Matikkaa osaavat tulivat jo siihen lopputulokseen, että tämän blogin teksteissä seikkailee kuusi laskijaa lumilautojensa kanssa. Tyttäreni ei ole vielä käynyt rinteissä, mutta kovasti odottaa jo omaa lumilautaansa. Hän täyttää kolme vuotta toukokuussa. Vaimoni on nyt käynyt kerran harjoittelemassa lautailua. Kolme poikaani ovat opetelleet laskemista tämän kauden. Pojista kaksoset ovat yhdeksän vuotiaita ja yksönen 7 vuotias.

Omasta tausta sen verran, että nuoruudessa/lapsuudessa olen lumilautaillut jonkun verran. Parkkilaskija en ole, mutta kavereiden kanssa rakennettiin lähimäkiin omia hyppyreitä, joista tehtiin ilmalentoja hankeen ja harvemmin pystyssä tulin alas. Lumilauta jäi pölyttymään vanhempien kellariin ja sieltä se jossain vaiheessa siirtyi oman kodin vintille. Innostus on kuitenkin herännyt hiljakseen viime vuosina kunnes se tänä vuonna syttyi oikein kunnolla. Hommasin pojille omat lumilaudat ja sen jälkeen ollaan vietetty yhteistä aikaa mäessäkin. Pojat ovat siis ihan aloittelijoilta, mutta kyllä kehitystäkin on jo tapahtunat paljon. On kyllä ollut hauskaa hommaa ja toivon, että meidän kaikkien innostus lajiin säilyy pitkään. Ainakin meidän poikien innostus tarttui myös vaimooni ja tyttäreeni.

Ajatukseni on bloggailla innostuneen aloittelijan kokemuksia lautailusta, välineiden hankinnasta ja huolloista sekä tietysti niistä keskuksista joissa käymme. Meidän onnistumisista ja epäonnistumisista sekä niistä mitä on opittu kantapään kautta.

Tervetuloa mukaan seuraamaan meidän perheen lumilautailua.