Rinnepesue suuntasi perjantaina auton keulan kohti Kolia tarkoituksena viettää viikonloppu vaaramaisemissa. Taktiikkana oli ottaa toiselle vanhemmista lomapäivä ja lasten koulupäivän jälkeen aikainen startti kotoa kohti toisen työpaikkaa ja edelleen tien päälle. Kotoa lähtiessä tarkastettiin sääennuste ja liikennetilanne – ei normaalista poikkeavaa, Itä-Suomeen kyllä ennustettiin huononevaa ajokeliä.Kun kuitenkin ollaan ajoissa liikkeellä niin päästään ajoissa perille huonommasta kelistä huolimatta.  Autossa vielä radio päälle, jotta kuullaan mahdollisista ongelmista reitin varrella.

Helsingistä lähdettiin kohti pohjoista, kaikki navigaattorit ja reitinsuunnittelusovellukset ehdottivat reitiksi valtatie 5:n kautta Varkauteen, sieltä tielle 23 ja edelleen Joensuuhun ja tietä numero 6 kohti Kolia. Vaikutti hyvältä suunnitelmalta, kunnes jossain Orimattilan kohdilla tuli seinä vastaan; kaksi kaistallista seisovia autoja. Ja heti kohta ambulanssi pyrkimässä autojen välistä eteenpäin. Kaivetaanpa mobiililaitteesta liikennetiedotteet esiin: kaksi onnettomuutta kilometrin välein, näistä ensin tapahtunut rekka-auton tulipalo oli aiheuttanut moottoritien sulkemisen ja koko liikennevirran ohjaamisen kiertotielle. Radiosta ei kuulunut sanaakaan minkäänlaisista ongelmista.

Kiertotiellä menikin sitten muutamakin tovi, mutta jono pääsi lopulta Lahden kohdalla takaisin moottoritielle. Jossain vaiheessa radiosta alkoi tulla jatkuvia tilannepäivityksiä; ”…valtatie 4 ennen Lahtea on suljettu ja liikenne ohjattu kiertotielle…” – hmm, kiitos tiedosta… Onneksi samalla kerrottiin, että kukaan ei ole loukkaantunut vakavammin kolareissa. Lahdessa osuimme kohdalle, kun tien sulkemisen aiheuttanutta rekka-autoa hinattiin paloautosaattuessa vielä savuavana turvallisempaan paikkaan lopullisesti sammutettavaksi. Tässä vaiheessa alkoi jo näyttää siltä, että hyvä aikeemme aikaisesta saapumisesta oli pelkkä muisto.

Matka jatkui varsin rauhallisesti ja ongelmitta eteenpäin, viitostiellä oli jonoa, mutta sen jälkeen ei enää juurikaan. Joensuun tienoilla alkoi olla merkkejä siitä, että päivän aikana on satanut jotain muutakin kuin vettä. Mitä lähemmäs Kolia pääsimme, sen huonommaksi keli muuttui. Lopulta kuutostiellä oli niin paljon loskaa, että jokainen vastaan tullut rekka roiskautti lumikolallisen verran tuulilasille. Navigaattori ehdotti reitiksi jotain viisinnumeroista pikkutietä, se vaikutti aluksi huonolta ajatukselta, mutta muuttui silti kaiken aikaa paremmaksi – saisikohan siellä ajaa yksin? Lopulta tehtiin ratkaisu ja siirryttiin pikkutielle, ja todellakin saatiin ajaa yksin. Tiellä oli uutta lunta sen verran paljon, että nopeus pysyi noin 40 km/h tienoilla, ei kuitenkaan muita liikkujia, joten ei oltu tien tukkeena eikä ollut harmia vastaantulijoista. Lopulta päästiin perille, aika lailla myöhemmin kuin oli ajateltu, mutta onnellisesti kuitenkin. Ja mikä parasta Kolilla oli siis reilusti uutta lunta eli kunnon TALVI, mistä etelässä ei ole enää tietoakaan.

Mitä tästä kokemuksesta opimme? Ainakin sen, että radiosta ei välttämättä saa tietoa ongelmista, ellei satu kuuntelemaan juuri oikealla hetkellä – emme tosin tiedä oliko tien sulkemisesta tullut tietoa ennen kuin olimme paikalla. Tilanne oli siinä vaiheessa kestänyt jo muutaman tunnin. Kuulimme useita tiedotteita vasta siinä vaiheessa, kun seisoimme jo kiertotiellä ruuhkassa. Tämä oli myös kertaus siitä, että liian tiukkaa aikataulua ei kannata laatia. Onneksemme nyt ei ollut kiirettä esimerkiksi laivalle tai lennolle. Vaikka itse varautuisi miten, niin liikenteessä voi aina sattua jotain, mihin ei voi vaikuttaa. Olisimme ehkä osanneet kiertää ruuhkan, jos olisimme Helsingistä lähtiessämme vielä kerran tarkastaneet liikennetilanteen esimerkiksi Liikenneviraston tilannekuvasta.

Yhtä matkakokemusta rikkaampana oli aika aloittaa viikonloppuloma Suomen kansallismaisemissa!