Kolille jäätietä pitkin

Julkaistu: 09.4.2018

Vanhemmillani on mökki Pohjois-Karjalassa, joka luonnollisesti valikoitui majapaikaksi suunnatessa Itä-Suomen rinteisiin. Mökiltä on reilu 100 km Kolille, Vuokattiin ja Tahkolle. Hiihtolomalla kävin Kolilla poikien kanssa ja nyt pääsiäisenä uudestaan keskimmäisen lapsen kanssa.

Kolille ajettiin Pielisen itä puolta eli Lieksan kautta. Ihan jo senkin takia, että samalla päästiin ajamaan ja kokemaan Euroopan pisin sisävesien jäätie. Jäätien pituus on noin 7 km ja se lyhentää Vuonislahden kylän ja Kolin kylän välimatkaa 62 kilometriä. Jäätie avataan liikenteelle, kun jäätä on 40 cm. Jäätielläkin on voimassa liikennesäännöt. Suurin sallittu nopeus on 50 km/h. Pysähtyminen sekä ohittaminen on kiellettyä ja turvaväli edellä ajavaan on 50 metriä. Näistä säännöistä huolimatta, joku sankari meidät ohitti ajaen ylinopeutta. Olihan se hieno kokemus halkoa järvenselkää autolla ja maisemat Kolille päin ovat upeat. Tien vieressä kulkevan luisteleradan varalle oli parit riippumatot lepäämistä varten. Riippumatossa on nähty poliisikin tutkan kanssa nopeuksia mittaamassa.

 

Hiihtolomalla Kolilla ei ollut paljoa porukkaa ja oli hyvä treenailla ankkurihissiä lasten kanssa. Alkuun hommasta ei meinannut tulla mitään. Aloin jo vaipua epätoivoon, että rahat menivät Kolin mattohissimäkeen, joka on siis aika lyhyt ja kapea. Lopulta hoksattiin, että homma toimii paremmin kun menee ankkurihissiin yhdessä jonkun toisen kanssa, jolloin saa kaverista tukea ja on helpompi pitää tasapaino. Kaksoset pääsivät pian laskemisen makuun ja loppupäivästä mentiin myös tuolihissillä huipulle ja päästiin nauttimaan pidemmistä rinteistä. Keskimmäinen jäi opettelemaan mattohissimäkeen laudanhallintaa.

Lankalauantaina kävimme keskimmäisen kanssa Kolilla uudestaan muiden jäädessä sairastapausten vuoksi mökille. Ja kyllä olikin porukkaa ihan älyttömästi. Voiko ruuhka olla seurausta siitä, että Loma-Kolin rinteet on suljettu? Hissilippujonossa vierähti yli tunti. Tuolihissiinkin sai jonotella oman aikansa, mutta ihan kohtuu nopeasti hissi veti. Joka kerta hissivalvoja tuli nostamaan pojan hissin kyytiin ja hymyili sekä muisti sanoa ole hyvä. Pieniä juttuja, joista jää tosi hyvä fiilis, kiitos! Ja maistuihan se mäki meille molemmille. Kiva huomata, että muutamassa viikossa poika on oppinut laskemaan ja rohkeus kasvanut niin, että siirtyi Kolin aloittelijoiden pienestä mattohissirinteestä punaisiin rinteisiin.

Alla tunnelmia Kolilta kuvien muodossa.

 

 

 

 

Kommentoi

Ekat käännökset Riutassa

Julkaistu: 07.4.2018

Itse opettelin lautailemaan kavereiden avustuksella kodin lähinyppylöillä. Ajattelin, että vien pojat hiihtokouluun, jotta oppivat nopeammin ja asiantuntevasti. Ehdottaessa jätkät kuitenkin olivat kaikki sitä mieltä, etteivät halua vaan minun pitää opettaa. Ajattelen, että enhän minä osaa ja hyvä kun muistan itsekään miten laskea. Otin kuitenkin poikien haasteen vastaan. Netistä löytyy nykyään paljon vinkkejä aloittelijoille tekstien  ja videoiden muodossa. Lukasin muutaman asiantuntijan neuvot ja katsoimme yhdessä You tubesta  Wernerin lumilautakoulut. Videosessioiden jälkeen oli aika lähteä kokeilemaan teoriaa rinteeseen.

Pohdin, että ensi alkuun kyllästyminen saattaa tulla nopeasti joten tuntikausien hissilippuja ei kannata ostaa. Toiseksi oma toimistorotan kroppani kaipasi liikuntaa. Näistä syistä harjoittelupaikaksi valikoitui suljettu keskus Riutta, jossa on loistava loiva, mutta kohtalaisen pitkä rinne harjoitteluun. Riutta on lähellä ja sinne ajaa hetkessä. Sinne on helppo lähteä tunniksi tai kahdeksi työpäivän jälkeen harjoittelemaan. Mäki ajetaan kyllä pulkkailijoita varten eli on ihan hyvässä lasku kunnossa. Lisäksi Riutalla on tulentekopaikka, jossa voi paistaa makkaraa ja nauttia eväitä.  Toki jalan nouseminen ylös on hitaampaa, mutta ainakin kunto paranee.

Alkuun vauhdin hurmasta innostuneiden jätkien laskeminen meinasi olla pelkkää syöksylaskua. Piti kerrata, että pitää opetella myös kääntymään ja jarruttamaan eli opetella laudan hallintaa. Opettaessa pitää muistaa antaa paljon kehuja pienistäkin saavutuksista ja pysyä itse rauhallisena vaikka lapsilla tuntuukin olevan valikoiva kuulo ohjeiden suhteen. Itse tietävät olevinaan kaiken paremmin, vaikka ovat ensimmäistä kertaa mäessä. Näistäkin tilanteista selvittiin keskustelemalla asia ja kertaamalla Wernerin ohjeita. Hiihtokoulussa voisi opettajalla olla erilainen auktoriteetti. Lapsen on tuntemattomalle vaikeampi kiukutella. Ensi käännökset ja kanttaukset opeteltiin siis Riutassa ja hyvinhän tuo opettaminenkin sujui, kun pojat jotain oppivatkin. Eikä hiihtokoulun käyttö vieläkään ole pois suljettu vaan sieltä olisi hyvä hakea vinkkiä laskuun ja etenkin parkkiin, mikä meitä poikia kiinnostaa.

Kommentoi