Perisher – Eteläisen pallonpuoliskon suurin

Perisherissä on kiitettävän runsaasti laskettavaa jopa Alppien ja Kalliovuorten hiihtokohteisiin verrattuna. Kaiken kaikkiaan hiihtokeskuksessa on kaksi kertaa enemmän hiihtohissejä ja kolme kertaa enemmän lumirajan yläpuolella sijaitsevaa laskumaastoa kuin missään muussa Australian hiihtokeskuksessa.

Ainoastaan laskettava korkeusero jättää toivomisen varaa. Valtavasta laskumaastosta huolimatta korkeuseroa on nimittäin parhaimmillaankin tarjolla vain runsaat 350 metriä.

Talviharrastuksia keskellä kesää

Eteläisen pallonpuoliskon hiihtokeskuksille tyypillisesti myös Perisherissä lasketaan täysin päinvastaiseen aikaan kuin Suomessa tai Alpeilla. Jos siis kokee keskellä Suomen kesää pakottavaa tarvetta päästä sadoille hoidetuille rinteille, kannattaa muistaa, että Australiassa laskemiseen soveltuvat talvisäät ovat parhaimmat juuri kesä- ja lokakuun välillä.

Australian korkein vuori ja pisin tunneli

Snowy Mountains on Australian suurin vuoristo, josta löytyy Perisherin lisäksi myös mantereen korkein huippu, 2 228 metriin kurkottava Mount Kosciuszko. Alueelle on perustettu muutamia pienempiä hiihtokeskuksia vuosien 1906 ja 1987 välillä, mutta nämä kaikki yhdistettiin lopullisesti vuonna 1995 Perisher-nimen alla eteläisen pallonpuoliskon suurimmaksi hiihtokeskukseksi. Perisherin muodostaneet hiihtokeskukset ovat vanhimmasta uusimpaan Smiggin Holes, Perisher Valley, Guthega ja Blue Cow.

Hiihtokeskuksen alueelta löytyy myös Australian pisin vuorenalainen tunneli (6,3 km), jossa on vuodesta 1984 asti liikennöinyt Perisher Valleyn ja Blue Cow’n väliä Skitube Alpine Railway –vuoristojuna. Parhaimmillaan yli puoli kilometriä maanpinnan alapuolella kulkeva juna tekee yhtenäisessä, muutoinkin hyvin hissiyhteyksin varustetussa hiihtokeskuksessa liikkumisesta laskijalle vieläkin helpompaa.

Perisher sijaitsee suurilta osin Kosciuszkon kansallispuiston alueella. Tämän vuoksi hiihtokeskukseen ei sallita talvikaudella autoja muutoin kuin päiväsaikaan kolmenkymmenen dollarin maksua vastaan.

Uutta ja vanhaa

Perisher on ollut jo lähes kahden vuosikymmenen ajan yhtenäinen hiihtokeskus, mutta aiempien pikkukeskusten perintö on yhä niiden alueella selkeästi nähtävissä. Vanha Smiggin Holes on skottihenkinen ja julkisivultaan selkeästi vanhahtavin alue, kun taas Blue Cow’n alue edustaa modernia suunnittelua niin infrastruktuuriltaan kuin yleisilmeeltään.

Eniten helppoa laskettavaa löytyy selkeästi vanhan Smiggin Holesin alueelta vihreiden rinteiden ja useiden hiihtokoulujen siivittämänä. Aivan naapurissa sijaitsevat kuitenkin myös Perisher Valley ja Mt. Perisher, joissa lasketaan vaikeita mustia rinteitä suuressa laaksossa. Kaikkein vaikeimmat merkityt rinteet löytyvät Back Perisher Mountainin hoitamattoman takamaaston Double Trouble -alueelta.

Helppoa ja vaikeaa laskumaastoa

Karkeasti jaettuna taitavat laskijat suuntaavat joko Blue Cow’n tai Guthegan jyrkille rinteille ja aloittelijat hakeutuvat ennemmin laajaan Perisher Valleyhin tai Smiggin Holesiin. Laskettavaa Perisherissä riittää kaikille taitotasoille jokaisella alueella runsaasti, vaikka tietyt paikat soveltuvatkin osalle muita paremmin.

Eniten laskettavaa koko alueelta löytyy selkeästi keskitasoisille laskijoille, sillä sinisiä rinteitä on kaikkialla runsaasti tarjolla. Koska rinteiden väritys Australiassa tehdään Yhdysvaltojen tapaan, ei kartoissa ole lainkaan punaisia osuuksia, vaan harrastajatasoisia rinteitä tulee etsiä sinisten ja yhden timantin mustien välimaastosta.

Puuterin puutetta ja parkkien paljoutta

Pienestä (alle 400 metrin) korkeuserosta johtuen Perisher ei ole kovinkaan kiinnostava puuterikohde eikä hiihtokeskuksen suuri pinta-ala itsessään riitä oikeuttamaan matkaa Australiaan pelkästään offareiden perässä. Paljon paremmin puuterilaskemiseen sopii läheinen Thredbo, josta laskettavaa korkeuseroa löytyy lähes kaksinkertainen määrä.

Perisherin alue on kuitenkin melko lumivarmaa ja laskemiseen soveltuvaa maastoa löytyy runsaasti sekä puurajan ylä- että alapuolelta. Pienen korkeuseron offarilaskeminen on siis täysin mahdollista, mutta matkaa suunnittelevan kannattaa harkita tarkoin sekä Perisherin hyviä että huonoja puolia puuterihiihdon suhteen.

Australiassa lumilautailijat ja new school -laskijat on aina toivotettu ilomielin tervetulleiksi ja suuresta hiihtokeskuksesta löytyykin neljä hyvälaatuista snow parkia. Jokaiselle taitotasolle on oma alueensa ja myös lapsille on rakennettu erillinen pikkuväen lumiparkki. Lisäksi Perisher Villagen yläpuolella sijaitsevalla alueella on superpipe.

Perisher – After skitä australialaisittain

Jokaisella Perisherin muodostaneella vanhalla hiihtokeskuksella on yhä oma hiihtokylänsä, joten majoitusvaihtoehtoja on rinteiden yhteydessä tarjolla runsaasti. Viihteen puolella Australialaiset tunnetaan taipumuksestaan vauhdikkaaseen juhlimiseen eikä alueen after ski –valikoima ainakaan hälvennä tätä stereotypiaa: tarjolla on niin livemusiikkia, stand-up –näytöksiä, yökerhoja, karaokea ja runsaasti pubeja.

Kylässä on kuitenkin mahdollisuus myös rauhallisempaan illanviettoon laskupäivän jälkeen. Hotelleista löytyy poikkeuksetta omaa rauhaa ja ilmainen langaton internet on tarjolla jo useassa paikassa. Hiihtokeskusten omien kylien lisäksi läheisestä Jindabynestä löytyy samankaltainen valikoima viihdettä hieman edullisempaan hintaan.

Kesää karkuun

Hiihtokeskus sijaitsee melko kaukana kansainvälisistä lentoasemista ja luonnollisesti lento Suomesta maapallon toiselle puolelle kestää jo itsessään hyvän tovin. Koneen laskeuduttua Sydneystä on rinteille vielä lähes kuuden tunnin ajomatka ja Melbournesta noin seitsemän tuntia.

Toisaalta molemmilta lentoasemilta on suoria kuljetuksia sekä arkisin että viikonloppuisin, joten matkustaminen on pitkästä kestosta huolimatta melko vaivatonta. Varsinaisen hiihtokeskuksen sijainti ilta-aikaan autottomassa ja muutoin autoille maksullisessa Kosciuszkon kansallispuistossa tekee vuokra-autolla liikkumisesta sekä kallista että hankalaa.

Artikkelin pääkuva: Image supplied courtesy of Perisher Ski Resort