Vanhemmillani on mökki Pohjois-Karjalassa, joka luonnollisesti valikoitui majapaikaksi suunnatessa Itä-Suomen rinteisiin. Mökiltä on reilu 100 km Kolille, Vuokattiin ja Tahkolle. Hiihtolomalla kävin Kolilla poikien kanssa ja nyt pääsiäisenä uudestaan keskimmäisen lapsen kanssa.

Kolille ajettiin Pielisen itä puolta eli Lieksan kautta. Ihan jo senkin takia, että samalla päästiin ajamaan ja kokemaan Euroopan pisin sisävesien jäätie. Jäätien pituus on noin 7 km ja se lyhentää Vuonislahden kylän ja Kolin kylän välimatkaa 62 kilometriä. Jäätie avataan liikenteelle, kun jäätä on 40 cm. Jäätielläkin on voimassa liikennesäännöt. Suurin sallittu nopeus on 50 km/h. Pysähtyminen sekä ohittaminen on kiellettyä ja turvaväli edellä ajavaan on 50 metriä. Näistä säännöistä huolimatta, joku sankari meidät ohitti ajaen ylinopeutta. Olihan se hieno kokemus halkoa järvenselkää autolla ja maisemat Kolille päin ovat upeat. Tien vieressä kulkevan luisteleradan varalle oli parit riippumatot lepäämistä varten. Riippumatossa on nähty poliisikin tutkan kanssa nopeuksia mittaamassa.

Hiihtolomalla Kolilla ei ollut paljoa porukkaa ja oli hyvä treenailla ankkurihissiä lasten kanssa. Alkuun hommasta ei meinannut tulla mitään. Aloin jo vaipua epätoivoon, että rahat menivät Kolin mattohissimäkeen, joka on siis aika lyhyt ja kapea. Lopulta hoksattiin, että homma toimii paremmin kun menee ankkurihissiin yhdessä jonkun toisen kanssa, jolloin saa kaverista tukea ja on helpompi pitää tasapaino. Kaksoset pääsivät pian laskemisen makuun ja loppupäivästä mentiin myös tuolihissillä huipulle ja päästiin nauttimaan pidemmistä rinteistä. Keskimmäinen jäi opettelemaan mattohissimäkeen laudanhallintaa.

Lankalauantaina kävimme keskimmäisen kanssa Kolilla uudestaan muiden jäädessä sairastapausten vuoksi mökille. Ja kyllä olikin porukkaa ihan älyttömästi. Voiko ruuhka olla seurausta siitä, että Loma-Kolin rinteet on suljettu? Hissilippujonossa vierähti yli tunti. Tuolihissiinkin sai jonotella oman aikansa, mutta ihan kohtuu nopeasti hissi veti. Joka kerta hissivalvoja tuli nostamaan pojan hissin kyytiin ja hymyili sekä muisti sanoa ole hyvä. Pieniä juttuja, joista jää tosi hyvä fiilis, kiitos! Ja maistuihan se mäki meille molemmille. Kiva huomata, että muutamassa viikossa poika on oppinut laskemaan ja rohkeus kasvanut niin, että siirtyi Kolin aloittelijoiden pienestä mattohissirinteestä punaisiin rinteisiin.

Alla tunnelmia Kolilta kuvien muodossa.