Miniseikkailulle kerran kuussa

Kilpisjärvi-Nuorgam -seikkailu lähestyy. Saimme juuri nakuteltua reittimme Garminin Basecampiin ja siitä tulossa juttua vähän myöhemmin. Sitä odotellessa pari fiilistelyä tämän talven harjoitusreissuilta.

Syksyllä sään kylmetessä kotisohva alkaa vetää puoleensa, eikä seikkailuhommiin tee mieli lähteä. Vastalääkkeenä sohvaperunoinnille päätimme vuosi sitten syksyllä tehdä kerran kuussa lyhyen yön yli reissun jonnekin luonnon ääreen. Aloimme kutsumaan reissujamme miniseikkailuiksi.

Konsepti on hyvin simppeli. Joka kuussa tehdään yksi miniseikkailu. Ympäri vuoden. Päivämäärät sovitaan etukäteen kalenteriin muuten feidaamisen riski kasvaa liian suureksi. Sovittua seikkailua ei saa jättää väliin tai perua. Seikkailuun lähdetään vaikka sataisi kiviä. Laji ja retkikohde valitaan luonnollisesti kelistä riippuen, mutta siihen pitää liittyä pieni annos sankaruutta tai huikeutta.

Hauskimpia reissuja ovat olleet välikauteen osuneet seikkailut, kun luonto ei ole ihan osannut päättää onko syksy vai talvi tai kevät tai kesä. Mitä huonompi keli, sitä paremmat muistot.

Joulukuun alussa päätimme meloa yöksi Pikku-Leikosaareen Helsingin edustalle. Laajasalon kohdalla jouduimme väistelemään jäälauttoja ja leikkimään välillä jopa jäänmurtajaa. Jäiden seassa pimeässä melominen oli meille täysin uusi ja aika jännittävä kokemus.

Tässä hieman pidempi klippi vastaavalta reissulta marraskuulta. Silloin ei sentään jouduttu melomaan jäissä mutta myrskyinen pimeä meri teki reissusta ihan tarpeeksi sankarillisen.

Kävimme joulukuussa myös suppailemassa Helsingin edustalla. Yritämme jatkaa vesiurheilukautta säästä välittämättä ja mennä lumisateessa suppailemaan tai leijalautailemaan. Melaviekkojen majalle palatessamme viereisellä cable parkilla oli joukko lumisia kavereita täysillä wake boardaamassa. Päivittelimme siinä aikamme toistemme lajivalintoja kunnes lähdimme sulattelemaan varpaitamme.

Lapset pääsevät seikkailulle mukaan aina kuin suinkin mahdollista. Tässä lyhyt pätkä kaamosvaellukselta Karhunkierroselta. Pakkasta oli 27 astetta mutta Siilastuvan mökin sai onneksi tarpeeksi lämpimäksi, jotta pienemmätkin tarkenivat nukkua.

Pari viikkoa sitten ajoimme perjantaina töiden jälkeen Päijänteelle ja hiihdimme jäiden yli pimeässä Kelventeen saarelle telttailemaan ja testailemaan varusteita. Aamulla heräsimme teltan lepatukseen, joten pakkasimme kamamme ja pumppasimme leijamme. Päädyimme lopulta hiihtämään koko pitkän Kelventeen saaren ympäri. Matkaa kertyi lähemmäs sata kilometriä. Ja tämä siis ennen lounastaukoa 🙂

Seuraavaa miniseikkailua ei olla sovittu. No, ehkä huhtikuun alun isompi seikkailu on hyvä tekosyy jättää yksi miniseikkailu välistä.