Kouluikäisten kanssa rinteessä

Julkaistu: 22.11.2015

Aiemmin olemme kirjoittaneet kokemuksistamme pienten lasten kanssa laskettelusta. Aika rientää ja joukkueeseen kuuluu nyt jo kaksi koululaista, on siis hyvä hetki pohtia, miten harrastus lasten kasvaessa muuttuu ja miten lasten motivaatio saadaan säilymään.

Ohjattuun toimintaan

Meidän tapauksessamme harrastukselle tuli uusi suunta hiukan avustettuna, sillä kotirinteessämme Peuramaalla lanseerattiin Lumitiikerit –ratalaskukoulu juuri sopivasti samaan aikaan kun oli aika pohtia miten lasten laskutaitoa ja kiinnostusta kannattaisi ylläpitää. Vanhempi poikamme meni mukaan Lumitiikereihin ja opetteli kahden kauden verran innoissaan leikkaavaa käännöstä. Ryhmän tähtäimessä ei ollut ratalasku kilpailumielessä vaan ennen kaikkea hyvän laskutekniikan oppiminen. Siinä tavoitteessa myös onnistuttiin, yhden talven aikana laskeminen muuttui varsin taloudellisen ja vaivattoman näköiseksi. Harjoitteet ratalaskukoulussa olivat vielä sopivan helppoja ja osin leikinomaisia, mutta tähtäsivät kuitenkin hyvän tekniikan omaksumiseen. Sittemmin myös nuorempi poikamme lähti mukaan ratalaskukouluun ja viihtyi mukana kahden talven verran.

Lumitiikereissä ei vielä tarvita mitään erikoisempia varusteita. On toki helpompaa opetella leikkaavaa käännöstä suksilla, jotka on siihen tarkoitettu. Toisin sanoen pujottelusuksi toimii paremmin kuin vaikkapa temppuiluun tarkoitettu suksi. Kypärä on tietenkin pakollinen varuste, mutta sauvoja ei läheskään joka kerta käytetty. Mitään suojuksia ei ollut tarve hankkia (tosin selkäpanssarista ei ole mitään haittaa kun rinteessä ollaan). Polvi- ja säärisuojia tai muita ratakepeiltä suojautumiseen käytettäviä varusteita ei ollut tarve hankkia. Sisällöltään Lumitiikerit on vastannut aika lailla Werneri –ohjelman myöhempiä kursseja (kts. esim. Vauhti Werneri jne.)

Muutaman ratalaskutalven jälkeen poikien katseet alkoivat kääntyä kohti isompien poikien miehittämiä hyppyreitä, reilejä ja muita temppuilupaikkoja. Erään uuden kauden ollessa ovella aloitettiin keskustelu freestylen tai oikeammin new school –laskemisen puolelle siirtymisestä. Vanhempina lupasimme sen olevan mahdollista yhdellä ehdolla; jossain pitää ohjatusti ja turvallisesti saada temppuilun perusteet haltuun. Peuramaalla oli sopivasti tarjolla freestyle –ryhmä, jonka vetäjäksi oli saatu Minna Karhu, olympiaedustajamme kumparelaskussa. Tässä vaiheessa pujottelusukset vaihtuivat sitten twin tip –suksiin ja selkäpanssarit hankittiin suojamaan kolhuilta.

Ohjatuista ryhmistä molemmat poikamme ovat saaneet hyvän ja vankan perustan harrastukselle turvallisesti ja ammattitaitoisten ohjaajien opastuksella. Varsinkaan new school –hiihdon opettamiseen eivät kyllä vanhempien taidot olisi millään riittäneetkään. Tässä vaiheessa voi jo sanoa, että satsaus on kannattanut, sillä molempien laskeminen on niin vaivattoman näköistä, että perustekniikka on omaksuttu hyvin. Ehdottoman positiivinen asia on ollut myös se, että lapset ovat päässeet käyttämään hissiä muidenkin kuin omien vanhempiensa kanssa.

Vaatteet ja varusteet

Koululaisten kasvuvauhti on huimaava ja se tarkoittaa tietysti myös sitä, että lasketteluvarusteita hankitaan joka talvi. Onneksi vanhemman pojan monoja ja muita varusteita on voitu käyttää vielä nuoremmallakin. Kahden pojan jäljiltä käytön merkkejä varusteissa alkaa jo näkyä, mutta sopivasti hinnoittelemalla kaikista käytetyistä varusteista on päästy eroon myymällä ne eteenpäin. Parhaaksi kauppapaikaksi on osoittautunut Tori.fi –palvelu, jossa parhaimmillaan suksille on löytynyt ostaja puolessa tunnissa.

Vaatetus on osoittautunut ajoittain vaikeaksi rastiksi. Viime talvina on lämpötilojen vaihtelu ollut niin suurta, että mielikuvitus on välillä ollut koetuksella, kun on yritetty keksiä sopivaa vaatekokonaisuutta välille – 20 – +5 astetta (ja pahimmillaan saman matkan aikana). Ratkaisuksi olemme valinneet saman kuin aikuisilla; kerrospukeutuminen. Kerroksia lisäämällä ja vähentämällä saadaan ehkä sopiva kokonaisuus aikaan, joka tapauksessa alimpana on aina tekninen alusasu eli hikiasu. Varsinkin kylmemmillä säillä parhaaksi valinnaksi on osoittautunut merinovillainen alusasu.

Lasten käytössä päällimmäisenä kerroksena on pitkään ollut Reiman housuja ja takkeja; ne kestävät kulutusta hyvin ja pitävät tuulen ja veden ulkopuolella. Siinä vaiheessa kun Reima-asujen käyttäminen on jo liian noloa, niin kaivellaan vanhempien taskuja ja siirrytään nuorisovaateosastolle… Hyvin vähän käytettynä saatu Peak Performancen nuorille suunniteltu asu oli muuten hyvä, mutta sen housujen leikkaus oli niin eriskummallinen, ettei niille tullut meillä käyttöä. Haltin mallistosta on löytynyt muutamia toimivia ja kohtuuhintaisia takkeja ja 8848 housut ovat osoittautuneet kestäviksi myös rinteiden ulkopuolisessa käytössä. Tänä vuonna muistimme kerrankin hyödyntää kevään alennusmyynnit ja saimme tulevan laskukauden housut (Reimat ja 8848:t) hankittua huomattavilla alennuksilla.

Kokemustemme perusteella varpaat ovat kaikkein herkin alue myös lapsilla ja siinä vaiheessa kun tulee ensimmäinen raportti ”vähän palelevista” varpaista, niin kannattaa ryhtyä etsimään lämmittelypaikkaa. Muussa tapauksessa hetken kuluttua on tilanne jo liian pitkällä. Kunnollisiin laskettelusukkiin kannattaa siis panostaa, mitä paksummat sen parempi.

Vaikka yleensä laskemmekin koko perhe yhdessä tai kahtena lapsi-aikuinen –parina, niin olemme ottaneet tavaksi laittaa lapsillekin puhelimen muovipussissa taskuun siltä varalta, että joudumme eroon toisistamme ja on tarvetta sopia tapaamispaikasta. Kovalla pakkasella Vuokatissa tosin todettiin, ettei älypuhelimesta ole turvavarusteeksi, kun sen toiminta lakkasi ulkolämpötilan laskettua kahteenkymmeneen pakkasasteeseen. Itävallassa laitoimme puhelimen lisäksi takin taskuun varmuuden vuoksi kortin, jossa oli vanhempien ja hotellin yhteystiedot.

Jaksaminen ja tauot

Kouluikäiset lapset jaksavat olla rinteessä jo varsin hyvin. Yleensä vanhemmilta loppuu puhti ennen lapsia, mutta toisaalta lapset eivät myöskään tunnusta tai tunnista väsymystään. Siinä vaiheessa, kun kaikki alkaa olla vähän vaikeaa tai hyppyjen alastulot hiukan liian rentoja, ollaan jo myöhässä tauon pitämisen kanssa. Olemme havainneet hyväksi pitää lounas- ja välipalataukoja varsin usein, mieluiten vähän liian aikaisin ja ehdottomasti nuorimman ehdoilla.

Kun rinnepäiviä tulee lähirinteen kausikortin ansiosta talvessa yli kolmekymmentä, niin kahviloiden ja ravintoloiden antimiin ei aina voi tukeutua – tai mikäpä sen estäisi, mutta meidän lompakkomme ei sitä kestäisi. Lähirinteestä, tai silloin kun majoitus on lähellä rinnettä ja oma keittiö on käytettävissä, tullaan yleensä pois rinteestä lounaalle, mutta muulloin suositaan eväitä. Olemme usein tehneet hyvät leivät kotona valmiiksi ja ottaneet ne reppuun mukaan hedelmien ja esimerkiksi välipalakeksien kanssa juotavaa unohtamatta. Onneksi on vielä rinnekahviloita ja lämmitettyjä taukopaikkoja, joissa omia eväitä saa syödä lämpimässä (esim. Peuramaalla ja Rukan Saaruassa). Usein olemme kyllä tukeneet kahvilaa kaakaon tai kahvin ostamisella. Jos rinteessä on tarjolla kota tai muu nuotiopaikka, niin makkaran paistaminen on mainio taukomuoto. Makkaran lämpenemistä odotellessa on aikaa syödä muita eväitä ja tauolla ehtii sopivasti palautua, kun ei heti leivän tai banaanin syömisen jälkeen olla ryntäämässä takaisin rinteeseen.

Kaksi alakoululaista on jo sen verran pitkä ja painava parivaljakko, että he pärjäävät hississä hyvin kahdestaankin. Tämä helpottaa vanhempien hissinousuja kummasti, kun pituusero hissiparin kanssa on vähän kohtuullisempi. Kokemusten perusteella lapset pärjäävät halutessaan hississä hyvin kahdestaan, mitään kaatumista vakavampia tapaturmia ei ole sattunut. Jossain vaiheessa päivää tosin veljesten pinna saattaa kiristyä sen verran, että hissinousun aikana tulee houkutuksia kaikenlaiseen tönimiseen yms. toimintaan, joka altistaa erilaisille poikkeamille.

Kaiken kaikkiaan voimme todeta, että kouluikäisten kanssa laskettelusta on tullut entistä enemmän koko perheen harrastus, kun voimme ja jaksamme laskea kaikki yhdessä. Ehkäpä sekin hetki vielä koittaa, että vanhempien kanssa laskeminen on lapsille aivan liian noloa ollakseen mahdollista, sitä odotellessa nautimme joka hetkestä raittiissa ulkoilmassa 🙂

Poimintoja Skiexpo 2015 tarjonnasta

Julkaistu: 01.11.2015

Talvilajikausi on nyt virallisesti aloitettu – Skiexpo 2015 on takana. Kävimme kuulostelemassa keskusten kuulumisia sekä katselemassa varustetarjontaa ja matkakohteita.

Skiexpon järjestelyt noudattivat jo tuttua kaavaa, samalla lipulla pääsi katsomaan myös Board Expoa, Digiexpoa sekä Lätkä & Säbä –expoa. Messuista jäi sellainen vaikutelma, että tarjontaa (näytteilleasettajia) oli aikaisempia vuosia niukemmin eikä ruuhkakaan ollut ehkä ihan samaa luokkaa kuin muutama vuosi sitten. Nämä ovat toki vain arvailuja, tarkempaa tietoa esittelijöiden tai kävijöiden määristä meillä ei ole. Skiexpo sijaitsi aivan Digiexpon vieressä ja siitä aiheutui melkoinen äänten kakofonia; keskusteleminen esimerkiksi hiihtokeskusten edustajien kanssa vaati todella tarkkaa keskittymistä ja kovaa äänenkäyttöä. Messujen järjestäjälle esitämmekin toiveen, että melun hallintaa parannettaisiin jollain tavalla ensi vuotta varten. Suomalaiset hiihtokeskukset oli jälleen koottu omaksi kyläkseen ja viime vuoden tapaan järjestely oli mielestämme toimiva. Oli mukavaa kävellä suurin osa kotimaan kohteista rauhassa ja kerralla läpi ennen kuin matka jatkui varusteiden pariin. Lapsille oli keskellä kylää tarjolla lumilautailua.

Lastenmaa veti runsaasti yleisöä puoleensa. Lasten sisäänpääsymaksu 5 euroa antoi oikeuden käyttää pomppulinnoja ja liukumäkiä koko päivän. Aikuiselle pääsy oli ilmainen ja tarjolla oli myös veloituksetta kahvia, ei lainkaan huono aikuisten taukopaikka.

Peuramaan ohjattujen tuntien tarjonta paranee edelleen. Uusia aktiviteetteja on nimenomaan aikuisille; tarjolla on sekä carving-kurssi (6 kertaa) että ratalaskun alkeet (10 kertaa). Molemmat ryhmät on ajoitettu tiistai- ja keskiviikkoilloille samaan aikaan lasten ryhmien kanssa, joten aikuisillekin on nyt tarjolla tekemistä lasten harrastuksen ajaksi. Lapsille jatkuu aiemmilta vuosilta tuttu Lumitiikerit-ratalaskukoulu (10 kertaa), jossa 5-14 –vuotiaille tarjoutuu mahdollisuus hankkia hyvät peruslaskutaidot.Myös 7-14- vuotiaille tarkoitettu Freeride-koulu kuuluu ohjelmaan tälläkin kaudella. Tarkempia tietoja tarjonnasta löytyy Peuramaan kotisivuilta.

Sappeella on hissilipputarjous voimassa marraskuun loppuun saakka. Liittymällä MySappee Etuklubiin saa kauden mittaan erilaisia tarjouksia ja etuja. Liittymisetuna saa tarjouskoodin, jolla päivälipun saa verkkokaupasta 10 eurolla.

Kolilla on panostettu lumetusjärjestelmään. Lumetukseen käytettävän veden jäähdytys mahdollistaa lumetuksen aloittamisen aiempaa korkeammassa lämpötilassa. Ukko-Kolilla on rinteiden valaistusta parannettu. Kolin rinteet on lanseerannut myös uuden ilmeen ja lasketteluaktiviteetit erottaa nyt muusta tarjonnasta Koli Ski –logosta. Myös uudet Koli Ski –kotisivut on avattu.

Tahkolla on tehty uusi aluevaltaus kun hiihtokeskus laajenee Välimäelle Länsirinteiden naapuriin. Ensimmäinen uusi rinne on 700 metriä pitkä Lännen Helppo, korkeuseroa 58 metriä. Suunnitelmissa on laajentaa vielä enemmänkin Välimäen puolelle, mutta se vaatii vielä lisää suunnittelua. Länsirinteillä on laskijoiden liikkumista helpotettu poistamalla halfpipe kokonaan, tällä tavalla uskotaan kulkemisen helpottuvan uudelle hissille ja Länsirinteiden reunimmaiselle hissille.

Ruka tarjosi messuvieraille hattaraa ja Enni Rukajärvi jakoi nimikirjoituksia.

Himoksella odotellaan jo innokkaana uuden kylpylän rakennustöiden aloittamista. Suunnitelmien mukaan kylpylä valmistuu vuonna 2018, joten vielä muutamilla messuilla päästään seuraamaan töiden etenemistä.

Suomulla on tehty ahkerasti maansiirtotöitä rinteiden profiilien parantamiseksi ja lumetuksen helpottamiseksi. Pohjia on tasoitettu ja myös laskijoiden liikkumisen ohjausta parannettu kisalaskijoiden ja harrastajien välisten törmäysten välttämiseksi.

New School -laskijoille oli oma parkki ja BoardExpon puolella pääsi hyppäämään tornista ilmapatjalle.

Useilla hiihtokeskuksilla oli tarjolla varsin mainioita majoitus- ja hissilipputarjouksia varsinkin huippusesongin ulkopuolelle alkutalveen. Esimerkiksi Tahkolla majoitusta -50 %, jouluna 1 vrk kaupan päälle ja uusi vuosi -15 %. Messilä tarjoaa Talvipaketin 80 euroa/ henkilö sisältäen vuorokauden majoituksen, aamiaisen, lounaan ja päivän hissilipun.

Jos hiihtokeskuksilla oli jotain yhteistä sanottavaa, niin se oli huoli tulevan talven säistä. Lähes kaikki keskukset, joiden kanssa keskustelimme, esitti huolen siitä, että sää jatkuu normaalia lämpimämpänä vielä pitkään. Syystäkin messuilla oli näkyvästi esillä myös POW Finland, jonka tavoitteena on levittää tietoa ilmastonmuutoksesta ja rohkaista ihmisiä omilla toimillaan auttamaan talven pelastamisessa.

Varustepuolella hämmästytti leveiden suksien tarjonta, vapaalaskusuksilla taitaa tosiaan olla kysyntää tai ainakin tarjontaa tällä hetkellä. Monotestikeskuksessa riitti jälleen vilskettä kun samalla alueella oli mahdollisuus sovittaa useamman valmistajan monoja.

Kuvaakstää jo? – kokemuksia Gopro-kamerasta

Julkaistu: 29.10.2015

Toissa jouluna joulupukki toi pesueelle Gopro 3 Black Edition–kameran. Kahden talven ja kesän aikana sitä on päästy kokeilemaan monenlaisissa olosuhteissa niin talvi- kuin kesälajeissakin.

Pienen koon ja mittavan kiinnitysvarustevalikoiman ansiosta kameran sijoittaminen varusteisiin on ollut helppoa. Varsinainen kameran käyttö on tehty yksinkertaiseksi; kun virta on päällä tarvitsee käyttäjän vain painaa laukaisijaa käynnistääkseen kuvauksen tai ottaakseen valokuvan. Asetusten kohdalleen säätäminen vaatii kyllä jonkin verran paneutumista ja kannattaa tehdä huolellisesti.

Melontanäkökulma, kamera on kiinni valjaissa.

Kokemustemme perusteella kuvaaminen onkin se helpoin osuus, sillä videomateriaalia (tai still-kuvia) syntyy helposti hyvin runsaasti. Tietokoneen kovalevyn saa nopeasti täyttymään varsinkin, jos kuvausasetusten kanssa ei ole tarkkana. Tarkimmalla resoluutiolla kamera tuottaa HD-tasoista aineistoa ja lyhyetkin videotiedostot ovat sen vuoksi kooltaan suuria. Still-kuvia pystyy ottamaan monella eri tavalla myös normaalien kuvien lisäksi, mm. ajastetusti vaikkapa viiden sekunnin välein tai 10 kuvaa sekunnissa. Muutaman kerran meille onkin käynyt niin, että kameran on kuviteltu olevan videokuvaustilassa, mutta se onkin ottanut still-kuvia esimerkiksi kolme kappaletta sekunnissa. Eräänkin kerran tällaisen tapauksen lopputuloksena oli muistikortilla noin 800 jpg-kuvaa.

Veden alla Hollolan Kiikunlähteellä.

Kuvaamisen jälkeen alkaa työläin osuus, jos aineistosta haluaa editoida katsottavan kokonaisuuden. Tässä vaiheessa törmäsimme yllättävään ongelmaan; kuvatun materiaalin siirtäminen ulkoiselle kovalevylle ei ollut pelkästään hidasta vaan se myös teki editoinnin mahdottomaksi, koska yhteys tietokoneelta levylle oli liian hidas – tai se ainakin oli ensimmäinen diagnoosimme. Käytännössä tiedostojen käyttäminen editointiohjelmistossa ei onnistunut. Ongelmaan löytyi kaksi vaihtoehtoista ratkaisua; joko aineiston säilyttäminen kameran muistikortilla koko editoinnin ajan tai siirtäminen tietokoneen omalle levylle, jossa ei tila kuitenkaan siinä vaiheessa riittänyt talven kaikille siihenastisille tuotoksille.

Still-kuva Alpeilta ei häpeä ollenkaan muiden kameroiden kuvien rinnalla.

Editointiohjelmistoina olemme kokeilleet kahta vaihtoehtoa. Ensimmäinen oli Gopron oma Gopro Studio, joka on ilmaiseksi saatava sovellus videoiden käsittelyyn. Toisena vaihtoehtona olemme käyttäneet työpaikan kautta käyttöön saatua Corelin Video Studio Prota. Ehkä hiukan yllättäen Corel on osoittautunut helppokäyttöisemmäksi ja sillä lapsetkin ovat pystyneet videoita käsittelemään.

Kun olimme aikamme taistelleet edellä mainitun tiedonsiirron hitaudeksi luullun vaivan kanssa, päätimme tutkia myös onko Corelilla jotain tekemistä asian kanssa. Nopea kysely Googlen kautta kertoi, että emme tosiaan ole ainoita Corelin käyttäjiä, joilla on ollut sama ongelma riesanamme. Jostain syystä Corelin toteutus on sellainen, että videoille täytyy tehdä jonkinlainen optimointi (create smart proxy file) ennen kuin ne toimivat kunnolla editointiohjelmistossa. On siis mahdollista, että aikaisemmin laitteiston syyksi laitettu ongelma onkin ohjelmistoperäinen, asia selvinnee, kun jatkamme videoiden parissa työskentelyä.

Gopro Studio on puolestaan ollut ainakin meidän ympäristössämme hyvin epävakaa ja sen työskentelyprosessi on joka tapauksessa monivaiheisempi. Gopro Studio on kuitenkin tarpeen, jos kamera on ollut asennettuna ylösalaisin ja asetukset ovat unohtuneet vakioasennon mukaisiksi, tällöin lopputuloksena on nimittäin väärinpäin olevaa videokuvaa. Gopro Studiolla videon pystyy onneksi kääntämään jälkikäteen oikein päin. Toinen hyvä ominaisuus on kameran linssin laajakulmaisuuden aiheuttaman kalansilmäefektin poistaminen materiaalista.

Linssin laajakulmaisuus on vähän kaksipiippuinen asia. Toisaalta sillä saa hienoja maisemaotoksia, mutta vastaavasti lähellä olevat kohteet vääristyvät. Esimerkiksi hiihtäjän kädet venyvät hassusti, kun ne pääsevät kuvaan valjaita käytettäessä (esimerkki näkyy videolla). Kameran objektiivi on varsin valovoimainen ja kuvaaminen onnistuu sen vuoksi hämärässäkin. Kesällä kokeilimme kameraa myös veden alla. Aurinkoisena päivänä ja hyvässä näkyvyydessä pärjää pinnan läheisyydessä ilman lisävalojakin mainiosti. Syvemmällä valot olisivat kuitenkin ehdottomasti tarpeen.

Esimerkki suorien kohteiden vääristymisestä.

Rakkolevää Porkkalassa.

Kameran mukana tuli kiinnitystarvikkeita, joilla sen saa kiinnitetyksi esimerkiksi kypärään. Lisäksi hankimme lisävarusteena kiinnitystarpeita, joilla kamera saadaan kiinni monenlaisiin kohteisiin. Olemme käyttäneet kameraa rinteessä pääasiassa kypärään kiinnitettynä, valjaissa laskijan rintaan sijoitettuna sekä sauvaan kiinnitettynä. Monipuolisen kiinnitystarvikevalikoiman ansiosta myös lumilautailija voi kuvata laskusuuntaansa, vaikka kamera on kiinni rinnassa eli rintamasuunta on sivulle. Tällöin laskijan käsi tulee kuitenkin helposti kuvaan, tästä on esimerkki oheisella videolla. Aluksi kameran asennon arviointi oli hankalaa ja muutaman kerran kuvasimmekin laskijan kypärää, suksia tai taivasta. Tätä ongelmaa helpottaa älypuhelimeen tai tablettiin asennettava applikaatio, jolla kameran kaikkia toimintoja voi ohjata ja myös esikatsella sen suuntausta. Muutaman kerran kameran kiristys on ollut löysällä, jolloin töyssyssä kamera on heilahtanut ja sen myötä suuntaus mennyt vinoon (kts. video).

Kiinnitystarvikkeita.

Kameran mukana tullut kaukosäädin on hyvä idea, mutta sen vaatima verkkoyhteys vie akkua kohtuuttoman nopeasti. Tämä pätee sekä wifi –yhteyttä hyödyntävään älypuhelinsovellukseen, että kameran omaan kaukosäätimeen. Muutenkin akun kestossa on kylmissä olosuhteissa runsaasti toivomisen varaa. Muutaman pakkaspäivänä tehdyn kokeilun jälkeen tilasimmekin Gigantista toisen akun ja Oulusta Fotohovi Oy:stä kahden akun laturin.

Alkuvaiheessa laitettamme vaivasi myös ennakoimattomasti ilmennyt kaatumisongelma. Aika ajoin kamera meni aivan jumiin, johon ainoa lääke oli akun poistaminen. Kamerakotelon avaaminen ja akun käsittely pakkasessa ja/ tai kosteassa kelissä ei ole kovin miellyttävä ajatus, joten tämä vaiva oli vähällä aiheuttaa kameran lähettämisen takuukorjaukseen. Maahantuojan tukisivuilla on kuitenkin hyvät ohjeet, joiden mukaan toimien ilmeisen moni ongelma korjaantuu. Meidänkin tapauksessamme ongelma on toistaiseksi pysynyt poissa tukisivulla esitetyn kameran ohjelmistopäivityksen jälkeen.

Hiukan alle kahden vuoden kokemusten perusteella voi sanoa, että Gopro on laadukas ja kompakti kamera, jolla saa helposti dokumentoitua päivän aktiviteetit. Jälkitöiden osuutta ei kuitenkaan kannata unohtaa, sillä päivän aktiivisen kuvaamisen tulosten käsittelyyn saa varmasti kulumaan illan jos toisenkin. Meillä ei tosin ole mitään aikaisempaa kokemusta videoiden käsittelystä, joten rutinoitunut kuvaaja selviäisi varmasti nopeammin. Hiukan yllättäen tietotekniikan rajoitteet ovat jonkin verran hillinneet intoa videokuvaukseen, varsinkin tiedostojen siirtämisen hitaus ja levytilan vähyys.Toisaalta videoiden leikkaaminen ja sopivien taustamusiikkien etsiminen on ollut mukavaa koko perheen ajanvietettä.

Esimerkkivideomme Youtubessa.

Olisi mukava kuulla, mitä editointiohjelmia muut Gropron käyttäjät suosivat.

Skiexpo lähestyy – voita messuliput kahdelle

Julkaistu: 27.10.2015

Tulevana viikonloppuna se on taas täällä, nimittäin laskukansan Pasilan messukeskukseen kokoava pohjoismaiden suurin talviurheilumessutapahtuma; Skiexpo. Ja on siinä sivussa myös Boardexpo, DigiExpo ja Lätkä&Säbä -messut.

Meidän olisi tänä vuonna tarkoitus vierailla messuilla parinakin päivänä ja ostoslistalla on ainakin uusien laskettelumonojen hankinta juniorille (taas!), uusiin laskukohteisiin tutustuminen sekä mahdollisesti uusien housujen ja kypärän hankinta. Pitää vielä inventoida loputkin junioreiden tavarat ennen messuja, sillä monojen lisäksi myös suksilla ja sauvoilla on tapana kutistua varastossa kesän aikana. Messuilla on paljon esillä kauden uutuustuotteita, mutta edullisia löytöjä voi tehdä myös edelliskauden varusteista sekä Lumisetin kamapörssistä.

Kamapörssin valikoimaa 2014 Skiexpossa

Haluaisitko sinäkin Skiexpoon, mutta olet lippua vailla? Arvomme kahden hengen sisäänpääsyyn oikeuttavan lippupaketin torstaina 29.10. Arvontaan osallistut kommentoimalla alla olevaan kenttään, mikä on suosikkirinteesi Suomessa. Siis rinne, jonka olisit valmis laskemaan uudelleen koska tahansa. Kaikki torstaina 29.10.2015 klo 13 mennessä kommentoineet osallistuvat arvontaan. Ilmoitamme voittajalle henkilökohtaisesti sähköpostitse voitosta torstaina alkuillan aikana. Ilmoitathan siis toimivan sähköpostiosoitteesi (ei näy kommenteissa) ja olethan valmis vastaamaan sähköpostiin torstaina, jos onni osuu kohdallesi, saadaksesi ohjeet lipun noutoa varten.

R & J

Valkoiset housut

Julkaistu: 23.10.2015

On pakko tunnustaa, että ensimmäisen kerran epäilys hiipi mieleen jo ennen ostopäätöstä. Housut olivat juuri sellaiset kuin olin ajatellutkin, hyvin istuvat ja sopivat budjettiin – mutta ne olivat kokonaan valkoiset. ”Aika herkkä väri”, ”lähteeköhän näistä tahrat pesussa” ja muita kommentteja ja kysymyksiä risteili mielessä.

Olin kolme vuotta sitten Lauttasaaressa Haltin outlet-kaupassa (poistomyynti löytyy myös verkkokaupan Halti.fi kohdasta Sale) tavoitteenani löytää uudet lasketteluhousut lähes puhki kuluneiden kuorihousujen tilalle. Löysin mieleisen mallin Kalle Palanderin nimeä kantavasta mallistosta ja todelliseen löytöhintaan, edellisen vuoden mallistoa toki, mutta silti hyvät housut. Väri oli tosiaankin kokovalkoinen muutamalla mustalla somisteella. Mitä tein? Ostin housut ja olin tyytyväinen.

Toteutuivatko epäilykset arasta väristä? Kyllä, korkojen kanssa. Sitä on nimittäin vaikea uskoa, ennen kuin sen kokee, miten paljon ja monenlaista tahraavaa ainetta alppihiihdonkin ympärillä liikkuu. Muutama esimerkki:

Jokainen on nähnyt hisseissä kylttejä, joissa varoitetaan kostealla säällä hissin rakenteista tippuvasta liasta. Valkoisten housujen omistaja näkee tuloksen konkreettisesti ja välittömästi – mustaa vettä todella tippuu ja yllättävän paljon.
Ns. puhtaan auton kyljessä tai puskurissa on ihmeen paljon pölyä, joka näkyy valkoisten housujen reisissä ja lahkeissa heti kun erehtyy kurottamaan varusteita hiukan liian läheltä.

Rinne-eväistä tippuva ketsuppi erottuu valkoisesta erityisen hyvin.
Joistakin tarkemmin määrittelemättömistä paikoista lahkeisiin tarttuu rasvaa, öljyä ja kaikkea muuta mustaa. Myös mutainen ankkurihissi jättää muiston takamukseen.

Polvistuminen reikäiselle kumimatolle saa aikaan pysyvän muiston ja ympyräkuvioinnin polveen/ polviin. Valkoinen väri suorastaan imee kumia itseensä.

Erityisen humoristinen lopputulos saadaan kun keväinen pehmeä rinne pettää lumilautailijan alla ja hän viistää rinteen pintaa mahallaan. Kohdalle osuu savipaakku, joka tarttuu takin helman alle ja pysyy siinä laskijan sitä huomaamatta seuraavan tunnin-puolentoista ajan. Sulava savi leviää alun perin valkoisia housuja pitkin kohti nivusia… Lopputuloksena muutama pitkä ja hiljainen katse kanssalaskijoilta.

Niin, ja mikään tuntemamme pesuaine ei housuja saa enää valkoisiksi. Edes ensimmäisessä pesussa ei merkittävää muutosta väriin enää tullut; kloriittia ei tosin vielä ole kokeiltu.

Loppujen lopuksi housut ovat olleet hyvät, mutta väri ylitti jopa kaikki ennakkoaavistukset ja ehkäpä tosiaan on niin, että aktiiviseen käyttöön tuleviin housuihin kannattaa valita jokin toinen väri. Skiexpossa tähtäimessä onkin uusien housujen kartoitus, tällä kertaa tutkiminen aloitetaan värikartan tummemmasta päästä.

Pitää vielä mainita, että lahkeiden vahvistukset ovat joko kosmetiikkaa tai sitten olen laskenut erityisen terävillä suksilla; katso vaikka kuvasta. Muilta osin housut ovat kyllä olleet erinomaiset, edelleen hyvin istuvat, lämpimät ja vedenpitävät.

Hiihtolomakokemuksia IV: Bad Gastein

Julkaistu: 04.10.2015

Vuoden 2015 hiihtoloman vietimme ensimmäistä kertaa Alpeilla. Jo aikaisemmin olemme kirjoittaneet siitä miten alppimatkan suunnittelu hiihtolomaa varten tapahtui ja miten kohde valikoitui sekä ajatuksia valmismatkan ja omatoimimatkan eroista. Bad Gasteinin useista hiihtoalueista on myös omat juttunsa: Stubnerkogel ja Schlossalm, Dorfgastein ja Sportgastein. Graukogelin rinteillä emme tällä kertaa käyneet, pitihän jotain jättää seuraavallekin kerralle.

Bad Gastein

Bad Gasteinilla on pitkä historia Euroopan kuninkaallisten ja muiden silmäätekevien kohtaamispaikkana, ei suinkaan laskettelun vaan kylpylätoiminnan ansiosta. Kuudestatoista eri lähteestä virtaavan kuuman mineraalipitoisen veden kerrotaan auttavan moniin vaivoihin, joten kylpylätoiminnan ympärille kehittyi majoitustoimintaa ja muita palveluita jo paljon ennen laskettelumatkailun syntymistä.

Me tulimme Bad Gasteiniin laskettelemaan, joten kaupunkiin tutustuminen jäi hyvin vähälle. Oikeastaan vain saapumispäivänämme teimme kävelykierroksen, jota tosin hankaloitti samana päivänä järjestetty Red Bullin Playstreets –tapahtuma. Yleisöä oli nimittäin runsaasti ja koko kaupunki oli valtaisan ruuhkan vallassa. Joka tapauksessa saimme ensivaikutelman varsin idyllisestä pikkukaupungista, jossa on tutustumisen arvoisia kohteita kuten urheiluvarustekauppoja, ravintoloita ja konditorioita. Matkamuistomyymälöitäkin löytyy, mutta varsinainen shoppailijan paratiisi Bad Gastein ei kuitenkaan taida olla. Bad Gasteinin kuuluisan, kaikkiaan 341 metriä korkean, Gasteiner Ache -vesiputouksen kävimme myös bongaamassa. Putous muodostuu kolmesta osasta, joista keskimmäisen näkee hyvin virran ylittävältä sillalta.

Bad Gastein vaikutti olevan vahvasti pohjoismaalaisten suosiossa. STS Alppimatkojen pohjoismaisilla sisartoimistoilla oli viikolla 8 kohteessa skandinaavisia asiakkaita huomattavasti enemmän kuin suomalaisia, mutta yhteistyö kaikkien oppaiden kanssa kansallisuudesta riippumatta sujui hyvin. Pohjoismaalaisten lisäksi kohtasimme jonkin verran myös keskieurooppalaisia turisteja ja myös Brittein saarten edustajia. Yhteiselo eri kansallisuuksien kesken sujui havaintojemme mukaan hyvin.

Hyvät kulkuyhteydet

Bad Gastein sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien varrella Itävallan itäisessä osassa. Junalla pääsee suoraan keskustaan ja Salzburgin lentokenttäkin on alle 1,5 h ajomatkan päässä. Gasteiner –laaksossa on rekkaliikenne siirretty juniin, joten raskasta liikennettä näkyi maanteillä hyvin vähän. Gasteiner -laaksoon saavuttaessa tien varressa on useita perinteisiä alppikyliä pienine koristeellisine taloineen, mutta Bad Gasteinissa maisemaa hallitsevat jyrkkään rinteeseen rakennetut vanhat kivitalot. Kadut kylässä ovat kapeita ja jyrkkiä, joten jalankulkijalle liikkuminen voi ottaa voimille. Jos hotelli sijaitsee kylän alarinteellä, eikä suksien kantaminen ylämäkeen innosta aamuisin, voi olla viisainta jättää sukset Stubnerkogelbahnin ala-asemalle säilytykseen.

Kylpylät

Bad Gastein on siis tunnettu kuumista lähteistään, joiden radon-pitoisella vedellä ovat itseään vuosisatojen aikana hoidattaneet monet Euroopan kuninkaalliset ja muut silmäätekevät. Rautatieaseman vieressä sijaitsee Felsenthermen kylpylä, jonka lämpimässä ulkoaltaassa on kiva vierailla laskupäivän päätteeksi. Saunoissa on valitettavasti 16 vuoden ikäraja, joten lasten kanssa jätimme saunaosastoon tutustumisen kokonaan väliin ja vietimme aikaa eniten ulkoaltaissa. Kylpylä on kyllä ehdottomasti vierailun arvoinen kohde Bad Gasteinissa majoittuville. Kylpylälippuja voi ostaa hotelleista, mutta edullisemman perhelipun pystyi ostamaan vain suoraan kylpylästä.

Felsentherme Stubnerkogelbahnista nähtynä.

Hotellissamme Salzburger Hofissa on oma kylpylä, joten rentoutuminen laskettelupäivän jälkeen ennen illallista onnistui siellä mainiosti.

Euroja taskunpohjalle

Reissuun kannattaa muistaa ottaa mukaan käteistä rahaa, sillä ainakaan rinneravintoloissa eivät kortit kelvanneet. Jos rinteeseen haluaa ottaa omia eväitä mukaan, kannattaa vierailla lähellä Sturbnerkogelbahnin ala-asemaa sijaitsevassa erittäin hyvin varustellussa Spar-kaupassa. Vinkkinä myös, että Sparista saa tuliaissuklaat huomattavasti edullisemmin kuin Salzburgin lentokentältä. Suklaavalikoima taisi itseasiassa olla Sparissa laajempikin. Ihan Sparin vieressä on omatoimisille budget-matkailijoille sopiva majoitusmahdollisuus: Euro Youth Hotel Krone. Ulkomainoksen mukaan makuupaikan saa omasta huoneesta tai yhteismajoituksesta varsin huokeasti.

Rinneravintolan herkut jäävät saamatta ilman käteistä.

Hotel Salzburger Hof

Hotelli Salzburger Hof sijaitsee keskeisellä paikalla lähellä rautatieasemaa, bussipysäkkejä ja Stubnerkogelbahnin ala-asemaa. Hotellitoiminta rakennuksessa aloitettiin jo vuonna 1889 ja sata vuotta myöhemmin STS hankki sen omistukseensa. Vuosien varrella hotelli on ollut useiden politiikan ja viihdemaailman tähtien suosiossa ja se näkyy seinille koottuina potrettikokoelmina.

Hotellirakennus on ajan saatossa laajentunut ja nykyinen kokonaisuus koostuu itse asiassa useista toisiinsa liitetyistä rakennuksista. Tämän vuoksi hotelli on paikoin varsin sokkeloinen ja sijainti rinteessä voi hankaloittaa suunnistamista, jos on taipumusta huonoon suuntavaistoon. Kannattaa myös huomioida, että hotellissa on paljon portaita ja hissit voivat olla ruuhka-aikoina varsin varattuja. Vastaanotto sijaitsee suurin piirtein keskellä taloa (pystysuunnassa) ja huoneita on kerroksissa vastaanoton ylä- ja alapuolella.

Salzburger Hof on tunnettu upeista viiden ruokalajin illallisistaan. Nälkä ei viikon aikana muutenkaan päässyt yllättämään, sillä aamiaisen ja illallisen lisäksi tarjolla oli Ski Buffet, joka tarjoiltiin iltapäivällä. Me viihdyimme rinteessä tosin niin pitkään, että Ski Buffetin tarjoiluja ehdimme nauttimaan vain kerran. Hiihtolomaviikolla hotellin keittiössä oli vierailevana tähtenä keittiömestari Mika Jokela, joka loihti illallisille toinen toistaan maukkaampia aterioita. Henkilökunta hotellissa ja sen ravintoloissa oli todella ystävällistä ja huomioi myös lapset hyvin. Ravintolassa jokaiselle seurueelle oli varattu oma pöytä koko viikon ajaksi, joten aamiaisellakaan ei tarvinnut käyttää aikaa vapaan pöydän etsimiseen. Tarjoilijat tulivat viikon aikana tutuiksi ja heidät palkitsikin mielellään juomarahalla, jonka lisääminen laskun loppusummaan kuuluu Itävallassa tapoihin. Pukeutuminen ravintoloissa oli rentoa, aamiaisella moni asiakas oli college-housuissa ja hupparissa, Ski Buffetissa lasketteluasussa ja illallisella vähän siistimmissä vaatteissa (smart casual).

Majoituimme kahdessa kahden hengen huoneessa, joiden välissä oli ovi. Väliovi oli erinomainen ratkaisu lapsiperheelle, sillä tilaa oli paljon ja kahden kylpyhuoneen ansiosta ei aamuisin syntynyt jonoja hampaiden pesulle. Iltaisin lapset puolestaan pystyivät vetäytymään aiemmin omalle puolelleen nukkumaan. Toinen pojistamme on huono nukahtamaan, mutta hänkin ilmoitti loman jälkeen, että hotellin sänky oli paras heti oman sängyn jälkeen. Nukahtamisvaikeuksia ei siis todellakaan kenelläkään loman aikana ollut, mihin toki saattoi vaikuttaa myös kohtalainen raitisilmamyrkytys. Parina yönä aikuiset heräsivät ulkoa kantautuvaan meteliin baarien sulkeutumisen aikaan. Äänistä päätellen Bad Gastein soveltuu siis myös after skistä nauttiville.

Salzburger Hof hotellin asukkaat saavat säilyttää omia suksiaan ja monojaan ilmaiseksi Stubnerkogel hissin ala-aseman Ski Depotissa. Säilytys kuuluu hintaan myös silloin, jos välineet on vuokrattu Schober Sports & Fashionilta. Säilytyspaikassa on kuivausmahdollisuus vain osalle monoista, joten me kannoimme monot Salzburger Hofin vastaanoton vieressä sijaitsevaan kuivaushuoneeseen. Sieltä oli helppo napata lämpimät ja kuivat monot mukaan matkalla rinteeseen. Omat kengät saattoi jättää edellä mainitun Ski Depotin hyllyihin päivän ajaksi. Matka hotellilta Stubnerkogelbahn -hissille ei ole pitkä ja lapsetkin sen jaksoivat vaivatta kävellä.

Suksisäilytys Schober Sports & Fashionilla vasemmalla ja Salzburger Hofin monokuivaamo oikealla.

Me viihdyimme Bad Gasteinissa ja Salzburger Hofissa hyvin. Totesimme all inclusive –tyyppisen valmismatkan olevan mainio tapa ensimmäisen alppimatkan toteuttamiseen. Arvostimme erityisesti vaivattomuutta ja mahdollisuutta saada yhdeltä luukulta kaikki tarvittavat palvelut; suksien vuokrauksen, hissiliput, majoituksen, matkat ja ruokailut.

Lasketteluloma Alpeilla ei ole ilmaista lystiä, varsinkaan koulujen hiihtoloman aikaan, jolloin hinnat ovat korkeimmillaan. Hiihtolomamme kokonaishinnaksi tuli hiukan alle 5600 euroa, jossa on mukana kaikki matkanjärjestäjän kautta hankitut palvelut. Hissilippujen osuus hinnasta oli 714 euroa ja muiden palveluiden (suksien vuokraus ja rinnepiknik) 362 euroa. Meillä oli onnea matkassa sen suhteen, että alun perin varasimme majoituksen edullisempaan hotelliin, mutta ennen matkaa meidät siirrettiin hiukan kalliimpaan Salzburger Hofiin ilman lisämaksua. Emme ole laskeneet minkä verran vastaava loma olisi maksanut esimerkiksi jossain Pohjois-Suomen kohteessa tai Ruotsissa, mutta laskettelun kannalta Alpeille on vaikea löytää vertailukohtaa lähempää.

Lumitilanne oli talvella 2015 myös Alpeilla mielenkiintoinen. Hiihtoloman aikaan lunta oli paikoitellen hyvin vähän ja rakennetut taajama-alueet olivat käytännössä lumettomia. Alarinteiden aurinkoisissa paikoissa lunta oli vähän ja maa näkyi useissa kohdin. Ylempänä rinteillä ja varjoisissa paikoissa lumitilanne sen sijaan oli hyvä. Myöhemmin keväällä lunta tulikin sitten kunnolla ja aivan sesongin lopussa Bad Gasteinissa päästiin nauttimaan puuterilumesta ihan tosissaan, kuten STS Alppimatkojen julkaisemassa valokuvassa ja videossa näkyy. Hiihtoloman aikaan esimerkiksi Italiassa oli lunta huomattavasti enemmän kuin Bad Gasteinissa, joten Alppienkin lumivarmuus on lopulta kiinni talven säistä ja alueellista vaihtelua esiintyy paljon.

Venekuumeen hoitoa

Julkaistu: 27.7.2015

Aikamme venekuumetta podettuamme totesimme, että sen hoitoon on ilmeisesti vain yksi keino. Sen vuoksi päädyimme loppukeväästä pohtimaan oman veneen hankintaa ihan tosissaan aikaisemman pitkällisen pohdiskelun sijaan. Kun venepaikkakin löytyi aivan kotivesiltä, olimme jo askeleen lähempänä unelmamme toteuttamista. Hankittavan veneen ominaisuuksia määritellessämme asetimme tavoitteeksi saada sellainen alus, joka mahdollistaisi retkeilyn neljän hengen miehistöllä kotisataman lähivesillä, budjetti asettui ”alle 20 000 euroon”, jotta muillekin harrastuksille (erityisesti sille talviselle) jäisi vielä budjetissa varaa.

Aika nopeasti suosikiksemme löytyi Avance 245, jollaista kävimmekin katsomassa. Avancen pienuus yllätti ja heti ensimmäisen käynnin jälkeen tulimmekin siihen tulokseen, että samalla rahalla on saatavilla vähän isompiakin veneitä. Sellaisia, joilla olisi mahdollista viettää viikonloppua pidempiäkin aikoja vesillä. Käytännössä siis veneitä, joissa neljä henkeä voisi väljemmin asua kesälomareissun ajan.

Ruorimies on silmä tarkkana siirtopurjehduksella.

Aktiivisen tiedonhaun ja jo veneilevien ystävien kanssa käytyjen keskusteluiden sekä ajatellun budjetin pohjalta kohteeksi valikoitui kaksi venettä: Finn Express 83 ja Sunwind 27. Näiden veneiden hintahaitari oli käytännössä 10-20 000 euroa. Kävimme katsomassa useampaakin veneyksilöä ja lopulta loppusuoralle pääsi vuonna 1983 valmistettu Sunwind 27. Tämän yksilön eduksi laskettiin erityisesti vuonna 2010 vaihdettu makeavesijäähdytteinen moottori, sen eliniänennuste arvioitiin oleellisesti paremmaksi kuin tarjolla olleiden yli 20 vuotta vanhojen merivesijäähdytteisten moottoreiden. Muutenkin yksilö oli siisti ja varustettu suurimmalla osalla niistä ominaisuuksista, joita olimme tavoitteeksi asettaneet. Tällaisia olivat esimerkiksi makuupaikat vähintään neljälle (tarjolla oli viisi), sopivasti elektroniikkaa, ja uudehkot purjeet (2008).

Niin siinä sitten kävi, että juhannuksena S/Y Isadorasta tuli meidän veneemme. Siirtopurjehdus kotiin alkoi räväkästi vastatuuleen luovien, mutta tuulen loputtua loppumatkasta tuli moottoriveneilyä. Tyynessä säässä ja hetkittäin sankan sumun ympäröimänä vietimme juhannuksen pyhät ensimmäistä kertaa omalla veneellä. Tästä eteenpäin Rinnepesue on siis myös Saaristopesue!

Juhannusyön rauhaa, ensimmäinen yö omassa veneessä.

Venekuume

Julkaistu: 02.6.2015

Potilas

Aviopari (mies 41 v. ja rouva 40 v.). Tunteneet toisensa yli 20 v., avioliitossa yli 13 v. Kaksi lasta, molemmat koulussa jo.

Mies harrastanut laitesukellusta noin 25 v., rouva noin 18. Lapset snorklaavat. Vanhemmilla on purjehdustaustaa isoilla (Purjelaivasäätiön) aluksilla ja rouvalla myös optimistijollilla. Tavanneet tämän harrastuksen kautta pelastautumislautalla Airistolla.

Oireet

Selittämätön hinku vesille, tunne tulee ja menee. Voimistuu keväällä ja pahimmillaan kesäloman aikaan. Mies kertoo haaveilleensa veneestä jo ensimmäisen laitesukelluskesän jälkeen (l. n. 25 vuotta sitten. Sic!). On keskusteltu moottoriveneen hankinnasta mutta päädytty ulkoistamaan moottoriveneiden omistus ja hallinta sukellusseuroille (3 kpl. Sic!). Miehen mukaan voi sitten valita minkälaisella veneellä haluaa merelle lähteä, nopealla, hitaammalla tai hitaalla. Oman moottoriveneen hankinnassa huolettaa meteli ja käyttökustannukset.

Haluaisivat päästä lähelle merta ihan rauhassa ilman kiirettä. Suora lainaus:”ollaan perillä kun köydet irtoavat”, ei pystynyt selittämään tarkemmin. Lapsille haluttaisiin opettaa merellisiä taitoja ja saaristoelämää, eivät ole innostuneet partiosta (lapset siis). Kelluva kesämökki, ”meidän juttu” ja liikkuva snorklauslaituri toistuvat aika ajoin puheessa. Eivät maininneet downshiftaamista, mutta on perusteita olettaa, että kesän ajalle jotain sellaista hakevat.

Helsingin Vene-messujen vakiovieraita, vaikka ostettavaa ei olisikaan. Nettivene.comin suurkuluttajia, häiritsee lastenhoitoa ja tarkkuutta vaativien tehtävien suorittamista. Mies lukee iltasatuna Purjehduksen perusteet -kirjaa (kolmatta kertaa). Rouva katselee sisustusliikkeiden valikoimia ”kevyttä ja merellistä” -teeman pohjalta ja on omistanut messinkisen laivakellon jo 15 vuotta varmuuden vuoksi.

Diagnoosi

Kroonistunut temporaalisesti akutisoituva venekuume.

Hoito-ohjeet

Kehotettu harkitsemaan ryhtymistä haaveista tekoihin. Neuvottu vierailulle pankkineuvojan luokse. Nettiveneeseen ehdotettu hakuvahtia, jotta ei tarvitse päivystää jatkuvasti. Kehotettu kuitenkin pysymään rauhallisena ja välttämään hetken mielijohteita tai heräteostoksia.

Seurataan tilannetta, kontrollikäynti kesän jälkeen, jolloin todetaan oireiden tilanne.

Tapahtumarikas Tahkon pääsiäinen

Julkaistu: 21.4.2015

Pääsiäisen viettäminen Tahkolla alkaa olla Rinnepesueelle jo perinne. Tämä oli neljäs vuosi peräkkäin, kun kävimme päättämässä rinnekauden Nilsiän maisemissa. Yksi neljästä oli tällä kertaa huoltojoukoissa kauden päätyttyä olkapäävammaan jo maaliskuussa. Ehkäpä sen vuoksi tällä kertaa oli ”aikaa” tutustua lähemmin Tahkon pääsiäistapahtumiin; aikaisemmin kun ei rinteistä ole maltettu lähteä pois lainkaan.

Kestosuosikkimme taukopaikkojen sarjassa; Panorama Bar!

Uutena kokemuksena kävimme kokeilemassa Tahko Spassa hohtokeilausta, joka osoittautui hyvin suosituksi lauantai-illan viihteeksi. Kannattaa olla ajoissa liikkeellä ja varata rata etukäteen!

Länsirinteiltä sai jo esimakua uudesta rinnealueesta, jota rakennetaan laakson toiselle puolelle. Vain hissi puuttuu.

Lämpimät säät olivat pehmentäneet rinteet jo melkoiseksi puuroksi. Oikeastaan vain aivan aamusta heti hissien käynnistyttyä rinteet olivat hetken aikaa vähän kovempia. Päivän mittaan lumi alkoi kasautua ja muodosti iltapäivällä jo isoja kumpareita. Aamupäivän päätteeksi siirryimmekin aina länsirinteiden puolelle, jotka pysyivät paremmassa kunnossa. Pojat olivat tästä siirrosta mielissään ja laskivat lähes koko pääsiäisen Jukulautastriitin hyppyreissä. Sää suosi laskettelijoita varsinkin sunnuntaina, jolloin saatiin nauttia aurinkoisesta kevätpäivästä.

Tee-se-itse kumpareikko.

Pääsiäisenä Tahkolla on ohjelmaa koko perheelle normaalistikin runsaan after-ski –tarjonnan lisäksi. Sunnuntaina ovat ohjelmassa lasten naamiaislaskettelu, puukeppipujottelu ja härvelikisa. Lisäksi näiden tapahtumien ohessa kisaillaan parhaasta piknik-pöydästä.

Lastenrinteen nuotiopaikalla nautittiin pääsiäisherkkuja.

Lasten naamiaislaskun voitti tänä vuonna robottipoika, jonka asuun oli kyllä nähty kiitettävästi vaivaa.

Puukeppipujottelussa lasketaan vanhemmilla varusteilla, siis ajalta ennen leikkaavia suksia. Mitä vanhemmat välineet, sitä enemmän saa huomiota ja sen paremmat menestymisen mahdollisuudet myös ovat. Vaatteiden tulisi noudattaa samaa linjaa hiihtovarusteiden kanssa. Tänä vuonna nähtiinkin varsin nostalgisia 80-luvun asukokonaisuuksia. Nimensä mukaisesti pujottelukisa lasketaan puisilla kepeillä merkatulla radalla.

Radan merkkaus ja kunnostus käynnissä.

Puukeppipujottelun tyylinäytteitä.

Härvelikisassa lasketaan itse rakennetuilla härveleillä ja tuomaristo valitsee mielestään parhaan voittajaksi. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita nähtiin kun rinteestä viilettivät alas mm. vene, lentokone ja El Bull, raivo härkä.

Voit klikata kuvan suuremmaksi.

Härvelikisan hienoimmista tehosteista vastasi Tahkon hiihtokoulun lentojoukkue.

Tahkon pääsiäispiknik vetää vertoja mille tahansa vappupiknikille, sillä tarjoiluissa ja varustelussa vain mielikuvitus on rajana. Voittajan valitsee lahjomaton tuomaristo, joka kiertää iltapäivän mittaan piknik-alueella ja tutustuu kilpailijoiden tarjoiluihin.

Keväisillä lumilla oli jälleen sen verran mukavaa, että kausi olisi vielä saanut vaikka jatkua!

Hiihtoloma Alpeilla, kokemuksia valmismatkasta

Julkaistu: 11.4.2015

Lomamatkan suunnittelu hotelli- ja lentoreittivertailuineen on yleensä hauskaa puuhaa ja tärkeä matkakuumeen hoitomuoto. Joskus kuitenkin ruuhkavuodet painavat päälle sen verran rankasti, että valmismatka on houkutteleva vaihtoehto. Me valitsimme STS Alppimatkojen valmismatkan, kun lähdimme ensimmäiselle perheen yhteiselle hiihtolomalle Itävaltaan. STS Alppimatkat on Pohjoismaiden suurin hiihtomatkojen järjestäjä ja markkinajohtaja myös Suomessa. Kuluttajan näkökulmasta valmismatkojen järjestäjiä saisi olla Suomessa enemmänkin, että tervettä hintakilpailua syntyisi. Tässä kokemuksiamme pakettimatkasta.

Matkan varaaminen

Alppimatkan varaaminen onnistuu netin kautta tai puhelimitse. Kohteisiin voi tutustua joko suppean painetun esitteen avulla tai Alppimatkojen nettisivuilla. Rinnevalikoimaan on kuitenkin paras perehtyä myös hiihtokeskusten omilla nettisivuilla. Olemme alkaneet jo haaveilla uudesta matkasta talvella 2016 ja tekisimme mielellämme pientä hintavertailua esim. eri kohteiden ja hotellien välillä, mutta kuluneen kauden hintoja ei Alppimatkojen nettisivujen kautta pysty enää katsomaan eivätkä uudet matkat ole vielä myynnissä. Tämä nettisivujen ominaisuus hankaloittaa mielestämme ikävästi tulevan hiihtokauden suunnitelmien tekoa.

Sportgasteinin hiihtoalueen huipulla.

Itse varauksen tekeminen oli helppoa ja varaukseen pystyi vielä lähempänä matkaa lisäämään erilaisia palveluja kuten lisämaksullisia retkiä, suksirahdin tai välinevuokrauksen. Jotain välinevuokraukseen liittyvää asiaa tiedustelimme Alppimatkoilta myös sähköpostitse ja vastauksen saimme hyvin nopeasti. Koska välinevuokrauksenkin pystyi hoitamaan ja maksamaan jo matkan varauksen yhteydessä, oli varusteiden noutaminen kohteessa ensimmäisenä laskupäivänä varsin nopeasti hoidettu.

Suorat lennot

Pakettimatkan yhtenä hyvänä puolena pidimme suoria lentoja lähelle kohdetta. Bad Gasteiniin matkustaessa pystyi vielä valitsemaan kahdesta eri lentoajankohdasta Salzburgiin. Lentokenttäkuljetukset eivät kuuluneet pakettimatkan hintaan, mutta ne oli helppo lisätä varaukseen lisämaksusta. Me valitsimme bussikuljetuksen. Matka Salzburgista Bad Gasteiniin kesti vain 1 h 20 min ja jo bussimatkan aikana saimme oppaalta pakettiin sisältyvät hissiliput.

Talvella 2015 Salzburgiin lennettiin SAS:n siivillä ja matkasta sai myös jonkun verran SAS:n bonuspisteitä.

Hotellit

Valmismatkoihin kuuluvat hotellit sijaitsevat lähellä rinteitä tai skibussireittien varrella. Me arvostamme lomalla sitä, että omaa autoa ei tarvitse, vaan voi majoittua ski-in tyyppisiin kohteisiin. Omatoimimatkavaihtoehtoja kartoittaessamme olemme havainneet, että majoitusten löytäminen kävelyetäisyydellä hiihtohisseiltä on varsin haastavaa. Lasten kanssa skibussit eivät myöskään ole osoittautuneet parhaaksi vaihtoehdoksi, joten seuraavaa matkakohdetta valitessa aiomme kiinnittää erityistä huomiota siihen, vaatiiko hiihtoalueelta toiselle siirtyminen bussin käyttöä. Jos joku osaa vinkata mitä hakukonetta käyttäen löytää omatoimimatkalle hotelleja kylän keskustasta läheltä hissejä, otamme tiedon kiitollisena vastaan!

All inclusive

Suuri osa Alppimatkojen hiihtomatkoista myydään ns. All-inclusive paketteina, mikä tarkoittaa, että ne sisältävät lennot, majoituksen, aamiaiset, illalliset kuutena päivänä sekä kuuden päivän hissilipun. Illalliset nautitaan joko hotellin omassa tai jossain lähellä sijaitsevassa ravintolassa. Ruokailu joka ilta samassa ravintolassa saattaa äkkiseltään kuulostaa tylsältä, mutta osoittautui lasten kanssa erinomaiseksi valinnaksi. Vietettyämme koko päivän rinteessä ja käytyämme laskettelun jälkeen hotellin kylpyläosastolla saunomassa ja uimassa, emme olisi jaksaneet lähteä etsiskelemään kylästä sopivaa illallispaikkaa. Uskon, että lapsemme olivat myös erittäin tyytyväisiä tähän ratkaisuun. Osaan Alppimatkojen kohteista on myös saatavilla ski-inclusive paketti, joka sisältää hissilipun, mutta ei ruokailuja.

Aamiainen on katettu Hotel Salzburger Hofissa.

Oppaat

Valmismatkalla on mahdollisuus hyödyntää oppaiden asiantuntemusta. Bad Gasteinissa oli hiihtolomaviikolla neljä suomalaista opasta, joilta sai heti aamutuimaan hotellin aamiaisella tuoreimmat sääennusteet eri hiihtokohteisiin. Lähes joka päivä oli myös mahdollista lähteä laskemaan oppaiden kanssa. Näitä ns. yhteislaskuja järjestettiin eritasoisina eli oli mahdollista valita haluaako mennä nautiskelijoiden vai vauhdista pitävien ryhmään. Jos haluaa tutustua muihin laskijoihin, laskukaveria ei ole omasta takaa tai rinnekartan lukeminen tuntuu haastavalta, ovat yhteislaskut varmasti erinomainen valinta. Me halusimme kuitenkin pääasiassa laskea lasten kanssa omaan tahtiin, joten ainoastaan Jorma kävi toisen pojan kanssa viimeisenä päivän laskemassa ryhmän mukana tovin. Oppailta oli myös helppo tiedustella esim. skibussien reiteistä tai mukavista rinneravintoloista.

Bad Gasteinin suomalaisoppailta ei hymy hyytynyt ainakaan asiakkaiden nähden.

Retket

Valmismatkaan on mahdollista liittää erinäisiä lisämaksullisia retkiä. Me osallistuimme ainoastaan rinnepiknikille, joka oli lastenkin mielestä aivan huippujuttu. Rinteeseen katettu piknikpöytä ei ollut valikoimaltaan kasvissyöjälle ehkä se paras mahdollinen, mutta jotain syötävää kyllä löytyi eikä jano ainakaan päässyt yllättämään. Perheen lihansyöjät sen sijaan söivät grillin antimia koko rahan edestä.

Harkitsimme myös vakaasti lähtemistä Flachaun koko päivän lasketteluretkelle, mutta koska Bad Gasteinin lähirinteissäkin riitti meille uutuuden viehätystä, emme halunneet uhrata yhtään aikaa bussissa istumiseen. Kun kuulimme, että Flachaussa oli ollut pitkähköt hissijonot, ei päätöksemme harmittanut jälkikäteenkään. Riikka osallistui myös yhtenä päivänä carvingklinikalle, jossa carving-taitoja hiottiin suomalaisen opettajan johdolla. Muitakin retkiä mm. offariretki, fondueilta, päivä Salzburgissa, itävaltalainen ilta ja baarikierros olisi ollut tarjolla. Retkitarjonta toki vaihtelee kohteen mukaan.

Jälkiruuaksi piknikillä irtokarkkeja ja suklaata…

Meidän mielestämme valmismatka oli erinomainen valinta ensimmäiseksi alppimatkaksi lasten kanssa ja varmaan lähdemme valmismatkalle uudestaankin. Omatoimimatka tulee todennäköisesti hieman edullisemmaksi, etenkin jos on valmis asumaan kauempana hiihtokeskuksesta. Jos hiihtomatkalle on kuitenkin mahdollista lähteä sesongin eli hiihtolomaviikkojen ulkopuolella, ovat pakettimatkojen hinnat vähintäänkin kilpailukykyisiä. Valmismatkan ehdottomia etuja ovat etukäteisvalmistelujen vaivattomuus ja oppaiden antamat vinkit kohteessa. Halutessaan kohteessa voi myös olla täysin omatoiminen ja ottaa hyödyn ainoastaan valmiiksi järjestetystä matkasta.

Tulevana kautena kiinnostaisi Italia. Suosittelisitteko kohteeksi esim. Cerviniaa tai Madonna di Campigliota, jos eniten kiinnostavat siniset ja punaiset rinteet? Myös muut kokemukset Italian kohteista kiinnostaisivat.

R & J