
Miulla on semmoinen fiilis että tää kasvava puuterinmetsästäjien joukko toimii vastasataneen lumen edessä kuin kulkusirkat vaeltaessaan ravinnon perässä. Meille lumi on ravintoa ja neitseellinen puuterilumi kuin kukkuroillaan oleva herkkupöytä. Jokainen ahmii minkä ehtii ja jättää jälkeensä käännösmerkkinsä, viimeiset saavat tyytyä rippeisiin. Sitten odotellaan taas uutta myrskyä kunnes päästään mellastamaan vastakatettuun pöytään. Ensimmäiset ryntäävät tyydyttämään himonsa uhmaten turvallisuutta ja paikallisia sääntöjä. Toisinaan haluaisin palata aikaan ennen kaikissa sateenkaarenväreissä olevien abs-reppujen saapumista Hakubaan. Olen itsekäs. Suon marjapaikkani vain parhaille kavereille ja havahdun … Lue loppuun