Maastopyöräilyä lumella – testissä läskipyörä

Läskipyörä eli fatbike tekee tuloaan vauhdilla. Innokkaimmilla työmatkapyöräilijöillä on voinut nähdä leveämpiä erikoisrenkaita alla jo muutaman talven ajan. Nyt läskipyörät valloittavat myös hiihtokeskukset, talviurheilupaikat sekä retki- ja elämysohjelmapalveluita tarjoavat yritykset.

Paksuilla renkailla kannattaa mennä metsään

Lystikkäintä ja samalla haastavinta läskipyörän ajaminen on lumisella polulla. Moottorikelkan jäljet sekä paljon tallatut lumikenkäreitit ja metsäpolut toimivat hyvin ajoalustana. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vilkkaimmin liikennöidyt moottorikelkkareitit voivat olla fillarointiin liian ruuhkaisia ja vaarallisia.

Tunturialueilla poljettavia polkuja riittää. Parhaimpia ajoväyliä ovat esimerkiksi latukahviloiden huoltoreitit, joita tuntureilla ja talvimatkailukohteissa on runsaasti. Latukahvilat ovat myös oivia taukopaikkoja, sillä pehmeällä lumialustalla ajaminen kuluttaa reippaasti energiaa.

Välillä pyörän hallinta vaatii vauhtia etenkin pehmeämmässä lumessa. Ajoreissulla on syytä varautua muutamiin muksahduksiin, jos reitti kulkee tieverkoston ulkopuolella. Lumikylpyjen lisäksi vaatetuksessa kannattaa ottaa huomioon, että hiki tulee pintaan loivassakin ylämäessä.

Läskipyöräily on kuntourheilua

Nimestään huolimatta läskipyöräily on melkoista kuntourheilua. Jos hikoiluttava ja hengästyttävä treeni on jäänyt viime aikoina vähemmälle, voi metsään suunnattu fatbike-lenkki hieman yllättää. Lumisilla poluilla ajaminen vaatii pyörän ohjastajalta kuntoa ja kestävyyttä.

Kun ensikertalainen suunnittelee metsälenkkiä läskipyörällä, kannattaa mielessä pitää kaksi asiaa. Ensinnäkin metsässä lumella polkeminen voi olla jopa tuplasti raskaampaa kuin asfaltilla. Niinpä lenkin pituudesta kannattaa ottaa puolet pois, jotta jaksaa varmasti takaisin kotiin.

Toiseksi hyvä nyrkkisääntö on, että aikaa kannattaa varata runsaasti ainakin silloin, kun tarkoitus on polkea metsäpolkua pitkin tunturimaastossa. Esimerkiksi kahdeksan kilometrin matka moottorikelkkareittiä pitkin vie helposti puolitoista tuntia, kun määränpää on sata metriä vertikaalisesti ylempänä kuin lähtöpiste. Takaisin päin alamäkeen pääsee kuitenkin vikkelästi!

Pyöräteillä jaksaa varmasti paremmin, varsinkin jos tie on aurattu. Läskipyörä on tavallista polkupyörää vakaampi talvisella tiellä ja sopii hyvin arkiseen liikkumiseen paikasta toiseen. Lumisateen jälkeen pelkkä pyörätiekin voi silti haastaa polkijan – sopivasti.

Läskipyörä on mainio vaihtoehto talviloman perusaktiviteettien keskelle. Pyöriä saa vuokrattua monelta elämyspalveluyritykseltä tai urheiluliikkeestä. Pohjoisen Suomen tunturilomalla isoimmista hiihtokeskuksista donitsirenkaita löytyy testattavaksi ainakin Pyhä–Luosto –alueella, Levillä, Ylläksellä ja Iso-Syötteellä.

Kiinnostuitko? Läskipyöräilyyn pääset tutustumaan tarkemmin ainakin oheisissa paikoissa:

Pyhä-Luosto: Bliss Adventure
Levi: Kide Adventure
Ylläs: Sportia
Iso-Ylläs: Hotelli Iso-Syöte & Safaris 

Vuokraamisen yhteydessä kannattaa kysellä myös opastettuja retkiä.

Teksti: Heini Jokinen
Kuvat: Miika Kytö