Laskettelu, Lumilautailu, Lumilautailu, hiihtokeskukset, talvi, Suomen luonto, helppo nauttia, Tapaturma

Pieni kaatuminen, iso vahinko

Julkaistu: 16.1.2019

Sen piti olla vain mukava laskettelureissu lasten kanssa vuoden 2017 helmikuussa. Mutta matka muutti meidän koko vuoden 2017.

Sappee, hiihtoloma viikko 8 2017, maanantai päivä. Olin keskimmäisen lapseni kanssa lastenrinteessä ja odotin häntä hissin vieressä, kun horjahdin lumilaudallani ja kaaduin taaksepäin.
Kaatuessani otin vaistomaisesti tukea kädelläni maasta. Tämä pieni, vauhditon ja yleensä harmiton pyllähdys kuitenkin sai vasemman käteni kyynärnivelen sijoiltaan ja siinä samalla mursin kyynärluuni yläosan. Tiesin heti, että nyt sattui. En kuitenkaan tajunnut kuinka pahasti ihan oikeasti kävi.

Meillä on käytössä kaikki mahdolliset suojat; Kypärä, rannetuelliset käsineet, selkäpanssari ja suojahousut. Mikään ei kuitenkaan auta, kun isku tulee huonosta kulmasta. Ja niin kuin ortopedi sanoi; matkassa oli paljon huonoa tuuria. Todella paljon.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Etsin lapset ja sanoin, että nyt pitää lähteä takaisin mökille. Iskä satutti käden.
Mökille päästyäni soitin vakuutusyhtiööni OP-pohjolaan ja kysyin toiminta ohjeita. He suosittelivat menemään Tampereen Pohjola sairaalaan tutkittavaksi. Ei muuta kuin taxi pihaan ja matkaan. Lapset ja puoliso jäivät mökille odottelemaan.
Jo ensimmäisellä käynnillä sain tietää, että murtuma on aika paha ja leikkaus olisi edessä.
Käsi kuvattiin ja sain seuraavalle päivälle ortopedille ajan jolloin katsottaisiin miten etenemme.

Siinä oli illalla mökillä miettimistä mitä nyt.
Olimme lähdössä joka tapauksessa seuraavana päivänä kotiin joten pakkasimme tavarat autoon ja Sappeen rinteiden sijaan lähdimmekin aamulla kohti Tamperetta.
Ortopedin lausunto oli aika lohduton. Leikkausta tarvitaan ja mielellään mahdollisimman nopeasti.
2017 ei Pohjola sairaalaa vielä ollut Varsinais-Suomessa vaan lähin sairaala oli Tampereella. Vamman hankaluudesta johtuen leikkaus haluttiin tehdä siellä. Vielä samana päivänä sain vahvistuksen, että leikkaus tehdään ylihuomenna torstaina. Tarvittavia osia ei ennen saada. Me lähdimme kotiin odottamaan leikkausta.

Torstai aamuna (tapaturma tapahtui maanantaina) suuntasin junalla kohti Tamperetta. Edessä olisi leikkaus ja olin valinnut paikallispuudutuksen, niin pääsen lähtemään kotiin nopeasti operaation jälkeen. Keskiviikon aikana ortopedi oli kuitenkin tutkinut vielä kuvia ja ainut vaihtoehto olikin nukutus. Matka leikkaussaliin alkaa. Edessä ei ole ihan pieni leikkaus…

3,5 h myöhemmin herään heräämössä käsi kipsissä aikamoisessa tokkurassa. Laitan heti viestiä kotiin, että kaikki hyvin. Siellä oli jo odoteltu, kun leikkauksen piti olla ohi 1,5 tunnissa. Kuulen leikkaavalta lääkäriltä, että kyseessä oli todella hankala vamma ja pitkä leikkaus. Edessä tulee olemaan kova ja pitkä kuntoutus.
Saan ruokaa ja alan pikku hiljaa ihan tosissani heräämään. Kotimatkan valmistelu alkaa heti kun tunnen olevani siihen valmis. Sairaalasta on järjestetty minulle taxi kuljetus kotiin. Elämä yksikätisenä alkaa.

         

Kuntoutus ratkaisee

Elämä käsi kipsissä on hankalampaa kuin kahdella toimivalla kädellä, mutta onneksi ihminen on sopeutuvainen ja kaikkeen tottuu. 3 viikkoa kului ja sain kipsin pois. Ensimmäinen etappi oli silloin saavutettu. Huomasin kuitenkin, että se oli vasta alkua. Varsinainen toipuminen ja kuntoutus oli vasta edessä.
Kävin Tampereen Pohjola sairaalassa kontrollissa aluksi 4 viikon välein ja myöhemmin 3 kuukauden välein. Kuntoutus hoidettiin Raisiolaisen fysioterapeutin avulla.

10kk kului, että käsi alkoi olemaan lähes entisellään. Kesällä 2018 käden kuntoutus saatiin vietyä loppuun ja käden puristusvoima palautui kokonaisuudessaan, eikä toiminta vajetta jäänyt. Ortopedi oli varautunut 15-20% pysyvään toimintavajeeseen.
Lopullinen toipuminen kesti siis 16kk.
Kokonaisuudessaan kuitenkin kuntoutus meni hyvin. Koko operaation onnistumisesta voin kiittää Pohjola sairaalan ortopedian erikoislääkäriä Vesa Lepolaa sekä fysioterapeuttiani Mia Saarta Fysicos Raisiosta. Heidän ansiostaan sain käteni taas kuntoon.

Meidän onneksi meillä on tapaturmavakuutukset. Toki Suomessa terveydenhuolto toimii ihan kohtuullisen hyvin, mutta tällaisessa vahingossa on jotenkin helpottavaa kun saa asioida yksityisessä sairaalassa ja saa apua nopeasti.
Allekirjoittaneella ei ole mitään muuta kuin positiivista kerrottavaa OP-pohjolasta ja Pohjola sairaalasta. Minun onnekseni kaikki sujui hyvin ja käsi tuli kuntoon.

Rinteeseen palasin joulukuun lopussa 2017. Pientä hakemista oli ensin, mutta kun tuntuma taas palasi, niin laskeminen alkoi taas sujumaan. Kaudesta 2017-2018 tuli todella onnistunut ja saimme runsaasti rinnepäiviä.

Hyviä ja onnistuneita rinnepäiviä kaikille!

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *