Lappi, Testi, Yleinen

Testissä Suomen pisin rinne

Millaisen laskuelämyksen tarjoaa Suomen pisin rinne?

Lumipallon testissä Suomen pisin rinne. Katso artikkelin yhteydessä myös rinteitä esiin tuovat videot.

Suomen pisin rinne on Ylläksellä

Ylläs on ykkönen, markkinoi keskus itseään. Suomen pisin rinne, suurin korkeusero sekä eniten hissejä ja rinteitä. Faktojen puolesta puitteet ovat kunnossa.

Tarkempi tutustuminen Ylläksen rinnekarttaan paljastaa, että Suomen pisin rinne -titteli jaetaan kahdelle erilliselle, yhtä pitkälle, rinteelle. Pituutta molemmilla on täsmälleen 3000 metriä, korkeuseroa puolestaan 463 metriä. Ennätyspituuden lisäksi rinteet tarjoavat myös Suomen suurimman laskettavan korkeuseron.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Rinnekartassa ne löytyvät vasemmasta yläreunasta numeroilla ja nimillä 16-Ylipitkä ja 24-Jättipitkä. Vertailun vuoksi, läheisten Tunturi-Lapin muiden hiihtokeskusten pisimmät rinteet ovat pikaiselle tutkimisella Levillä 2500, Pallaksella 2400 ja Oloksella 1400 metriä. Ylläs vie tässä rinteiden pituuskisassa selkeän voiton.

Mutta siirrytäänpä numeroiden pyörittelystä ja näppishiihdosta itse asiaan eli miltä maistuu Suomen pisin rinne?

Ensimmäisenä testataan Ylipitkä

Molemmat rinteet löytyvät hiihtokeskuksen Ylläsjärven eli Sport Resort Ylläksen puolelta. Helpoin tapa suunnistaa on nousta Ylläksen gondolihissillä huipulle ja kiertää yläasemalla vasemmalle – gondolista poistuttaessa kyltit ohjaavat oikeaan suuntaan.

Tässä vaiheessa on hyvä hetki pysähtyä nauttimaan hiihtokeskuksen tarjoamista komeista maisemista. Ympärillä on vähintääkin riittävästi raikasta tunturi-ilmaa ja tilan tuntua.

Suomen pisimmille rinteille suunnattaessa kyltit reunustavat ja ohjaavat menoa. Molemmille rinteille alkuosuus on yhteistä leveää ja vauhdikasta kruisailubaanaa. Tässä on hyvä hakea tuntumaa ja kerätä vauhtia.

Suomen pisimmät rinteet ovat helposti saavutettavissa Ylläksen gondoli-hissiltä.

Muutaman sadan metrin jälkeen rinteet eroavat ja Ylipitkä kaartuu oikealle. Ylipitkän oikealla puolella,varsinaisen rinnealueen ulkopuolella, avautuu Luosukuru, joka on yksi Ylläksen lähioffarialueita. Tämä siis hyvän lumen aikaan, valitettavasti kulunut talvikausi ei sitä isommassa mittakaavassa ole tarjoillut Tunturi-Lapissa.

Ylipitkän alkuosuus avotunturissa on altis tuulelle. Auringonpaisteella ja hyvällä säällä tunnelma on puolestaan ensiluokkainen – avointa tunturia ja mahtavia maisemia. Ympäristö houkuttaa nauttimaan matkanteosta ja pysähtymään ihailemaan ainutlaatuisia puitteita.

Runsaslumisina talvina mukavaa matkantekoa tarjoilee myös Ylipitkän viereiset offaripätkät. Muistot palautuvat väkisinkin lapsuuteen, jolloin perinteisen hiihtoloman suosikkilaskut laskettiin juuri täällä. Kikkailtavaa maastoa löytyi koko viikon ajaksi.

Ylipitkän alkuosuus on kohtuullisen kapea ja vauhdikkaasti viettävä ränni. Puurajan lähestyessä rinne levenee ja vauhti lisääntyy kuin huomaamatta. Tähän mennessä laskua on takana noin kolmasosa ja ensimmäistä kertaa laskija havainnoi rinteen pituuden – reisissä kuumottaa maitohappojen aloittaessa lähinnä Alppien pidemmiltä rinteiltä tutun happohyökkäyksensä.

Jyrkemmän kummun kohdalla kapenee jälleen, jonka jälkeen edessä on laskun yksi pisimmistä tasaisista osuuksista rinteen johdattessa laskijan puurajaan ja metsän suojaan. Tässä on hyvä lepuuttaa reisiä rinteen kiertäessä vasempaan kohti Länsirajan hissin yläasemaa. Matkaa takana noin puolet rinteen pituudesta. Vauhti pysyy yllä, muttei huimaa päätä. Kovalla vastatuulella tai huonoluistoisilla välineillä loivaan osuuteen on hyvä kerätä vauhtia yläosan avotunturista.

Ylipitkän alkuosuus lasketaan avotunturissa, puurajaan tultaessa matkaa on takana noin puolet.

Ylipitkä jatkuu metsän siimeksessä. Teknisesti rinteen numero muuttuu täällä viideksitoista, mutta rinteessä on helppo pysyä oikeasssa suunnassa, kun ylhäältä alkaen pysyy aina oikealla.

Tasaisemmat pätkät ja jyrkemmät vauhtiosuudet rytmittävät laskua. Länsirajan ankkurihissi syöttää laskijoita rinteeseen ja metsässä on hyvä huomioida ympäristöä vähän tarkemmin, ettei eteen kurvaava laskija tule yllätyksenä. Ylipitkä tuntuu olevan erityisesti lapsiperheiden suosiossa, joten aika ajoin kohtuullisen kapea rinne vaati laskijalta tarkkaavaisuutta ikävien yllätysten välttämiseksi.

Loppuosuuteen sijoittuva Ylipitkän yksi nopeimmista osuuksista johdattaa laskijan kohti Länsirajan hissin ala-asemaa. Olipa yllättävän pitkä ja vaihteleva lasku tiivistää omat ajatukset hissille saavuttaessa. Mukavampi ja parempi kuin muistin ja odotin. Ilman taukoja tehtyyn laskuun aikaa kului noin 4 minuuttia 30 sekuntia. Tästä on hyvä jatkaa.

Länsirajan ankkurihissillä yläs ja paluu gondolihissille. Nousu kopilla ylös kerryttää juuri sopivasti voimia uusintalaskuun. Aikaa koko kierrokseen on tähän mennessä kulunut reilut 25 minuuttia.

Katso video Ylläksen Ylipitkästä.

Seuraavana lasketaan Jättipitkä

Tutuksi käynyt Ylläksen gondolin yläasema ja kaarros vasempaan. Sukset jalkaan ja hetki maisemien ihailua ennen rinteeseen suuntaamista. Toimiva resepti onnistuneeseen kevätlaskupäivään.

Tällä kertaa vuorossa on Jättipitkä. Yhteinen alku Ylipitkän kanssa ja ensimmäista haarautumasta valitaan tällä kertaa vasen puoli.

Ylläksen gondolilla ylös ja yläasemalta vasempaa johdattaa laskijan Suomen pisimpien rinteiden luo.

Mikäs rinne tämä onkaan, eli tunnu äkikseltään tutulta, vilistää ajatuksissa rinnekartassa helposti hieman pimentoon ja ”väliinputoajaksi” sijoittuva rinne. Mikä on ainostaan hyvä asia, sillä pääsen nauttimaan erinomaisessa kunnossa olevasta rinteestä täysin omassa rauhassa.

Jättipitkä tuntuu selvästi vauhdikkaammalta kuin Ylipitkä. Alkuosuus on tasaisen viettävää ja tunnustaa ilman muita laskijoita olevan ainakin tuplasti leveämpi kuin sisarrinteensä. Vauhti kiihtyy nopeasti. Ensilaskulla on pakko ruveta vähän himmailemaan, ettei vaan sattuisi ikävää törmäämistä päin rinteen vierustan lumiaitoja vauhdin viedessä mukanaan.

Puurajan lähestyessä rinne kaartaa vasempaa, samalla siihen yhtyy oikealta Ylipitkältä tuleva yhdysrinne numero 33. Olipa nopea ja vauhdikas alku, käväisee tässä vaiheessa mielessä.

Huomattavasti kovempaa tykitystä kuin naapuririnteessä. Suoraviivaisella avotunturilla on paikoitellen kiva luukuttaa urku auki ja testata laskijan ja välineiden rajoja.

Jättipitkän alkuosuus on vauhdikas pätkä, testipäivänä rinteessä ei ollut haittaa muista laskijoista.

Siinä missä Ylipitkä on rinnekartassa merkitty kokonaisuudessaan punaiseksi on Jättipitkä tätä vain avotunturin alkuosuudeltaan, reilun kilometrin matkalta. Mikä tuntuu toisaalta kummalliselta, sillä metsän suojassa kiemurteleva loppuosuus on kokonaisuudessaan huomattavasti viettävämpi kuin Ylipitkän paikoitellen lähes tasaisena käyvä loppuosuus.

Metsän koittaessa myös rinteen numero muuttuu, loppuosuus sujuu rinnettä numero 13 pitkin. Miellyttävästi kumpuileva ja mutkitteleva metsäosuus luo paikoitellen isompaa länsinaapurifiilistä, sillä samaa laskulomatunnelmaa on aistittavissa Åren Björnenin alueen metsälaskuissa. Mukavan vauhdikasta menoa ruuhkattomilla rinteillä metsän suojassa.

Viimeiset mutkat sekä kummut on voitettu ja edessä on jälleen tuttu Länsirajan hissi. Nopea vauhdikas positiivinen yllätys tiivistävät ensituntemukset laskusta, taidanpa toistaa tämän uudelleen ajattelen hissiin suunnatessani.

Länsirajan hissin yläasemalta suunnaksi Taiga palauttaa laskijan jälleen gondolille.

Leppoisa nousu ankkurihissillä ylös. Mukava lasku gondolille ja nousu jälleen ylös tunturin huipulle. Kellotus paljastaa, että kahteen laskuun aikaa on kulunut yhteensä noin 50 minuuttia. Ensituntumalta numeroiden valossa Jätti- ja Ylipitkä ovat samanveroisia laskuja. Tarkemman analyysin päätän jättää seuraavaan päivään, kun pääsen tutkimaan tarkemmin Suunnon tallentamaa dataa vierailusta.

Vuorottelen Jätti- ja Ylipitkää muiden mukaan suuntaamalla sukseni sinne, missä gondolilta poistuessa näyttää olevan vähemmän laskijoita. Yllättäen huomaan, että päivä on jo pitkälti iltapäivässä ennen kuin alan kaivata Ylläksen muita rinteitä. Ei huonompi tapa viettää laskupäivää parhaiden keväthankien aikaan.

Katso video Ylläksen Jättipitkästä.

Muuta huomioitavaa rinteistä

Testipäivän perusteella päällimmäisenä mieleen jäi, että sekä Ylipitkä ja Jättipitkä tuntuivat aidosti pitkiltä, tarjoilivat mahtavia maisemia sekä sopivasti vuoroteltuna myös mukavan vaihtelevaa vauhdikasta laskettavaa. Vertailuna esimerkiksi läheiset Gondolirinne ja Täyspitkä ovat myös vauhdikkaita rinteitä, mutta eivät tuoneet samaa autenttista Lappi-laskufiilistä kuin kumpuilevammat ja mutkittelevammat testirinteet.

Toisaalta vierailusta mieleen jäi myös, että laskut vaativat kahden hissin käyttöä ja vievät siten laskupäivästi suhteellisen paljon aikaa. Ylipitkän haastavuutta ja mielenkiintoa vähentää loppuosan muutamat lähes tasaiset osuudet. Jättipitkä puolestaan on suhteellisen vauhdikas koko pituudeltaan, vaikka ei gps-jäljen mukaan olekaan rinnekartan ilmoittaman kolmen kilometrin mittainen. Plussaa aurinkoiseen laskupäivään toi Länsirajan hissin ala-asemalla sijaitseva tunnelmallinen tulistelupaikka.

Ylläkselle ei kannata suunnata pelkästään näiden kahden rinteen takia, sillä hiihtokeskus tarjoaa myös paljon muuta. Vaikka Ylläs on tuttu laskukohde vuosien varrelta, niin rinnetestin yhteydessä mieliin hiipi ajatus laskea läpi jollain tapaa tulevaisuudessa keskuksen kaikki rinteet vastaavien positiivisten yllätysten toivossa – tutussa keskuksessa vieraillessa helposti urautuu laskemaan omia suosikkirinteitään.

Teksti ja kuvat: Lumipallo.fi
Videot: PiliPaliProducktion


Avainsanat:
, , , ,
Arvostele artikkeli:
Testissä Suomen pisin rinne
1 tähti2 tähteä3 tähteä4 tähteä5 tähteä (4,75/5 - 4 ääntä)
Loading...

Kommentoi artikkelia tai keskustele aiheesta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.