Laskettelu

Vappu Free’kend ja kausi 17-18

Julkaistu: 02.5.2018

Aurinkoa, lunta, lisää lunta, tosi paljon lunta ja aurinkoa. Siinäpä ne vapun kelit noin lyhykäisyydessään. Perjantaina ajeltiin Pyhälle aloittamaan vapun viettoa ja todettiin, että nyt oli lumi vähentynyt jo reilusti. Porotkin olivat lähteneet liikenteeseen taas ja niitä muutamia nähtiin tien varsilla. Vaikka tuolla Rovaniemi-Kemijärvi välillä tapahtuu ilmeisesti Suomen laajuisesti valtava määrä porokolareita, niin ei siinä talvella näe poroja juuri koskaan. Kesällä kyllä sitten enemmänkin.

Lauantaiaamu valkeni auringon paisteessa ja lämpimässä kelissä. Mahtavaa sohjolaskua oli luvassa. Jotkut ei tykkää ollenkaan tuosta sohjossa ja pehmeässä rinteessä laskemisesta, mutta itse kyllä nautin siitä tosi paljon. Kumpareikko tulee nopeasti, mutta kun se on niin pehmeää, että voi päästää vauhdille melkein läpi kummuista ja aurinko paistaa ja kuuma tulee. Mikäs sen parempaa. No tietenkin Wurstin allaslasku. En ennen tuolla Wurstin luona ole laskenutkaan vesialtaan läpi, kun olen edelliset vaput ollut Lyngenissä ja edellinen allaslasku oli Calle-talon edessä, jossa olin mukana. Pohjoisrinteen alapäähän oli siis kaivettu parikymmentä metriä pitkä allas ja täytetty se vedellä ja siitä oli tarkoitus laskea. Ja kisakin oli tarkoitus olla, jossa olisi ollut sarjoina parhaat kaatumiset, lyhimmät vauhdit joilla pääsee yli yms. Mutta ensin lähdettiin ihan vaan harjoittelemaan. Monenlaista vappuasua oli porukoilla päällä. Me oltiin Aleksin kanssa ihan vaan normivaatetuksessa, mitä nyt takit ja puhelimet yms. jätettiin pois, mahdollisen kaatumisen varalta.

Allaslasku. Kuvan otti Jussi Hynninen

Eipä siinä kaatumisia kuitenkaan meille tapahtunut, pari kertaa kerettiin laskea ensin yksikseen ja toisella laskulle mentiin Aleksin kanssa peräkkäin, ja tuolla laskulla vähän jo kastuinkin, kun Aleksin nostattamaan aaltoon laskin. Hauskaa hommaa, mutta kävi niin ikävästi, että altaan pohjan suojana ollut pressu oli jossain välissä puhjennut ja vesi valui altaasta nopeammin pois kuin mitä sitä kerettiin täyttämään, joten kisat piti sitten perua tyhjän altaan takia. Harmin paikka, mutta eipä se fiilistä juurikaan laskenut. Loppupäivä laskettiin sitten sitä mainiota sohjokumpareikkoa. Ja käytiinhän sitä myös Huttu-ukossa vähän nurmikkolaskua koittamassa, videota @alanko.ulkoilee instatilillä: https://www.instagram.com/p/BiHHW2THsIX/

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Sunnuntaiaamu oli hieman pilvinen ja päätettiinkin, että on sopiva päivä testata lumilautoja. Lapset ovat niitä pari kertaa koittaneet ja itse olen 90-luvulla laskenut paljon laudalla. Otettiin kolmeksi tunniksi laudat ja lähdettiin ensin kohti Perherinteitä testaamaan miten se sujuu. Olin itse jopa hieman yllättynyt kuinka helposti homma palautui muistiin jostain selkäytimestä. Lapsetkin rupesivat pääsemään mukavasti vauhtiin ja olihan se kolme tuntia niin lyhyt aika, että käytiin jatkamassa koko päivän mittaiseksi vuokraus ja siirryttiin Expresshissille ja laskemaan vähän pidempiä mäkiä.

Aleksi lautailemassa.

Vähän piti hyppyreitäkin ruveta kokeilemaan ja pääsihän niistä jollain lailla ilmaan, tosin sen verran oli huteraa, että ihan hirveästi ei vielä huvittanut hyppiminen. Mutta joka tapauksessa oikein hauskaa hommaa, melkein yhtä hauskaa kuin suksilla laskeminen. Hauska olis päästä kunnon puuteriin kokeilemaan.

Vanhasta muistista lähti vielä metodi. Johanna nappasi kuvan.

Vappuaattoaamu olikin lumisateinen. Yöllä oli tullut jo vähän lunta ja näkyväisyys oli melko heikko. Aleksi totesi, että niin hauskaa oli lautailu, että vuokraa vaikka omilla rahoilla uudestaan laudan. Kun innostus oli noin kova, niin pitihän sitä hieman sponsoroida ja niin Aleksi kävi hakemassa laudan vuokraamosta. Heidi laski hetken suksilla, mutta totesi sitten, että kyllä hänkin haluaa kuitenkin laudan vuokrata ja kävi hakemassa laudan kolmeksi tunniksi.

Heidi laskee lumisateessa.

Perinteinen, jo toista kertaa tapahtunut, Huttu-ukon pipotus oli puolilta päivin ja sen jälkeen ”vappumarssi”, eli yhteislasku sinistä rinnettä pitkin. Pitkä jono siihen porukkaa kertyikin valtavassa lumipyryssä laskemaan.

Pipo päähän.

Alkuperäisenä ideana oli meillä lounas syödä pikniktyyliin, mutta tuo lumisade muutti sen verran suunnitelmia, että piknik pidettiinkin tällä kertaa vaunussa. Jälkeenpäin voi todeta, että olisi pitänyt käyttää alkuperäinen suunnitelma B, eli mennä piknikille huipun uuteen maisematupaan. Siellä oli ollut enemmänkin tuttuja vappuaattoa viettämässä. No nyt mentiin näin ja lapset lähtivät vauhdilla takaisin mäkeen keliä uhmaamaan ja kun Heidillä tuli kolme tuntia vuokrasta täyteen puoli neljän aikaan, niin Johannan kanssa siirryttiin aika pian sen jälkeen Callen afterskihin, mutta Aleksi ei malttanut lopettaa ennen kuin viideltä kun hissi meni kiinni ja lauta piti palauttaa.

Normaali vappukeli

Vappupäivä olikin sitten mahtavan aurinkoinen. Aamusta kun oltiin heti mäessä oli edellisen päivän lumi vielä lähes kuivaa ja sitä oli mukava pöllytellä pohjoisrinteiden metsässä. Reilu puolenkymmentä kierrosta metsää ja siihen päälle muutama mäki sohjoa ja niin alkoi kausi olla paketissa ja kotimatkaa vaille valmis.

Heidi nauttii vappupäivän kelistä

Ja minä myös, Heidin kuvaamana.

Mahtava kausi oli! Laskupäiviä kertyi 63, joista toki Itävallassa jo se 41. Kiitokset kaikille laskukavereille ja keskuksille missä tuli käytyä! Ennen kaikkea kiitokset Pyhätunturille ja parhaille laskukavereille, eli omalle perheelle. Vaunupaikka on taas jo varattu kesäksi ja ensi kaudeksi.

Kausi 2017-18 blogissa

Kauden avaus tapahtui 8.10.2017.

Pyhällä kauden avaus oli 18.11.2017.

Virallisista Free’kend avajaisista, 8.-10.12., sainkin kirjoitella Pyhän sivujen Tunturifiilis osioon

Välineitä uusittiin kovasti Lajikumppanien kanssa.

Joulun aikaan testattiin efatbikejä ja vähän sairasteltiin.

Sitten olikin aika lähteä reissuun kohti Zillertalia:

Reissun jälkeen Pyhälle Free’kendiin, mutta tällä kertaa kisailut jäivät väliin Advanced bc skills kurssin takia.

Ja sitten Pyhä Randonneehen, jossa nuori sukupolvi pyyhki pöytää vanhemmalla!

Ennen vappua kerettiin vielä koko perheen randolle Noitatunturille, josta sain taas kirjoittaa Tunturifiilis-sivulle.

Sekä The Lost Spell, koko tunturin kokoinen pakohuonepeli.

Talven mittaan myös lumiturvallisuusjuttuja tuli treenailtua ja mietittyä. Ennen kaikkea ennen Itävallan reissua:

Ja vielä vinkkejä randoilun aloittamiseen.

Tästäpä tulikin aikamoinen listaus, mutta siinäpä se meidän laskukausi oli pähkinänkuoressa. Nyt kesää kohden ja maastopyörä pitäisi kaivaa varastosta. Tarkoitus on kyllä taas kesäjuttujakin kirjailla ylös, vielä ei oikein muuta varmaa ole kuin, että Syöte MTB:hen on ilmottaudutta ja 60 kilometrin kidutus on odottamassa. Katsotaan mitä muuta kesä tuo tullessaan.

Hauskaa kevättä ja kesän odotusta kaikille!

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *