Harjoittelua ja oppimisen riemua

Alas rinnettä rohkeasti. Edelleen aikamoista kaatuilua. Paikat kipeytyvät. Tulee olo, että tasapainoa ei vaan löydy. Kantti haukkaa lumeen…. ja kaadun.
Etelä-Suomen helmikuinen talvi on ”vähän” kostea ja lumi märkää. Naruhissin naru on kastunut ja hanskat ovat märät. Ote ei millään meinaa pitää. Tuntuu, että naruhissillä ylös meno on aloittelijalle vähintään yhtä hankalaa kuin laskeminen lumilaudalla rinnettä alas. Ja silti 6- ja 7-vuotiaat tyttäreni jaksavat ahkerasti harjoitella lumilautailun alkeita. Ja minä siinä mukana. Jokin siinä meitä kiehtoo.

Harjoittelu jatkuu

Ellivuoressa saadun lautailun ensikokemuksen ja yhden hyvin nukutun yön jälkeen mieleen tuli ajatus; koska pääsemme uudestaan rinteeseen. Vaikka se ei heti sujunut, niin kyllä harjoittelemalla oppii.
Koulujen hiihtoloma oli edessä ja aloimme etsimään eteläisestä Suomesta kohdetta mihin voisimme mennä talviaktiviteettejä harjoittamaan.
Kohteeksemme valikoitui Pälkäneellä sijaitseva Sappee. Sappee on monipuolinen keskus aika lähellä meitä. Löysimme vielä meidän tarpeisiin sopivan majoituksen joten lumilomasta tuli mahdollinen.
Odottavan aika oli pitkä, mutta vihdoin koitti hiihtoloma ja matka kohti Sappeeta.
Keli ei meitä hellinyt vaan helmikuinen talvi oli aika leuto. Rinteet olivat silti hyvässä kunnossa joten ei muuta kuin mäkeen vain!
Halusin edelleen helpottaa meidän alkutaivalta ja varasin meille taas hiihdonopettajan näyttämään alkeita. Hiihdonopettaja osaa näyttää alkeet oikein ja lapsetkin kuuntelevat vierasta ihmistä paremmin. Myös meidän vanhempi tytär jonka asenne oli ”mä osaan kyllä”.
Ensin kerrattiin mitä olimme harjoitelleet/oppineet ja kävimme perusteet taas läpi. Perusasioiden; etukantti/takakantti liu´uttelua ja jarrutusten harjoittelua. Nyt olisi aika ottaa harjoitteluun myös käännökset. Kun hiihdonopettajan opetus oli loppumassa, niin hän näytti taas minulle mitä meidän pitäisi seuraavaksi harjoitella, että laskeminen kehittyy.
Ei se helppoa ollut. Hetki vielä omaa harjoittelua ja sen jälkeen suunta mökille päin saunaan lämmittelemään.
Seuraavana päivänä päätimme vain chillailla ja  viettää päivä rennosti ulkoillen. Ladataan akkuja, että jaksamme taas jatkaa opettelua.
Välipäivän jälkeen suuntasimme taas rinteeseen. Mieli on korkealla ja usko omaan tekemiseen on kova. Lauta jalkaan kiinni ja rinteeseen. Tästä se nyt lähtee. Tiedämme mitä pitäisi tehdä, joten nyt vaan liikkeelle. Kaikki menee hyvin, kunnes kantti haukkaa lumeen ja kaadun. On tässä vielä opeteltavaa…

Sinnikkyys palkitaan

Ei se Etelä-Suomen talvi ihan parasta keliä meille antanut. Märkä lumi kasteli laskijat ja kaiken ympäristössä. Raskas keli. Laskimme harjoittelurinnettä ahkerasti alas ja naruhissillä ylös (Nykyään tämä naruhissi on Sappeella korvattu mattohissillä). Märät hanskat eivät meinanneet millään pitää hissin kosteassa narussa. Päivän edetessä ylös menemisestä alkoi muodostua melkoinen haaste.
Tämä oli kuitenkin se käänteentekevä päivä. Se päivä, kun sinnikkyys palkittiin. Kelin aiheuttama haaste ei enää häirinnyt, kun huomasimme, että jokaisella laskulla opimme enemmän ja enemmän. Me pysymme jo paremmin pystyssä. Osaamme tehdä käännöksen. Kun saimme juonesta kiinni, niin ymmärsimme; Tämä alkaa onnistua. Me opimme tämän!
Onnistuminen ruokkii innostusta ja innostuneena jaksaa harjoitella. Opin itse käännöksen molemmille puolille ja jarruttamaan molemmilla kanteilla. Autoin ja tsemppasin lapsia kaikilla mahdollisilla keinoilla ja molemmat tytöt oppivat jarruttamisen sekä kääntymisen etukantille sekä takakantille. Hyvä me!
Lomamme oli päättymäisillään, mutta me saimme siltä sen mitä halusimmekin. Opimme lumilautailun alkeet.

Kävimme vielä talven aikana meitä lähimpänä olevassa Hirvensalon hiihtokeskuksessa lasten rinteessä harjoittelemassa sekä pääsiäisenä Peuramaan hiihtokeskuksessa. Peuramaalla oleva mattohissi oli kyllä aloittelijoille todella hyvä.

Vain harjoittelemalla oppii

Kyllä siinä onneksi lopulta niin kävi, että talvella 2016 me opimme lumilautailun perusteet. Kovaa harjoittelua, tsemppaamista ja uskoa omaan tekemiseen se vaati. Oli aivan mahtavaa huomata lapsissa se onnistumisen riemu. 6- ja 7-vuotiaat tytöt oppivat lumilautailun perusteet. I´m so happy!
Ensimmäinen kausi opetti aika paljon mm. varusteista. Ennen seuraavaa talvea oli ajankohtaista päivittää varusteita. varusteiden pitää olla oikean kokoiset sekä aloittelijoille sopivat. Aloittelijoita me kuitenkin edelleen olimme.

Olemme talvi ihmisiä. Odotamme aina pitkän syksyn koska se talvi tulee. Kuitenkaan en koskaan osannut kuvitella kuinka suureen rooliin lumilautailu meidän perheessä nousee…