiheita.
Vanhemmilta tuli kuitenkin lupa matkalle lähtöön. Reissu ei mennyt kuitenkaan niin sanotusti ihan putkeen, kotiin selvittiin lopulta monta kokemusta rikkaampana.
– Suunnitelmat menivät mönkään jo alkumatkasta. Lennolla sattui sairastapaus, jonka vuoksi jouduttiin pysähtymään Islannissa. Pysähdyksestä johtuen tulin Jenkkeihin päivää suunniteltua myöhemmin. Tänä aikana majapaikan luvannut kaverini oli kuitenkin muuttanut ja en saanut häntä enää kiinni hänen vanhasta lankapuhelimesta. Kaksi viikkoa seikkailua, uskomattomia kokemuksia ja ehjänä kotiin, tiivistää Jussi ensimmäisen reissunsa antia.
Vanhemmilta saatu kannustus ja tuki on ollut Jussin mukaan ensiarvoisen tärkeää erityisesti uran alkuvaiheissa.
– Olen todella kiitollinen, että vanhemmat aina kannustivat ja tulivat katsomaan minun kisojani. Heidän uskonsa minuun auttoi puolestaan uskomaan itseeni, sillä oli rahallista tukea paljon suurempi merkitys. Vanhempani antoivat minun valita omat harrastukseni ja pitivät huolen, että pitäydyin päätöksessäni enkä vain kokeillut kahta viikkoa jotain lajia ja sitten vaihtanut, kun en oppinutkaan niin nopeasti kuin halusin, arvioi Jussi nyt vanhemmilta saadun tuen tärkeyttä menestykselleen.
Ammattilaisuus opettaa paljon työ- ja liike-elämästä
Kuten kaikissa ammateissa on lumilautailussakin hyvät ja huonot puolensa. Moni toimistotyöläinen voi pelkästään haaveilla mahdollisuudesta matkustaa lumen perässä yhdeksän kuukautta vuodesta.
Jatkuva matkaaminen on Jussin mukaan kuitenkin myös raskasta työtä. Kovien paineiden alaisena, tiukoilla aikatauluilla ja alituisesti muuttuvissa olosuhteissa on opittava sopeutumaan ja löytämään odottamattomista muutoksista niiden hyvät puolet. Tiimityö erilaisista kulttuureista tulevien ihmisen kanssa opettaa paljon.
– Ammattilautailijana pääsee näkemään ja oppimaan myös lajin toisen puolen eli taustalla vaikuttavat liiketoiminnan lainalaisuudet. Ammattilaisuus on todellinen näköalapaikka, jossa pääsee oppimaan huikeasti eri bisnesten tarpeista ja työvaiheista sekä kommunikoinnista. Sponsorit haluavat ammattilautailijoilta apua edustustehtävien lisäksi markkinointiin, tuotekehittelyyn ja suunnitteluun liittyen. Itse sain olla mukana esimerkiksi parin vaatemalliston suunnittelussa Helly Hansenille, muistelee nyt Jussi lautailu-uransa vähemmän näkyvää puolta.
Ammattilaisvuosilta takataskuun jäi myös laaja ymmärrys ison organisaation toimintatavoista, sopimusneuvottelujen parhaista käytännöistä, oman julkisuuskuvan hallinnasta sekä media-yhteistyöstä. Nämä opit hyödyttävät Jussia läpi koko loppuelämän.
Ammattilautailijan uraan mahtuu myös epäonnistumisia. Jussin mukaan epäonnistumisista oli kokonaisuutena kuitenkin paljon enemmän hyötyä kuin haittaa.
– Ensimmäinen vakava loukkaantuminen oli mielestäni yksi elämäni parhaimmista ja opettavimmista kokemuksista! Kuntoutuksessa uran aikana on tullut vietettyä yhteensä yli kaksi vuotta ja sinä aikana kasvoin ihmisenä ja urheilijana todella paljon – en ikinä vaihtaisi kyseisiä kokemuksia pois. Mielestäni on hyödyllisempää käyttää epäonnistumiset ja huono tuuri hyväkseen kuin valittaa kohtaloaan ja levittää sitä negatiivisuutta muihinkin ihmisiin. Ja tämä pätee niin työ- kuin muussakin elämässä, vinkkaa Jussi.
Opintojen kautta eteenpäin
–– Rakastan uuden oppimista ja aloitin opiskelemaan ihmisen käyttäytymis-, tapa- ja suorituskykypsykologiaa lautailun ohella vuodesta 2004 lähtien parantaakseni omaa suorituskykyäni. Itselläni opiskelu alkoi tosissaan vasta lukion jälkeen, koska sain itse valita, mitä halusin oppia ja, mistä olisi minulle eniten hyötyä tulevaisuudessa. Niinpä rupesin opiskelemaan, miten kehittää omia mielentaitoja eri tilanteissa ja testaamaan, miten hyvä tuloksia niillä sai käytännössä paineiden alaisena. Nämä samat taidot tekivät suurelta osin mahdolliseksi oman ammattilaisuuteeni ja jotenkin tuntui luontevalta jatkaa aidosti itseäni kiinnostavan aiheen parissa, kertoo Jussi.
Lautailu-uran jälkeen Jussi on kuluttanut muutenkin koulun penkkiä ahkerasti. Iän myötä kaikki uuden oppiminen on alkanut kiinnostaa aiemmin koulussa huonosti viihtynyttä Jussia. Hän on sijoittanut vapaa-aikansa lumilautailu-uran ohella ja sen jälkeen itseopiskeluun psykologian, bisneksen, myynnin ja markkinoinnin alueilla.
– Vuonna 2008 olin saanut lumilautailulta oikeastaan kaiken, mitä siltä halusin ja oli aika siirtyä eteenpäin. Pienestä pitäen minulla on ollut haaveena osata piirtää ”mielikuvitusmaailmoja” ja sopivan tilaisuuden koittaessa aloin opiskelemaan konseptisuunnittelua ja kuvittamista. Viisi vuotta opiskelinkin kuvittajaksi Hollywood-filmiteollisuuteen ja viimeiset vuodet tuli vietettyä Los Angelesissa. Samalla kouluttauduin myös NLP-traineriksi ja tein hieman valmennuksia opintojen ohella, Jussi muistelee.
Ura filmiteollisuuden palveluksessa ei kuitenkaan valmistumisen jälkeen tuntunut oikealta vaihtoehdolta.
– Rakastan edelleen taidetta ja luovaa prosessia. Valmistumiseni jälkeen tulin elämässäni kuitenkin jonkinlaiseen risteyskohtaan ja tajusin, että nyt on aika yhdistää kaikki ne taidot, joita olen viimeiset 15-vuotta kehittänyt ja hionut huippuunsa ja luoda niistä jotain täysin uniikkia. Niinpä päätin perustaa kansainvälisen valmennusfirman, joka keskittyy viemään huippuyksilöitä seuraavalle tasolle luovien suorituskykyä lisäävien prosessien avulla, kertoo Jussi.
Nykyisenä työnä on valmentaa muita
Saamiaan oppeja Jussi on nykyisin valmentajana. Asiakkaina on tavallisten ihmisten lisäksi esimerkiksi yritysjohtajia ja urheilijoita.
– Asiakkaiden kirjo on valtava, valmennettavina on ollut toimitusjohtajia Suomesta, Ruotsista, Kanadasta ja USA:sta sekä olympiatason urheilijoita ympäri maailmaa. Yritysmaailman asiakkaat haluavat useimmiten päästä huippusorituksiin työelämässä, mutta oppia myös saavuttamaan tasapainon uran ja perheen välillä. Urheilijoiden kanssa puolestaan keskitytään, miten opitaan nopeammin, minimoidaan loukkaantumiset ja päästään huippusuorituksiin kovien paineiden alla epäonnistumisista huolimatta, paljastaa Jussi.
Jussin asiakkaana on paljon myös tavallisia ihmisiä, jotka haluavat esimerkiksi vähentää stressiä, kehittää itseään tai päästä eroon elämäänsä haittaavista peloista.
– Ei ole väliä oletko yritysjohtaja, huippu-urheilija vai tavallinen kansalainen, me ollaan kaikki pohjimmiltamme samanlaisia – usein unelmiemme esteenä on vain omat väärät uskomukset ja pelot. Jos en olisi käynyt omaa elämänkouluani, saanut paljon onnistumisia, kohdannut vakavia loukkaantumisia, tuskin olisin itsekään päässyt tähän pisteeseen elämässä. Sen takia haluan työssäni auttaa muita saavuttamaan unelmiansa. Koen itseni niin onnekkaaksi, että minulla on ollut mahdollista toteuttaa unelmiani, kertoo Jussi.
Mäki on vaihtunut uusiin tavoitteisiin
Henkilökohtaisten valmennettavien lisäksi Jussin pitävät kiireisinä nykyisin myös muut projektit. Jussilta on juuri tulossa action sport –urheilijoille tarkoitettu kirja. Sen lisäksi työn alla on erilaisia kansainvälisiä verkkokursseja elämän hallinnasta voittajan suorituskykyyn.
Tärkeysjärjestykset Jussin elämässä ovat vaihtuneet ja paljon maailmaa kiertänyt lumilautailija ehtii laskemaan enää silloin tällöin. Omat suosikkikeskuksensa Jussi listaa kuitenkin nopeasti vanhasta muistista.
– Etelä-Suomessa Talma on ihan huippu! Talmassa hissi vie nopeasti ylös, joten toistoja tulee vierailulla aina runsaasti, kertoo Jussi.
Plussaa Talma saa Jussilta myös hyvästä parkistaan ja paipistaan. Muut kotimaan suosikit löytyvät pohjoisesta.
– Rukan parkki on ihan luksusta. Levillä on myös hauska parkki, lisäksi siellä on laskemiseen hyvin muutenkin rinteitä.
Ulkomailta suosikkikohteet löytyvät puolestaan Japanista ja Yhdysvalloista.
– Parasta puuteria löytyy Japanista Hokkaidon saarelta. Yhdysvalloissa suosikkini puolestaan ovat Washingtonin osavaltiosta löytyvä hyvän puuterin ja vapaalaskun keskus Mt. Baker sekä kalifornialainen hyvän parkin ja paipin keskus North Star Tahoe, tiivistää Jussi lopuksi.
Lisätietoa aiheesta:
> Jussin yritys- ja yksilövalmennus
> Kirjahanke
> Palvelut action sports -urheilijoille
Teksti: Antti Hurskainen
Kuvat: Jussi Tarvainen