hiihto-oppaan arkea
Lumimatkat, Yleinen

Tätäkö on hiihto-oppaan arki – lue hullut sattumukset!

Oletko harkinnut hiihto-oppaan ammattia? Jospa harkitsisit vielä kerran.

Hiihto-oppaan ammatti on parhaimmillaan laskettelua joka päivä, hyvä seurassa ja kelissä. Mutta monen unelma-ammatilla on myös kääntöpuolensa. Nimettöminä pysyvät hiihto-oppaat kertovat kommelluksistaan:

1. Kuningas alkoholi

- Keski-ikäiset känniset kun tulivat Chamonix’iin, yksi uhkasi tulomatkalla tappaa ja kotimatkalla se jo halusi maksaa luonnossa. Toinen ryhmän sankari katosi jo lentokentällä. Löytyi kun aikamme etsimme.

- Sitten ovat ne tyypit, joilla korkki aukeaa lomalla, eikä pysy kiinni. Eräänkin kerran yksi asiakas, joka lentokenttäbussissa kusi alleen, lähtikin sitten turvatarkastuksen sijaan vatsahuuhteluun. Seuraavalla viikolla sain puhelun Suomesta miehen ystävättäreltä, joka tiedusteli, onko miehen verenpaine jo laskenut niin paljon, että mies on lentokuntoinen. Selitä siinä sitten, ettei kyse tainnut olla ihan pelkästä verenpaineesta.

Joillekin koko hiihtoviikko on yhtä afterskitä

Joillekin koko hiihtoviikko on yhtä afterskitä.

2. Pakko näyttää

- Sit on nää ”show off” -hiihtäjät, joiden on pakko vetää täysillä ryhmän edellä tietämättä, minne mennä. Samalla puhisevat, kun muut ovat niin hitaita. Erään kerran yksi asiakas laski ominpäin kerran umpikujaan, Italian Cerviniasta Sveitsin Zermattin puolelle. Hissi meni kiinni, eikä laskija päässyt enää takaisin. Nauroin kippurassa. Loppui se hosuminen.

3. Kun ei vaan jaksa

Hiihto voi väsyttää:
- Kerran yhteishiihdossani nukahdettiin! Kateltiin vähän maisemia ja otettiin kuvia, sitten lähdettiin jatkamaan matkaa. Pysähdyin ensimmäisessä risteyksessä, onneksi jo noin 200 metrin päässä. Tapani mukaisesti laskin, että kaikki ovat koolla – vaan eivätpä olleetkaan! Yksi puuttui! Missä Markku oli? Katsoin takaisin näköalapaikalle ja siellähän mies istui! Huhuilin, mutta koska hän ei kuullut, hiihtelin takaisin ja huomasin, että Markku oli unessa. Onneksi hän havahtui ja tokaisi vain, että ”tekipäs nokoset hyvää”, ja niin matka pääsi jatkumaan.

Joskus hiihtoryhmä on hankalaa pitää kasassa

Joskus hiihtoryhmä on hankalaa pitää kasassa.

4. Lentoaikataulut

Pysyvä murheen aihe oppaalle ovat lentoaikataulut. Niille ei opas mahda mitään, mutta asiakkaille syy on usein juuri hänessä:
- Sitten on niitä horror-asiakkaita…ja horror-lentoja. Taisi olla kauden eka lento, joka oli reippaat 12h myöhässä, ja laskeutui lumimyrskyn takia puolenpäivän sijaan puolenyön aikoihin. Meitä oppaita varoiteltiin, että vastassa voi olla väsynyttä ja vihaista porukkaa, mahdollisesti vielä laskuhumalassa lentoyhtiön hyvityksiä nautittuaan. Eikä siinä vielä kaikki, juuri ennen koneen laskeutumista meille selviää, että läheskään kaikkien matkustajien matkatavarat eivät ole mukana koneessa, sillä niitä ei ehditty pakata mukaan.

- Kone ei voi nousta, jos sillä ei ole laskeutumislupaa. Jos kone olisi lähtenyt yhtään myöhemmin, ei se olisi voinut ehtiä suunnitellulle eli lähimmälle kentälle ennen sen sulkeutumista, ja edessä olisi ollut entistä pidempi bussimatka – mutta tämähän ei lohduta matkustajia.

- Siinä sitten jutustellaan mukavia matkatavaroitaan (turhaan) odottaville vieraille. Huomaan perheen, jota voisi kuvailla sanoilla ”bättre folk”, äiti ja teinitytär minkkiturkeissaan ja toivoin, että edes heidän tavaransa olisivat mukana…vaan eivätpä tietenkään olleet! Huvittavinta oli perheen isän huudahdus, kun hän kuuli, että lentoyhtiö korvaa 50€/pvä välttämättömiin tavaroihin: ”Eihän se riitä edes vaimoni kosmetiikkaan!”

5. Mahdoton miellyttää

- Sitten on niitä asiakkaita, jotka lomallaankin valittavat aina ja kaikesta: Eräskin iäkäs mies nalkutti kaikesta, aina hotellihuoneen kynnyksen törröttävästä ruuvista yhteishiihtoryhmän liian reippaaseen tahtiin (hän oli kuitenkin itse valinnut sen reippaamman ryhmän). Ja kun hän vielä ihan tosissaan kysyi, voisimmeko seuraavaksi mennä sellaiseen hissiin, jossa paistaa aurinko sopivasti kasvoille, ei oppaan pokka oikeen enää pitänyt…

Hiihtoryhmään laskijoita on moneen.

Hiihtoryhmän laskijoita on moneen mäkeen.

6. Hups!

- Jännittävintä ovat ne hetket, kun opastaa paikoissa joissa ei ole koskaan aiemmin ollut, mutta pitää kuitenkin esittää tietävänsä lähes kaiken. Siinä sitä oppii antamaan ympäripyöreitä vastauksia – ”seuraavaksi lasketaan punainen rinne, joka onkin sitten vähän jyrkempi kuin sininen” – ja tekemään villejä veikkauksia: ”juu, kyllä siellä on jäätikköä. Ei, se ei ole sinistä”. Joskus osuu oikein, joskus ei.

- Kerroin sitten bussissa 50 henkilölle, että ikkunasta näkyvä linna on rakennettu 1500-luvulla KULLISTA saaduilla rahoilla… Tarkoitus oli sanoa, että suku harjoitti kullankaivamista ja siitä rikastuneena rakensi linnan. Eipä auttanut muu kuin taakseen katsomatta jatkaa juttua, äänen värähtämättä.

Oppaan pokka on usein koetuksella

Asiakkaat testaavat usein oppaan pokkaa.

Jutussa esiintyvät nimet on muutettu.

Teksti: Iljin
Kuvat: Flickr/beglen, dankamminga, flurdy, dvs


Avainsanat:
,
Arvostele artikkeli:
Tätäkö on hiihto-oppaan arki – lue hullut sattumukset! hiihto-oppaan arkea
1 tähti2 tähteä3 tähteä4 tähteä5 tähteä (5,00/5 - 6 ääntä)
Loading ... Loading ...

Kommentoi artikkelia ja keskustele aiheesta

  • Hiihto-opas sanoo:

    Näistä tulee mieleen tapaus eräässä italialaisessa hiihtokeskuksessa:

    Suomalainen asiakas tuli aikaisin aamulla hiihto-oppaamme majoituksen ovelle likapyykkiensä kanssa. Oli tuomassa niitä oppaan pestäväksi. Ihan ymmärrettävää, olihan kyseinen päivä merkitty viikko-ohjelmassa oppaiden ”pyykkipäiväksi”.

    Vastaa

  • Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

    *