Mä päätin nimetä meidän lapset teille lukijoille, että olisi selkeämpi seurata kenestä on milloinkin kyse (ja jotta mun olis helpompi kirjoittaa). Blogissa lapset eivät esiinny omilla nimillään vaan Valion juustot ovat inspiroineet minua keksimään heille lempinimet. 10-vuotiaat esikoispoikani esiintyvät nimillä Aura ja Edam. 9-vuotias keskimmäinen poikani nimellä Oltermanni ja ainoa tyttäreni 3-vuotias kuopukseni nimellä Ilves.

Tällä kaudella meidän oli tarkoitus kiertää mahdollisimman paljon lähikeskuksia ja miettiä mikä niistä olisi meille mieluisin kausikortteja ajatellen. Ihan kiva ajatus sinänsä, mutta eipä ole päästy edes Sappeelle, vaikka se eniten kiinnostikin. Minulla alkuvuosi on aina kiireistä työrintamalla ja se vähän verottaa menemisiä, kun töitä pitää tehdä viikonloppuisinkin. Ei duunien lisäksi oikein ehdi lähteä pidemmän matkan päähän laskureissulle. Koko kauden on vähän harmittanut, että ei päästä laskemaan niin usein, kuin olisi tehnyt mieli. Näitä pohtiessa laittoi Sveitsin hiihtokeskus 20 v juhlatarjouksen, josta en voinut kieltäytyä: kausari 19-20 vain 175 euroa ja kaupan päälle sai laskea tämän kauden loppuun. Ostin siis kausiliput ensi vuodelle ja tämä hankinta kyllä avasi ihan uuden luvun meidän perheen laskuihin.

Maaliskuussa ollaan ehditty rinteisiin jo yhdeksän kertaa erinäisillä kokoonpanoilla. Näiden käyntien aikana olen huomannut miten loistavasti Sveitsin hiihtokeskus tarjoaa oppimisalustan meidän perheelle. Mattohissillä varustettu lastenmaailma on pieni verrattuna Rukan kaltaisiin keskuksiin, joissa on isot lastenmaailmat useammalla hissillä. Sveitsin lastenmaailman mäkin on kuitenkin sopivan loiva, että lapsi voi harjoitella itsekseen laskemista ilman, että vauhti kasvaa liiaan suureksi. Meidän kolme vuotias Ilves oppi tässä mäessä lopulta laskemaan itsenäisesti ihan parissa päivässä (toki tässä oli paljon harjoitusta tehty jo aiemmin). Lastemaailmassa on myös karuselli, jossa kävimme harjoittelemassa laudan kanssa etenemistä.

Ilves lastenmaailmassa harjoituksissa.

Perherinne ja lastenrinne kulkevat sompahissin molemmin puolin. Mielestäni näitä molempia voisi kutsua perherinteiksi, mutta niille on jostain syystä ajateltu antaa omat nimet. Lastenrinteen puolella on vähän kumpua ja muutama kikkailupaikka parkkilaskemisen harjoitteluun. Nämä on nopeasti saavutettavissa lyhyen hissimatkan ansiosta. Reiliä, putkea, pressiä ja hyppyriä on sopivasti eikä tarvitse laskea tyhjää mäkeä ellei itse halua. Täällä olemme treenailleet Suomen lumilautaliiton parkkikoulun videoiden opein flättitemppuja, ollieta ja niin edelleen. Perherinne tarjoaa hyvän paikan aloittelijoiden harjoitteluun sekä taitojen hiomiseen, koska tässä mäessä vauhdit pysyvät sopivan hitaina. Molemmat rinteet ovat mielestäni sopivan pitkiä ja profiililtaan parempia kuin monessa paikassa olevat suorat ja lyhyehköt rinteet.

Ankkurihissin ja lastenrinteen väliin jää turistirinne sekä lautailurinne. Lautailurinteessä näyttäisi minusta olevan hyvät mahdollisuudet treenata hyppyjä sekä temppuiluja  isommista hyppyreistä. Meillä niihin ei ole vielä asiaa, mutta ehkä vielä joku kaunis talvi mekin niitä hyödynnetään.  Turistirinteen jyrkempi yläpää antaa mukavat vauhdit mäkeen. Perherinteen loivemmassa mäessä harjoiteltuja kikkoja voikin kokeilla vähän kovemmissa vauhdeissa turistirinteessä.

Oltermanni ja Aura ensimmäistä kertaa ankkurilla pystyssä ylös asti.

Kilparinne on merkitty punaiseksi, mutta mielestäni se sopii meidän pojille loistavasti mustien rinteiden harjoittelukohteeksi. Rinteen lopussa on jyrkempi pätkä, jota olen kuullut sanottavan Etelä-Suomen jyrkimmäksi, mutta tätä en tosiaan varmaksi tiedä. Joka tapauksessa tässä mäessä olemme käyneet harjoittelemassa jyrkän mäen laskemista. Vinkkejä mustan mäen valloitukseen olemme katsoneet Snowboardprocampin videoista, joita on kyllä tähänkin aiheeseen useampi.

Sveitsin hiihtokeskuksen mäet sopivat siis mainiosti meidän perheen tarpeisiin.   Läheisen sijainnin ansiosta keskus on tavoitettavissa meille arki-iltaisinkin helposti ja nopeasti. Siellä me voimme harjoitella uusia taitoja, niin rinnelaskua kuin parkkiakin ajatellen. Jokainen meistä on muutaman laskureissun jälkeen kehittynyt lautailijana.