harjoittelu, Koli, lasten kanssa

Ukko-Koli ja Ipatin jyrkkä, hiihtoloma osa 1

Julkaistu: 16.3.2019

Vuosi sitten aloitimme hiihtoloman Kolilta ja harrastuksen olin aloittanut uudestaan vain pari viikkoa aiemmin. Silloin Kolin huipulle päästyäni jäin hetkeksi nauttimaa kauniista maisemista ja jännittämään, että mitenhän täältä pääsee alas laudan kanssa. Eihän siellä muu auttanut, kuin kääntää rohkeasti nokka kohti alamäkeä. Osasinhan minä vielä tulla sieltä alas ilman mustelmia. Päivä menikin laskiessa punaisissa rinteissä löytäen unohdettuja lihaksia. Mustiin rinteisiin ei ollut silloin asiaa. Päivän päätteeksi jalat olivat muusia ja mutisin tuuleen lupauksia itsekseni, että ensi vuonna lasken myös Ukko-Kolin ja Ipatin jyrkän.

Pystyssä tuuletukset!

Ja nyt oli hiihtolomalla tilaisuus lunastaa omat mutinansa mustista mäkilöistä. Heti hiihtoloman kärkeen suuntasin kaksosten ja veljeni kanssa Kolille. Tuuli suhisi korvissa ja jäätiellä pöllysi lunta niin paljon, että välillä koko tie hävisi näkyvistä. Tuulen suunta oli kuitenkin sellainen, että se ei Kolin rinteisiin juurikaan vaikuttanut ja lasku sää oli oikeastaan aika mukava. Nautittiin huikeista maisemista harjoiteltiin laskemista hyppyreistä, reileistä ja presseistä. Taukoa pidettiin huipulla ja käytiin syömässä pizzaa. Poikia järkytti, että pizzeriassa ei ollut lainkaan saatavilla ananasta ja normi pizzeriakinkkua. Kyseinen ravintola oli selkeästi profiloitunut kotipizzan yläpuolelle. Tilasivat sitten pizzan ilmakuivatulla kinkulla, päärynällä, tupaljuustolla ja barbecue kastikkeella. Itse söin Frutti di Pielisen, jossa mm. kylmäsavustettua lohta. Pizzat on tehty ruispohjalla eli karjalaisuus näkyy Kolin pizzoissa. Ruokaillessa pohdin itsekseni, että kumpi se nyt olikaan jyrkempi, Ukko-Koli vai Ipatin jyrkkä? Päädyin siihen tulokseen, että jyrkkä on nimensä mukaisesti Ipatin jyrkkä ja Ukko-Koli on se josta aloitan.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Ruokailun jälkeen jatkettiin laskemista ja kävin kokeilemassa  Ukko-Kolin. Tovi tuli istuttua ja nautittua maisemista. Eli jännitäessä, että mitä tästä tulee. Pitäisikö kuitenkin ottaa jalat irti siteistä, nakata lauta olalle ja lampsia välirinteelle. Toisaalta pojat odottaa, että nyt se iskä sen tekee. Ja mähän lupasin, että sitten kun olen itse laskenut sen niin voidaan alkaa harkita pääseekö lapsetkin kokeilemaan. Ei muuta kuin takamus ylös lumesta ja aika lunastaa mutinansa. Hengissähän siitä selvisi ja ehjin nahoin. Fiilis nousi, kun huomasi taitojen kehittyneen edellisestä vuodesta. Ipatin jyrkkä jäi vielä kokematta sinä päivänä, koska hissi ehti mennä kiinni.

Hiihtoloman päättäjäisiksi lähdettiin uudestaan Kolille. Nätti päivä silloinkin ja laskukavereina jälleen kaksoset, mutta myös poikien serkkuja vanhempineen. Nyt olikin vuorossa lähteä Ipatin jyrkkään ja mitkä maisemat sieltä avautuikaan ja miten mukava rinne laskea. Tässä vaiheessa minulle myös valkeni, että Ukko-Koli taitaa olla näistä kahdesta se jyrkempi. Ipatin jyrkkä todellakin on mäki minun makuuni. Tavoitteet tuli saavutettua ja lupaukset lunastettua. Oikein onnistuneet laskureissut siis.

Koli on muutoinkin keskuksena minun lempipaikkojani. Tietysti kotiseutujen upeat maisemat vaikuttaa tähän, mutta pidän myös keskuksen rinteistä todella paljon sekä siitä rauhallisesta tunnelmasta joka keskuksessa vallitsee.

Ipatin jyrkän maisemat.

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *