Kolme miestä, asuntoauto ja unelma Pohjois-Norjan vuonoilla odottavista keväthangista. Lähdimme selvittämään, minkälainen soppa näistä aineksista syntyy.

Helsinki – Lyngen, karavaanarin maantie on kuuma

Lähes 1400 kilometrin mittainen etappi Helsingistä Lyngen-vuonon rannalle alkoi järkyttävän tavaramäärän aamuisesta ihmettelystä. Kolme laskijaa ei olisi millään saanut puhuttua lentokoneeseen kymmenkuntaa kookasta matkasäkkiä. Onneksi vuokraamamme 7,4-metrinen Hobby-menopeli sisälsi pienen henkilöauton kokoisen tavaratilan.

Kuskinvuorot jaettiin epäreilulla kivi-paperi-sakset -menetelmällä. Alkumatkan moottoritie taittui lupaavasti, vaikka juuri vaihtuneen kesärajoituksen täyttä vauhtia ei matkailuautolla saanutkaan hyödyntää. Norjan hintataso ja alkamassa olleet pääsiäispyhät innostivat jättimarkettiin jo ennen pohjoiskalottia. Neljän vuorokauden eväät mahtuivat auton jääkaappiin yllättävän kivuttomasti.

Ensimmäisenä kuskinvuoronsa päättänyt sihautti olutpurkin auki, ja tylsinkin tieosuus Jyväskylästä Ouluun taittui leppoisasti vastaantulleita karavaanareita moikkaillessa. Haaparannasta tarttui matkaan ruotsalaista huulijälkiruokaa.

Lumi lisääntyi maisemassa illan hämärtyessä. Oloksen kohdalla viimeisen kuskin silmäluomien paino ylitti kriittisen massan, joten laitoimme karavaanin lepotilaan.

Pysäköimme hiihtokeskuksen ala-aseman tuntumaan, eikä nukkumattia tarvinnut kauaa kutsuhuudella. Varhainen matkan jatko onnistui tujulla annoksella pikakahvia.

1. Storhaugen 1142 m

Vuosia haaveilemamme ja koko miehistölle entuudestaan tuntematon Lyngen-vuono liplatti tuulilasin takana ennen puolta päivää. Saapumiskeli ei ollut lähelläkään valokuvista ennakkoon tunnelmoitua tasoa. Olimme buukanneet Visit Lyngenin kautta oppaan kahdelle ensimmäiselle päivälle, joten näkyvyysasiasta ei tarvinnut kuitenkaan suuremmin stressata. Oppaamme Henrik Solberg nousi pyörillä varustettuun hiihtomajaamme kotikylästään Manndalenista.

Henrik suositteli Lyngenin ensikertalaisille parhaaksi aloitusmäeksi 1135 korkeuserometrin nousun vaativaa Storhaugenia. Helppotasoinen mäki on yleensä turvallisesti laskettavissa koko joulu-toukokuun kauden ajan. Jäärautoja tai muita nousukarvoja erikoisempia varusteita ei tarvita. Lähtöpaikka tuli Bjørklin pikkukylässä vastaan pian suositun Lyngen Lodge -majapaikan takaa, pahaenteisesti hautausmaan parkkipaikalta. Nousukarvat liimattiin tavaratilasta näppärästi napattujen suksien alle. Pääsimme suoraan tien päältä lähes 4 tunnin ylämäkeen. Nousukulma oli sopivan loiva. Keskimäärin 25-asteinen länsisuuntainen nousureitti myötäili laskualuetta.

Törmällä oli samanaikaisesti parisenkymmentä muutakin nousulaskijaa. Huonokuntoiselle raportoijalle tuli ylämäessä selkeästi havaittava hiki ja jano. Juotavaa kannattaa siis varata mukaan enemmän kuin repussa ollut litra.

Puolivälissä vastaan tuli ensin suksistamme kiinnostunut sopuli.

Seuraavaksi huipulta nautinnollisempaan suuntaan purjehti ohitsemme kolme suomalaista.

Eikä aikaakaan kun olimme topin lumilipalla itsekin. Henrik muistutti lipan vaarallisuudesta kertoen erään naisen tippuneen 200 metriä huipulta takamaastoon kohtalokkaasti alta sortuneen lumikielekkeen mukana varsin suoraa pudotusta.

Storhaugenin huipulta avautuvat maisemat ovat Lyngenin parhaimmistoa. Avointa meri- ja vuoristomaiseman yhdistelmää on lähes 180 astetta. Ensimmäinen päälaskulinja on nousureitin suuntainen. Toinen variaatio lähtee huipulta suoremmin alas (noin 30 astetta), ja on hieman vyöryalttiimpi. Valitsimme alueen kattavan Ski Touring in Troms -opaskirjan esittelemästä reitistä tämän viettävämmän kakkoslinjan, ja saimme laskea koskematonta lumikenttää yli puolen välin.

Puurajan tuntumassa laskulinjat suppiloituivat ja muiden jälkiä alkoi näkymään enemmän. Hieno avauslasku Lyngenissä, vaikka säätila esittikin meille vain 50 harmaan eri sävyä.

Illaksi karavaanimme siirtyi sympaattiseen Manndalen Sjøbuer -mökkikylään saunomaan ja nukahtamaan asuntoauton pehmeään punkkaan suloisesti ennen kymppiuutisia.

2. Giilavarri 1163 m

Uusi haaste odotti lähimaastossa lähes riittävän pitkän ja palauttavan unen jälkeen. Länsi-lounassuuntainen Giilavarri on Lyngenin Kåfjord-alueen suosituin huippu. Aamukahvien ja lyhyen Manndalen-maisemaihastelun jälkeen karavaanimme siirtyi läheisen Olderdalen-kylän laitamille. Aamun keli meinasi lupailla aurinkoisempaa, mutta paikalliset ilmat muuttuvat nopeammin kuin morsiamen mieliala. Lihasvoimin tapahtuvaa nousua reitillä kertyy noin 1150 metriä.

Alkunousu taitetaan vain lievästi kaltevia peltoja pitkin, ja jyrkkenevässä maastossa tähdätään sinne, missä matalakasvuinen metsikkö on harvimmillaan. Nousureitti vie molemmilta puolilta voimakkaammin ylöspäin kääntyvän laakson pohjaa kohti.

Puurajan tuntumassa kirjaan merkittyjen kahden laskureitin haarakohdassa on hyvä paikka lounastauolle ja ensimmäisten rakkojen laastaroinnille. Samassa kohdassa on myös postilaatikko, josta löytyy vieraskirja.

Taukopaikan jälkeen nousureitti jyrkkenee hieman, ja noin 30-asteisella seinämällä pitää jo tutkailla lumivyöryjen mahdollisuutta. Ylempänä pääsee hetkeksi kivisemmälle eli vyöryjen osalta turvallisemmalle harjanteelle jatkamaan matkaa.

Nousureitin maisemat Manndalenin suuntaan ovat hengästyttävät myös kauneuden vuoksi.

Muutaman valehuipun jälkeen oikea huippu on suksien alla. Puhallus ja lyhyt juhlinta ennen laskua. Nousukarvojen ja vaellussiteiden lisäksi tässäkään huiputuksessa ei tarvita jäärautoja tai muita erikoisvarusteita.

Laskureitillä ei ollut käytännössä yhtään aiempaa jälkeä havaittavissa. Osan laskua lumi edusti jopa puuteriluokituksen mukaista pehmeyttä. Laskumatkalla tuli vastaan sekä paikallinen opasryhmä että suomalaistiimi, mutta omaa tilaa Giilavarrin ykkösreitiltä löytyy useille kymmenille laskijoille. Kakkosreitti viettäisi huipulta hieman suoremmin (35 astetta) Litledalenin laakson postilaatikolle ja taukopaikalle.

Sen verran energiatappiota Giilavarrin huiputtaminen aiheutti, että laskun päätteeksi piti hakea hampurilaiset lauttaa odotellessa alueen ainoasta ja sopivasti vieressä sijainneesta grillikioskista.

Hintava ja noin tunnin välein Olderdalenista Lyngseidetiin liikkuva yhteyslautta poimi paikallisten lisäksi asuntoautomme sekä muutamat jalkapatikkalaskijat. Totesimme, että ilman asuntoautoa Lyngseidetin kylä voisi olla optimaalisin majoittumispaikka. Vaikka matkailuautolla olisi voinut yöpyä myös suoraan mäkien alla, majoituimme saunaa ja verkkovirtasähköä arvostaen Svensby Tursenteriin. Merimaisemallisen caravan-paikoituksen lisäksi tarjolla oli mökkimajoitusta ja pienimuotoinen afterski-baari.

3. Russelvfjellet 794 m

Aurinkoinen aamu houkutteli valitsemaan tämän tyynelle kelille sopivan ja helppoon omatoimiseen huiputukseen sopiva reitin Lyngenin Alppien pohjoiskärjestä.

Näkymät saivat haukkomaan henkeä jo matkalla lähtöpaikkaan Rullsevin miniatyyrikylään. Meren rannalta lähdetään seuraamaan ensin muutaman kilometrin verran Russelva-joen uomaa.

Varsinaiselle rinteelle käännytään kapuamaan noin 300 metrin korkeudesta. Leveä 25-asteinen baana on helpoimmasta päästä Lyngenin suosittuja reittejä. Kierroksen ehtii tekemään 3-4 tunnissa.

Huipulta lähtee myös haastavampi 30 – 35 asteinen lasku suoraan lähtöpaikkaa kohti. Tämä seinämä on herkempi vyörymään. Ylhäällä tuli vastaan kaksikin suomalaisporukkaa, joista alppikerholaiset olivat nousseet tuota jyrkempää laskulinjaa pitkin. Aurinko päätti kadota pilvien taakse ja suuntasimme suksen kärjet samaan suuntaan, josta olimme nousseetkin.

Rinteellä oli tuullut edellisiä mäkiä enemmän, joten ylimmän osan lumessa oli päällä rapea kuori. Osan matkaa nautinnolliset käännökset onnistuivat täälläkin. Lopun loiva lojotuskin oli yllättävän hauskaa pujottelua harvaa puustoa kierrellen. Suositeltava aloitusmäki Lyngenin ensikertalaiselle. Tätä ehtisi nousemaan kaksikin kierrosta päivän aikana.

Seuraavan päivän sääennuste näytti niin sateiselta ja tuuliselta, että päätimme jatkaa matkaa Lapin puolelle päivän etuajassa. Totesimme, että Lyngeniin kannattaa ja melkein jopa pitää tulla uudelleen. Mieluummin paremmalla kunnolla, jotta myös alueen suurimmat 1800 korkeuserometrin päivänousut taittuvat ilman tuskanhuutoja. Rakkolaastareita meillä kului paketti skinnaajaa kohti jo matalammissa mäissä.

Lyngen tarjoaa skitouring-harrastajalle lukemattoman määrän toinen toistaan hienompia vaihtoehtoja. Haastavuusastetta löytyy Russelvfjelletin kaltaisista helpoista sunnuntaimäistä hurjiin 50-asteisiin ränneihin asti. Äärimmäisen kaunista Lyngeniä voi suositella kaikille, joiden takapuoli kestää paikalle pääsyyn tarvittavan ajomatkan. Vaihtoehtona on myös lentää Tromssaan ja vuokrata sieltä asuntoauto tai auto + majoitus.

Lyngenin alue on etenkin pääsiäisen tienoilla hyvin suosittua skinnailumaastoa, joten majoitus parempi varata ajoissa, jos alla ei ole asuntoautoa.

Tutustu Lyngenin esittelyyn Lumipallossa

Teksti ja kuvat: Simo Vunneli