KOLI!
KALAKUKKO! Kolilla vietetty miniloma, eli pe-su vkl on nyt vietetty. Pari vuotta sitten heitetty kesäretki Kolin kansallispuistoon jätti kytemään pinnan alle kipinän, että myös talvella on tuonne päästävä ja sinnehän sitten mentiin. Kukapa ulkona viihtyvä ihminen nyt voisi muuta fundeerata kun ottaa huomioon millaiset puitteet Kolilla on tarjota. On kansallismaisemaa, hiljaisuutta, hyvät rinteet, loisto hotelli ja etäisyyskin inhimillinen etelän hitaille.
Puitteistahan on pakko mainita rinteet. Melkoista hypetystä ja mainettahan noilla Pieliselle laskevilla mäillä on ja pakko myöntää, ettei se maine iha huuhaata ole. Varsinkin Launataina koetut Ukko-Kolin mäjet ovat kokonaisuutenaan vähintäänkin viihtyisät ja todellan hienot profiilit korvaavat ehkä pienen määrällisen nuikkuuden rineteissä ja hissien hitauden. Toisaalta verkkaiset ylösvetovehkeet luovat itsessään rentoa meininkiä, eikä tunnu olevan kiirettä mihinkään – samalla ruuhkat (mitkä?) muodostuvat enempi hissien ala-asemille kuin rinteeseen hidastamaan omaa etenemistä. Sunnuntain ratoksi sitten suuntasimme kohti Loma-Kolia. Ja kuten Rönkkösmaisteri, eli Joensuun oma suksisankari lauantaina mainitteli, ei sunnuntaina tarvitse pahemmin hissijonoissa seisoskella. Aamusta kun mäkeen sutastiin, niin hyvän tovin saimme laskea omissa oloissamme kaksistaan Julmahiisiä ja erästä toista rinnettä, lisurina vielä privahissi. Ja kaiken kukkuraksi taivaalla möllötteli vielä aurinkokin! Keravan turistit RY antaa Koli-viikonlopulle arvosanaksi vahvan 5/5. Menkäähän muutkin sinne. Alla pari fotoo ja laiskan kuvaajan video – ei jaksanu hirveesti matskua kuvailla…
