Jännitystä ja aurinkoisia hetkiä Lumitiikerien päättäjäisissä

Julkaistu: 31.3.2014

Peuramaan Lumitiikerit -ratalaskukoulu huipentui päättäjäisiin, joita vietettiin sunnuntaina 30.3. Paikalla oli kolmisenkymmentä innokasta ratalaskukoululaista sekä jo hieman pidemmällä taidoissaan olevia ns. entry-ryhmäläisiä.

Kauden aikana sää ei aina suosinut ratalaskukoululaisia, mutta päättäjäispäivänä aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja rinteet olivat yöpakkasen jäljiltä hyvässä kunnossa. Tällä kertaa kuvat saavatkin kertoa enemmän päivän tunnelmista.

Alkuverryttelyt ja -venyttelyt

Lähtöpaikalla jännitys oli käsin kosketeltavaa.

Rataan tutustuttiin aamulla, minkä jälkeen jokainen pääsi kilpailemaan itseään vastaan.

Radalla otettiinkin kaikki opitut taidot käyttöön!

Lumitiikerien lisäksi päättäjäisiin osallistuivat jo pidempään harrastaneet entry-ryhmäläiset.

Aamupäivän laskemisen jälkeen oli aika siirtyä terassille syömään makkaraa koko perheen voimin. Kaikki Lumitiikerit saivat myös ratalaskukoulun diplomin.

Iltapäivällä juniorimme halusi vielä jatkaa laskemista ja mikäpä olisikaan ollut mukavampi tapa viettää sunnuntaipäivää. Huolestuttavaa kyllä lämpötila kohosi kymmeneen asteeseen ja golfareita parveili jo viereisellä golfkentällä. Nyt siis äkkiä rinteeseen, kun vielä pääsee! Onneksi yöpakkasia on luvassa tulevalle viikolle. Mutta minneköhän sitä suuntaisi pääsiäisenä laskemaan?

R & J

 

Vieraspostaus: Viisi vinkkiä koko perheen Alppilomalle

Julkaistu: 23.3.2014

Joku aika sitten Lontoossa asuva matkakirjoittaja ja sisällöntuottaja Heini Huhtinen otti meihin yhteyttä ja tiedusteli olisimmeko kiinnostuneita vieraspostauksesta, joka käsittelisi viittä perheille soveltuvaa mielenkiintoista laskettelukohdetta Euroopassa. Ja kyllähän meitä kiinnosti. Tälläkin hetkellä koko perhe potee vakavaa alppikuumetta. 🙂 Kiitokset siis Heinille. Rinnepesue ylpeänä esittää: blogin ensimmäinen vierauspostaus, olkaa hyvät.

Vieraspostaus: Viisi vinkkiä koko perheen Alppilomalle

Alppien rinteet siintävät monen laskukärpäsen pureman saaneen haaveissa. Mutta mitkä ovat parhaita kohteita, kun matkaan lähtee aikuisten mukana pienempiä laskijoita? Suurin osa lapsiperheista toivoo varmasti ennen kaikkea laskuympäristöä, joka on sekä turvallinen että hauska niin lapsille kuin aikuisillekin. Myös hinta on tärkeä tekijä, kun matkaan ja rinteeseen lähtee monihenkinen pesue. Hyvien rinteiden ja edullisten hintojen lisäksi parhaat paikat tarjoavat lapsiperheille mielenkiintoista oheisohjelmaa ja käteviä palveluita. Tässä viisi poimintaa Alppien lukuisista perheystävällisistä laskukohteista.

Minien oma lumilautailukoulu Ranskan Morzinessa

Monet ensimmäisestä suuresta lumilautailijasukupolvesta ovat jo vanhempia innokkaille pikkulautailijoille. Alle 8-vuotiaille voi kuitenkin yhä olla vaikeaa löytää lumilautailukoulua. Morzinen alppikylässä sijaitseva Rudechalets pyrkii täyttämään tätä aukkoa Mini Shred Snowboard Week -lautailukoululla, joka on suunnattu 4–8 -vuotiaille ja jossa käytetään erityisesti perheen pienimmille suunniteltuja välineitä. Erityispropsit tästä suloisesta ideasta: viikon mittaisen kurssin lopuksi junnut saavat muistoksi ikioman, editoidun videon lumilautailu-uransa ensihetkistä!

Morzine, kuvalähde

Simppeli Arosa rauhaa rakastaville

Arosa ei oikeastaan ole Alpeilla ollenkaan, vaan pienemmän Graubünden-vuoriston kupeessa Sveitsin eteläosassa. Kyseessä on sympaattinen hiihtokeskus, joka tarjoaa pienestä koostaan huolimatta hyvän sekoituksen eritasoisia reittejä ja suuria keskuksia huomattavasti rauhallisemman tunnelman. Suojaisa sijainti Schanfigg-laaksossa tarkoittaa sitä, että Arosassa paistaa usein aurinko ja tuulee harvoin. Todellinen houkutin lapsiperheille ovat kuitenkin ilmaiset laskettelu- ja lautailutunnit, joita keskuksen SSSA-hiihtokoulu tarjoaa vuonna 1996 ja sen jälkeen syntyneille.

 Lasten monitoimikylä Les Gets

Laskettelulomalla laskeminen on tietysti pääasia ja usein käy niin, että väsähtäneet aikuiset saavat maanitella lapsiaan pois rinteistä….Välillä lapsetkin saattavat kuitenkin kyllästyä rinteisiin ja silloin on hyvä, että kohde tarjoaa muutakin kiinnostavaa tekemistä. Ranskan Alppien Les Gets -kylä on uranuurtajana ottanut käyttöönsä puhelinsovelluksen, jonka avulla lapset (ja kaikki lapsenmieliset) voivat seikkailla kylässä ratkoen erilaisia arvoituksia ja tehtäviä. Kohteessa on myös intiaanikylä, jossa lapset voivat osallistua muun muassa aarteenetsintään tai kuvata oman elokuvansa. Lisäksi Les Gets ansaitsee pisteitä erittäin perheystävällisillä hinnoilla: kuuden päivän hissilippu maksaa aikuiselle noin 170 euroa, lapselle 130 euroa. Alle 5-vuotiaat laskevat ilmaiseksi. Esimerkiksi Expedialta löytyy kattava valikoima hotelleja ja alppimajoja Les Getsissa.

Les Gets, kuvalähde

Kaikenikäisten hurjapäiden St Anton

Itävallan Tirolin länsinurkassa sijaitseva St Anton tunnetaan ennen kaikkea ammattimaisten laskijoiden suosimana paikkana. Se on kuitenkin yllättävän hyvä kohde myös perheille, joiden lapset ovat jo hieman vanhempia ja kokeneempia laskijoita. Monet reitit ovat juuri sopivia seikkailunhaluisille keskitason laskijoille ja Nasserain-alueella pienille ja hieman isommille lapsille on omat, hyvin toteutetut rinteensä. Lisäksi lapset nauttivat varmasti suuren hiihtokeskuksen oheispalveluista, kuten luistinradoista, suuresta pulkkamäestä ja keilahallista.

Kuvalähde

Edullinen ja kaunis Aussois

Kaakkois-Ranskan Aussois-kylää markkinoidaan välillä sloganilla “Ranska Itä-Euroopan hinnoilla” eikä mainos ole kovin kaukana todellisuudesta. Ranskan suuriin ja kalliisiin hiihtokeskuksiin verrattuna täällä voi viettää koko perheen hiihtoloman todella edullisesti. Viikon hissilipun saa reilulla sadalla eurolla, ja myös ruoka sekä majoitus ovat kaukana kiskurihinnoista. Halvat hinnat eivät kuitenkaan tarkoita laihoja laskukokemuksia: Aussois on jylhien vuorien ympäröimä ja sen rinteet sopivat erityisen hyvin aloittelijoille, mutta joukosta löytyy myös haastava musta reitti yli kilometrin pituisella pystysuoralla jyrkänteellä. Vanhanaikaista charmia uhkuvassa kylässä järjestetään kerran viikossa ruokatori ja sen ympäristössä on paljon vaikuttavia kävelyreittejä.

Teksti: Heini Huhtinen
Kirjoittaja bloggaa yhteistyössä matkanvaraussivussto Expedian kanssa.

Kuumetta ja kuumia kylpyjä Kolilla

Julkaistu: 23.3.2014

Yhteistyössä Break Sokos Hotel Kolin ja Kolin rinteiden kanssa.

Tässä vielä tunnelmia Kolin reissumme viimeiseltä päivältä. Ukko-Kolin ja Loma-Kolin rinnekokemuksista kerroimmekin jo aiemmin, mutta kylpylätunnelmista kirjoittaminen on viivästynyt perheessämme vierailleen enterorokon sekoitettua lapsiperheen arkea.

Sunnuntaiaamuna 9.3 hotellihuoneen verhot avatessa odotti iloinen yllätys; aurinko pilkisti pilvien takaa ja näkymät Pieliselle olivat huikaisevat. Kolia pidetään yhtenä Suomen kauneimmista luontomatkailukohteista ja on helppo ymmärtää miksi. Näitä kansallismaisemia pitäisi ehdottomasti päästä katsomaan myös kesällä. Aurinkoista aamua varjosti ainoastaan kuopukselle yöllä noussut lähes 39 asteen kuume, mikä esti aamupäiväksi suunnitellun koko perheen yhteisen kylpylävierailun. Lähdimmekin aamiaisen jälkeen tutustumaan Koli Relax Spa maisemakylpylään kahdessa erässä.

Koli Relax Spa maisemakylpylään lapsiperheet ovat tervetulleita klo 10-16 ja perhelippu (kaksi aikuista + kaksi lasta tai yksi aikuinen + kolme lasta) on itseasiassa samanhintainen kuin kaksi aikuisten lippua. Kello 16 jälkeen kylpylässä on 18 vuoden ikäraja. Perhelippuun sisältyy kaksi Lumenen hoitotuotteilla täytettyä kylpykiulua. Lisäksi kylpylästä saa käyttöönsä kylpytakin ja pyyhkeen. Meillä oli lasten omat kylpytakit mukana, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi.

Kylpykiulu

Riikka lähti ensin kylpylään vanhemman pojan kanssa, kuopuksen jäädessä potemaan kuumetta hotellihuoneeseen Jorman kanssa. Koli Relax Span nettisivuilta löytyy ehdotuksia erilaisista kylpyohjelmista, mutta vanhempi poikamme ilmoitti, että kaikkea kokeillaan 🙂 Jo pukuhuoneissa oli rauhoittava tunnelma ja tilat olivat todella siistit.

Kamera pääsi mukaan vain näihin pukuhuonetiloihin asti.

Kylpyläosastolle siirryttäessä hieman epäilytti, että mitenköhän sitä osaa käyttäytyä näin hienossa kylpylässä, kun viimeaikoina on lähinnä tullut vierailtua vesipuistoissa, joissa on pääasiassa viiletetty kovaa vauhtia alas vesiliukumäistä. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi. Rauhallinen musiikki ja upeat talviset maisemat kohti Pielistä tekivät olon viihtyisäksi. Pientä lisäluxusta toi myös se tosiasia, että olimme poikani kanssa aamutuimaan kylpylän ainoat asiakkaat!

Kylpyläosastolta löytyi perinteisten kylmä- ja porealtaitten lisäksi valo-ääniallas, joka soveltui poikamme mielestä hyvin myös kuperkeikkojen heittämiseen ja sukeltamiseen. Laskettelun rasittamat jalat puolestaan nauttivat kylmä-kuuma altaista sekä jalkakylvystä. Pojan ehdottomiin suosikkeihin kuuluivat kuitenkin elämyssuihkut sekä ulkona sijaitsevat lämpimät paljut. Elämyssuihkuissa pystyi valitsemaan haluaako nauttia viileästä sumusta, sademetsän tunnelmasta vaiko karibialaisesta ukkoskuurosta. Valot ja äänet täydensivät tunnelmaa. Väkisinkin alkoi hymyilyttää.

Lievästi sanottuna virkistävä kokemus oli puolestaan Kolin Kuohu -suihku, jossa niskaan sai reilun annoksen kylmää vettä. Onneksi saunoihin oli lyhyt matka lämmittelemään. Saunoja Koli Relax Spasta löytyykin joka makuun. Suomalaisen saunan lisäksi voi nauttia höyrysaunan tai aromisaunan lämmöstä. Kylpyläosastolla käytetään uima-asua ja kaikki saunat ovat sekasaunoja eli koko perhe pääsee saunomaan yhdessä, mikä oli mielestämme hienoa. Testasimme myös kaikki kylpykiulun tuotteet. Kylpyläosaston seinällä oli onneksi taulu, josta saattoi käydä tarkistamassa, missä kutakin kylpykiulun tuotetta suositeltiin käytettävän.

Kamera ei ollut mukana todistamassa ilmeitämme, kun esikoispojan kanssa saimme  Kolin Kuohu -suihkussa 7 °C vettä niskaamme, mutta ilmeet lienivät samaa luokkaa kuin tässä kuvassa.

 Kuva: Koli Relax Spa, kuvaaja Jarno Artika

Olimme sopineet, että noin tunnin kylpylävierailun jälkeen Riikka palaisi hotellihuoneelle sairaan lapsen seuraksi ja Jorma pääsisi vuorostaan nauttimaan kylpylästä. Tunnin vierailuaika kylpyläosastolle osoittautui aivan liian lyhyeksi ajaksi. Jos siis kylpylävierailua suunnittelee, sille kannattaa varata riittävästi aikaa. Kylpylässä erittäin hyvin viihtynyt esikoispoikamme sai onneksi nauttia altaiden lämmöstä vielä toisen tunnin, nyt isänsä seurassa.

Kylpylävierailun jälkeen oli aika ajaa auto ylös hotellille ja pakata lasketteluvarusteet autoon. Pojat eivät kuitenkaan halunneet auton kyytiin vielä hotellilta, vaan valitsivat kyydin kiskohissillä hotellilta parkkipaikalle 🙂

Kiskohissi hotellilta parkkipaikalle.

Meitä oli hieman mietityttänyt etukäteen aiheuttaako kylpylässä käynti liian raukean olon paluumatkaa ajatellen, mutta aamuisella kylpyläkäynnillä olikin virkistä vaikutus ja yli seitsemän tunnin ajomatka kotiin sujui hyvin. Jos rinteistä ei malta pysyä poissa muina aamupäivinä, kannattaa Koli Relax Spassa vierailla siis viimeistään lähtöpäivän aamuna.

Toivottavasti me pääsemme vielä palaamaan koko perheen voimin Koli Relax Spa maisemakylpylään!

R & J

Rinnepesue sai majoituksen, hissiliput sekä kylpyläliput yhteistyökumppaneilta Break Sokos Hotel Kolilta ja Kolin rinteiltä.

P.S. Joko olet vieraillut Rinnepesueen Facebook-sivuilla? www.facebook.com/rinnepesue

Temppuilua Loma-Kolin Junior Snowparkissa

Julkaistu: 18.3.2014

Yhteistyössä Break Sokos Hotel Kolin ja Kolin rinteiden kanssa.

Vietettyämme aamupäivän Ukko-Kolin rinteissä, oli aika pitää pieni tauko ja palata hotellille. Break Sokos Hotel Kolin aulassa on toteutettu hieno oivallus. Vastaanottotiskin lähellä on hylly, josta vieraat voivat lainata käyttöönsä Reino-tohvelit. Mekin lainasimme Reinot, joissa oli huomattavasti mukavampi liikkua sisällä ja jalat saivat kaivattua lepoa laskettelumonojen jälkeen.

Päätimme nauttia lauantain lounaan aamiaisella tutuksi tulleessa ravintola Grill it!:ssa. Valitsimme ravintolassa viikoloppuisin tarjoiltavan kotiruokalounas-buffetin. Tällä kertaa tarjolla oli mm. lihapullia ja vuohenjuustolasagnea sekä todella hyvä salaattipöytä. Aamupäivän räntäsateen hiukan laannuttua alkoi näkyvyys vähitellen parantua ja maisemat ravintolasta olivat upeat. Kotiruokalounas osoittautui hyväksi valinnaksi ja oli myös lasten mieleen. Toinen pojista itseasiassa totesi, että olisipa kotona aina näin hyvää ruokaa. Pitänee siis varmaan lähiaikoina hakeutua kokkikurssille…

Kohti Loma-Kolin Junior Snowparkia

Ruokailun jälkeen emme pitkää taukoa malttaneet pitää, vaan suuntasimme kohti Loma-Kolia. Ajomatka Loma-Kolin parkkipaikalle sujui kymmenessä minuutissa opasteita seuraten. Ruuhkaa ei pysäköintialueella tai rinteissä ollut. Loma-Kolilla palvelut (mm. vuokraamo, hiihtokoulu ja kahvila Sula) sekä pulkkamäki ja nuotiopaikka sijaitsevat parkkipaikan välittömässä läheisyydessä. Ajomatkan varrella oli kauppa, josta olisi voinut ostaa makkarat mukaan, mutta emmehän me tajunneet sitä tehdä!

”Siis mitä äiti? Eikö meillä ole makkaraa mukana?”

Pojat ilmoittivat suuntaavansa ensimmäiseksi Junior snowparkkiin kokeilemaan pressejä ja hyppyreitä. Loma-Kolilla nuoremmille laskijoille sekä aloittelijoille sopiva Junior Snowpark sijaitsee lastenrinteessä ja kokeneiden laskijoiden isommilla suorituspaikoilla varustettu Snowpark Hiidenhäntä -rinteessä. Turvallisuuden kannalta on hyvä, että aloittelijoiden ja kokeneiden alueet on selkeästi erotettu toisistaan. Junior Snowparkissa on runsaasti erilaisia  mitoiltaan nuoremmillekin laskijoille sopivia suorituspaikkoja ja saman laskun aikana pystyy laskemaan sekä presseistä että hyppyreistä. Junior Snowpark sijaitsee lastenrinteen sompahissin vieressä, joten nousu takaisin suorituspaikkojen yläosaan onnistuu nopeasti. Vierailumme aikana hissijonoa ei ollut käytännössä lainkaan, joten laskuja ehdittiin tehdä lyhyessä ajassa paljon. Sompahissin toisella puolella sijaitsee leveä ja loiva lastenrinne, joka soveltuu hyvin lasten ensimmäisiin laskuharjoituksiin.

Parkkien hyvä puoli on se, että lapset viihtyvät niissä todella hyvin. Ja huono puoli on se, että lapset todellakin viihtyvät niissä hyvin ja heitä saa houkutella muihin rinteisiin 🙂 Kun houkuttelu vihdoin tuotti tulosta, siirryimme tutustumaan alueen muihin rinteisiin. Märkä ja raskas uusi lumi teki rinteiden testaamisesta aika työlästä, sillä vauhti loppui heti kun rinne loiveni ja lisäksi lumi kasautui rinteessä aika isoiksi kasoiksi. Vauhdin loppumiseen on yksi lääke ylitse muiden; lisää jyrkkyyttä! Siis mustien rinteiden kimppuun.

Eivätkä nämä mustat kalvenneet yhtään Ukko-Kolin rinnalla, ihan samalla tavalla rinne katosi jonnekin näkymättömiin siinä alkujyrkän kohdilla. Rinteiden hiukan Ukko-Kolia lyhyempi mitta ei haittannut lainkaan, koska iltapäivällä ei jaksaisikaan painaa mustaa rinnettä enää yhtään pidempään.

Riikka, joka laskee vasta toista kautta suksilla, totesi punaisen Mustarintasenkin jo varsin tummanpunaiseksi rinteeksi vallinneista sääolosuhteista johtuen ja suuntasi kuopuksen kanssa nautiskelemaan Pitkähiisi-rinteen leppoisammasta profiilista. Aurinkokin pilkisti välillä pilvien lomasta, joten maisemia piti taas pysähtyä ihastelemaan.

Melko pian pojat halusivat päästä takaisin Junior Snowparkiin ja loppujen lopuksi poistuimme parkista vasta hissien mennessä kiinni 😀 Koska poikien päät eivät ilmeisesti menneet vielä tarpeeksi sekaisin rinteissä temppuillessa, halusivat he testata vielä nuotiopaikan vieressä olevan napakelkan. Vauhdin hurma oli taattu!

Pitkän rinnepäivän jälkeen oli saunan aika. Hotellin saunat ovat vieraiden käytettävissä klo 21 saakka, joten päivän hiet ehtii hyvin pesemään pois hissien sulkeuduttua kello 18. Siisteissä saunatiloissa ei ollut ruuhkaa, mutta aivan yksinkään ei meidän tarvinnut olla.

Iltapalaksi vielä pizzaa ja caesar-salaattia pizzakahvila Kahpitsassa ja sen jälkeen nukkumaan. Sanomattakin lienee selvää, että nukahtamisvaikeuksia ei ollut kenelläkään.

Rinnepesue sai majoituksen, hissiliput sekä kylpyläliput yhteistyökumppaneilta Break Sokos Hotel Kolilta ja Kolin rinteiltä.

P.S Loma-Kolin rinnetoiminta on sittemmin loppunut.

Lasten kanssa Ukko-Kolilla

Julkaistu: 15.3.2014

Yhteistyössä Break Sokos Hotel Kolin ja Kolin rinteiden kanssa.

Rinnepesue sai maaliskuussa mahdollisuuden vierailla Kolilla, joka valittiin vuoden retkikohteeksi ja Kolin rinteet vuoden hiihtokeskukseksi vuonna 2013. Odotuksemme olivatkin korkealla ajaessamme kohti palkittua kohdetta, jossa perheestämme ainoastaan Jorma oli aiemmin käynyt laskettelemassa n. 30 vuotta sitten.

Saavuimme Kolille matkalla ilmenneiden mutkien vuoksi vasta myöhään perjantai-iltana 7.3. ja majoituimme Break Sokos Hotel Kolin tilavaan huoneeseen. Vanhempien toiveissa oli saada nukkua lauantaina pitkään, mutta pojilla oli selvästikin muita suunnitelmia ja he heräsivät jo ennen seitsemää kurkkimaan hotellihuoneen ikkunasta avautuvia maisemia.

Break Sokos Hotel Koli

Olimme jo illalla nähneet hotellihuoneemme ikkunasta rinnekoneen valot, mutta vasta aamulla näimme kunnolla, että Ukko-Kolin rinteet aukenivat suoraan ikkunamme edessä ja taustalla näkyi Pielinen. Todella kaunista!

Näkymä hotellihuoneemme ikkunasta.

Aikaisen heräämisen hyvä puoli on toki se, että ehtii ajoissa rinteeseen, joten ei muuta kuin reippaasti aamiaiselle. Ja minkälaiselle aamiaiselle! Valinnanvaraa oli todella paljon ja erityismaininta täytyy antaa herkullisille karjalanpiirakoille. Hotellissa oli selvästikin ajateltu myös perheen pienempien makuhermoja, sillä lasten aamiaisen kruunasivat vaahtokarkit, joiden päälle saattoi kauhoa suklaalähteestä sulaa suklaata. Tämän matkan jälkeen lasten totuttaminen takaisin aamuiseen kaurapuuroon, voi olla haastavaa. Aamiainen tarjoiltiin Grill it! Kolin avarassa ravintolasalissa, jossa oli poikkeuksellisen kiireetön tunnelma ja koko perhe jaksoi nauttia pitkästä aamiaisesta ja ikkunoista avautuvista näkymistä Pieliselle.

Aamiaisen jälkeen hissit olivat jo avautumassa ja pääsimme tositoimiin noudettuamme sukset hotellin suksivarastolta, josta oli rinteisiin vain parinkymmenen metrin matka. Tässä vaiheessa taivaalta satoi jo aika reippaasti lumen ja rännän sekoitusta, mutta onneksi sää on vain pukeutumiskysymys.

Joko mennään?

Ukko-Kolin rinteet ovat jyrkkien rinteiden maineessa. Itse Ukko-Koli nimeä kantava musta rinne kuuluu Suomen haastavimpiin rinteisiin. Ja kyllä se livenäkin niin vaativan näköinen oli, että Riikka ja perheen kuopus päättivät jättää sen suosiolla väliin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Ukko-Kolilla olisi tarjottavaa myös kokemattomammille laskijoille. Ipatin kierto on leppoisa sininen rinne, jonne pääsee laskemaan ankkurihissiltä. Riikan, joka laskee suksilla vasta toista kauttaan, suosikkirinne oli kuitenkin Pielinen. Pielisen kumpuilevan profiilin ansiosta laskureitin valinnalla pystyy vaikuttamaan siihen ottaako laskun rennommin vai vauhdikkaammin. Eteläisen Suomen korkeimmilta rinteiltä on myös niin komeat näköalat Pieliselle, että välillä on pysähdyttävä ihailemaan maisemia. Poikamme pärjäsivät kaikissa rinteissä ongelmitta, mutta on toki huomioitava, että 6-vuotiaammekin viihtyy suksien päällä jo neljättä kautta. Aivan aloitteleville junioreille Loma-Kolilta löytyy aluksi paremmat rinteet.

Maisemien ihailua.

Ukko-Kolilla kaikilta rinteiltä voi laskea sekä ankkuri- että tuolihissille. Näin perhe voi helposti hajaantua eri rinteisiin taitotason mukaan ja tavata sovitulla hissillä uutta nousua varten. Hissihenkilökunta oli tavattoman ystävällistä ja jos lapsen pituus ei riittänyt tuolihissin kyytiin nousemiseen, hissihenkilökunta avusti nostamalla hänet tuoliin. Tällaista palvelua emme ole missään aiemmin nähneet. Hissijonoja ei Ukko-Kolilla aamupäivän aikana ehtinyt muodostua ja rinteet olivat hyvässä kunnossa. Lämmin sää ja räntäsade tekivät laskemisesta hieman raskasta, mutta jalat saivat onneksi levätä rauhallisesti etenevän tuolihissin kyydissä.

Välillä on suunniteltava minne seuraavaksi lasketaan.

Ukko-Kolin ala-asemalla sijaitsevat rinneravintola Rinnetupa, vuokraamo, Ski Shop, hiihtokoulu, lipunmyynti sekä nuotiopaikka. Emme itse ruokailleet Rinnetuvassa, mutta se vaikutti hyvin viihtyisältä ruokailupaikalta lapsiperheen näkökulmasta.

Nuotiopaikka, vuokraamo ja rinnekahvila sijaitsevat tuolihissin ala-aseman vieressä.

Me suuntasimme aamupäivän laskujen jälkeen syömään kotiruokalounasta Break Sokos Hotel Kolin Grill it! ravintolaan. Iltapäivä kuluikin Loma-Kolin rinteillä. Siitä enemmän seuraavassa blogikirjoituksessa.

Rinnepesue sai majoituksen, hissiliput sekä kylpyläliput yhteistyökumppaneilta Break Sokos Hotel Kolilta ja Kolin rinteiltä.

Mutkaisempi matka Kolille

Julkaistu: 09.3.2014

Rinnepesue suuntasi perjantaina auton keulan kohti Kolia tarkoituksena viettää viikonloppu vaaramaisemissa. Taktiikkana oli ottaa toiselle vanhemmista lomapäivä ja lasten koulupäivän jälkeen aikainen startti kotoa kohti toisen työpaikkaa ja edelleen tien päälle. Kotoa lähtiessä tarkastettiin sääennuste ja liikennetilanne – ei normaalista poikkeavaa, Itä-Suomeen kyllä ennustettiin huononevaa ajokeliä.Kun kuitenkin ollaan ajoissa liikkeellä niin päästään ajoissa perille huonommasta kelistä huolimatta.  Autossa vielä radio päälle, jotta kuullaan mahdollisista ongelmista reitin varrella.

Helsingistä lähdettiin kohti pohjoista, kaikki navigaattorit ja reitinsuunnittelusovellukset ehdottivat reitiksi valtatie 5:n kautta Varkauteen, sieltä tielle 23 ja edelleen Joensuuhun ja tietä numero 6 kohti Kolia. Vaikutti hyvältä suunnitelmalta, kunnes jossain Orimattilan kohdilla tuli seinä vastaan; kaksi kaistallista seisovia autoja. Ja heti kohta ambulanssi pyrkimässä autojen välistä eteenpäin. Kaivetaanpa mobiililaitteesta liikennetiedotteet esiin: kaksi onnettomuutta kilometrin välein, näistä ensin tapahtunut rekka-auton tulipalo oli aiheuttanut moottoritien sulkemisen ja koko liikennevirran ohjaamisen kiertotielle. Radiosta ei kuulunut sanaakaan minkäänlaisista ongelmista.

Kiertotiellä menikin sitten muutamakin tovi, mutta jono pääsi lopulta Lahden kohdalla takaisin moottoritielle. Jossain vaiheessa radiosta alkoi tulla jatkuvia tilannepäivityksiä; ”…valtatie 4 ennen Lahtea on suljettu ja liikenne ohjattu kiertotielle…” – hmm, kiitos tiedosta… Onneksi samalla kerrottiin, että kukaan ei ole loukkaantunut vakavammin kolareissa. Lahdessa osuimme kohdalle, kun tien sulkemisen aiheuttanutta rekka-autoa hinattiin paloautosaattuessa vielä savuavana turvallisempaan paikkaan lopullisesti sammutettavaksi. Tässä vaiheessa alkoi jo näyttää siltä, että hyvä aikeemme aikaisesta saapumisesta oli pelkkä muisto.

Matka jatkui varsin rauhallisesti ja ongelmitta eteenpäin, viitostiellä oli jonoa, mutta sen jälkeen ei enää juurikaan. Joensuun tienoilla alkoi olla merkkejä siitä, että päivän aikana on satanut jotain muutakin kuin vettä. Mitä lähemmäs Kolia pääsimme, sen huonommaksi keli muuttui. Lopulta kuutostiellä oli niin paljon loskaa, että jokainen vastaan tullut rekka roiskautti lumikolallisen verran tuulilasille. Navigaattori ehdotti reitiksi jotain viisinnumeroista pikkutietä, se vaikutti aluksi huonolta ajatukselta, mutta muuttui silti kaiken aikaa paremmaksi – saisikohan siellä ajaa yksin? Lopulta tehtiin ratkaisu ja siirryttiin pikkutielle, ja todellakin saatiin ajaa yksin. Tiellä oli uutta lunta sen verran paljon, että nopeus pysyi noin 40 km/h tienoilla, ei kuitenkaan muita liikkujia, joten ei oltu tien tukkeena eikä ollut harmia vastaantulijoista. Lopulta päästiin perille, aika lailla myöhemmin kuin oli ajateltu, mutta onnellisesti kuitenkin. Ja mikä parasta Kolilla oli siis reilusti uutta lunta eli kunnon TALVI, mistä etelässä ei ole enää tietoakaan.

Mitä tästä kokemuksesta opimme? Ainakin sen, että radiosta ei välttämättä saa tietoa ongelmista, ellei satu kuuntelemaan juuri oikealla hetkellä – emme tosin tiedä oliko tien sulkemisesta tullut tietoa ennen kuin olimme paikalla. Tilanne oli siinä vaiheessa kestänyt jo muutaman tunnin. Kuulimme useita tiedotteita vasta siinä vaiheessa, kun seisoimme jo kiertotiellä ruuhkassa. Tämä oli myös kertaus siitä, että liian tiukkaa aikataulua ei kannata laatia. Onneksemme nyt ei ollut kiirettä esimerkiksi laivalle tai lennolle. Vaikka itse varautuisi miten, niin liikenteessä voi aina sattua jotain, mihin ei voi vaikuttaa. Olisimme ehkä osanneet kiertää ruuhkan, jos olisimme Helsingistä lähtiessämme vielä kerran tarkastaneet liikennetilanteen esimerkiksi Liikenneviraston tilannekuvasta.

Yhtä matkakokemusta rikkaampana oli aika aloittaa viikonloppuloma Suomen kansallismaisemissa!

Vielä on talvea jäljellä!

Julkaistu: 06.3.2014

Mankkaan suksihuolto julkaisi aiheellisen jutun kauden jatkumisesta ja laskijoiden vähyydestä tänään Facebook-sivuillaan, käykääpä katsomassa.

Voimme vahvistaa tuon huolen todeksi, torstaina Peuramaalla oli hyvin väljää ja aivan huippuluokan olosuhteet: rinne sopivasti pehmeä ja keli asteen verran plussalla – ei tullut kylmä. Rinteissä on lunta vielä vaikka kuinka paljon, vaikkei sitä omalla pihalla olekaan ja lehdistö julistaa talven olevan ohi. Älkää uskoko silmiänne tai lehtiä – kannattaa lähteä itse katsomaan.

Torstai-iltana kierros hissin portilta takaisin samalle portille kesti parhaimmillaan kolme minuuttia. Lasku ei ole pitkä, mutta toistoja saa iltaan mahtumaan paljon – toistoilla ne taidot kehittyvät!

J

Päiväretki Sappeelle

Julkaistu: 06.3.2014

Rinnepesue on pitkään suunnitellut matkaa Sappeelle, mutta aikapulan takia reissu on aiempina talvina jäänyt väliin. Sen sijaan Sappeen Facebook -sivuja olemme kyllä seuranneet jo pidempään yksinkertaisesti sen takia, että ne ovat poikkeuksellisen hyvät ja tarjoavat juuri sitä tietoa, mikä ainakin meitä kiinnostaa esim. onko lumetus jo käynnissä, koska rinteet avataan, missä kunnossa rinteet ovat ja mitä ajankohtaisia tapahtumia keskuksessa on. Kummallista kyllä osa Etelä-Suomen keskuksista ei ole vielä ymmärtänyt hyödyntää sosiaalisen median voimaa. Vaikka nuoriso pakenisi Facebookista, me keski-ikäistyvät henkilöt siellä yhä roikumme ja mielellämme uutisista lukisimme, missä kunnossa lähirinteet ovat. Niillä keskuksen omilla, harvakseen päivittyvillä nettisivuilla kun ei tule joka päivä vierailtua.

Mutta takaisin sosiaalisesta mediasta Sappeelle. Pääkaupunkiseudulta katsottuna Sappeen sijainti on houkutteleva; kun ajomatka Kirkkonummelta esim. Himokselle suurempien rinteiden luokse kestää n. kolme tuntia, ajaa Sappeelle n. kahdessa tunnissa. Lyhyempi ajoaika mahdollistaa yhden päivän lasketteluretket lastenkin kanssa.

Me siis suuntasimme 1.3. ensimmäistä kertaa kohti Sappeeta. Ajomatka Sappeelle taittui erityisen sujuvasti auringon paistaessa ja teiden ollessa kesäisen kuivat. Lunta ei näkynyt enää edes teiden pientareilla ja tuntuikin vähän siltä kuin olisi ollut lähdössä pääsiäistä viettämään.Sappeen rinteistä lunta löytyi onneksi vielä reilusti.

Sappeen hiihtokeskuksen palvelut on sijoitettu hyvin kompaktisti rinnealueen päälle lähelle parkkipaikkaa. Olikin mukavaa vaihtelua ajaa autolla laskettelukeskuksen huipulle, yleensä kun auto jätetään mäen juurelle. Tapahtumakeskus Huipun (kahvila-ravintola) sekä palvelukeskuskus Laipan (mm. lipunmyynti, vuokraamo, ensiapu) lisäksi myös hiihtokoulun toimisto on sijoitettu samaan keskittymään mäen laelle. Tapahtumakeskus Huipun alakerrassa on isot ja siistit WC-tilat, jonne on helppo kävellä suoraan rinteestä. Lattia on kuitenkin erittäin liukas, joten ovien asialliset varoitustarrat liukkaudesta on syytä ottaa tosissaan. Sappeelta löytyy myös kaksi rinnekahvilaa; Vohvelikahvila sekä rinteiden juurella sijaitseva  À la Café, jonka terassille aurinkoinen sää houkutteli runsaasti väkeä päivän aikana.

Rinteiden välittömässä läheisyydessä oli myös majoituskapasiteettia erilaisiin tarpeisiin. Rinnepesueen mielestä houkuttelevalta vaikutti rinteiden huipulla sijaitseva huoneistohotelli, josta olisi päässyt suoraan laskemaan rinteeseen – todellinen ski-in -kohde.

Olimme valmiina suksilla puoli yhdentoista maissa ja lähdimme tutustumaan rinnetarjontaan. Aurinkoinen sää oli houkutellut Sappeelle runsaasti laskijoita, mikä ei ole ihme, sillä olihan kyseessä myös Keski-Suomen hiihtolomaviikon päätösviikonloppu. Tämä aiheutti puolen päivän maissa pientä jonoa suosituimmille hissille, mutta varsinaisista ruuhkista ei kuitenkaan voi puhua.

Rinnepesueen lasten suosikkeja rinnevalikoimasta olivat Mini-Street ja tämän talven uutuus Alppiseikkailu. Alppiseikkailu alkaa lyhyellä skicross-radalla, jota seuraa kaksi pressiä (aaltomainen sekä suora, leveä). Tämän jälkeen on pujotteluosuus ja lopuksi syöksylaskuosuus, jossa lasketaan pehmustettujen kaarien ali. Vanhempien näkökulmasta on hyvä asia, että Alppiseikkailu-rinteeseen on Mutkamäestä näköyhteys eli lapsen etenemistä voi seurata, vaikka ei itse radalle haluaisikaan lähteä. Mini-Streetin pressit saivat myös pojilta kehuja, mutta sen hyppyrit todettiin vielä liian korkeiksi. Ainoa asia mitä pojat jäivät Sappeessa kaipaamaan olivatkin nimenomaan pienet hyppyrit. Vanhempien suosikkeja olivat Päärinne, Urjanrinne ja Kamminrinne.

Sappeen lastenrinteet sekä pulkkamäki sijaitsevat keskeisellä paikalla lähellä tapahtumakeskus Huippua. Lasten alueella on sekä naru- että sompahissi ja lisäksi sinne oli rakennettu myös lasten crossrata, jonka läpi pojat koukkasivat aina kun laskimme Perherinnettä. Lounastauolla suuntasimme lastenrinteiden juurella sijaitsevaan tilavaan kotaan syömään edeltävänä iltana paistettua pizzaa sekä paistamaan kauden ensimmäiset makkarat!

Kun energiavarastot oli tankattu, sai Riikka idean lähteä kysymään olisiko hiihtokoulusta mahdollista saada yksityistuntia näin lyhyellä varoitusajalla. Ja löytyihän sieltä onneksi vapaa opettaja, jonka opastuksella laskutekniikkaa hiottiin paremmaksi tunnin ajan. Kiitokset hyvästä tunnista Lotalle! Jorma puolestaan kävi vuokraamassa iltapäiväksi testisukset, tällä kertaa valinta kohdistui freeski-tyyppisiin Salomonin Q98 -suksiin. Irtolumessa saattoi kuvitella miten nuo sukset toimisivat pehmeässä tuoreessa puuterilumessa… Ero omiin Atomicin ratalaskuun tarkoitettuihin suurpujottelusuksiin oli merkittävä nimenomaan pehmeissä kohdissa Salomonien hyväksi. Sen sijaan leikkaava käännös kovalla alustalla on enemmän Atomicin suksien juttu. Ei varmaankaan jäänyt viimeiseksi freeski-suksien testauskerraksi, sen verran hauskaa suksien kokeileminen oli. Vuokraamossa palvelu oli ystävällistä, nopeaa ja asiantuntevaa.

Olosuhteet olivat rinteissä hyvin keväiset ja tykkilumelle tyypilliset. Rinteiden pinnassa ollut pehmeämpi lumi kului pois päivän aikana paljastaen alta jäisen rinteen. Lisäksi iltapäivällä alkoi paikoitellen muodostua irtolumikasoja, mikä teki laskemisesta hieman raskaampaa.  Ei siis parhaat mahdolliset laskuolosuhteet, mutta talven säät huomioiden pitää olla vain tyytyväinen.

Pidimme iltapäivällä vielä toisen tauon Vohvelikahvilassa munkkia nauttien (olisi kyllä pitänyt ottaa se vohveli, annoskateus iski, kun naapuripöytään kannettiin vohveli!). Energiaa munkista tulikin sitten niin paljon, että saimme houkutella pojat pois rinteesta puoli seitsemältä! Päivän raitisilma-annostuksen jälkeen kenelläkään ei ollut illalla nukahtamisvaikeuksia.

Sen verran positiivinen kokemus käyntimme oli, että varmasti palaamme vielä uudelleen! Poikiemme sanoin ”Sappeella oli rinteet hyvässä kunnossa ja juuri sopivan jyrkkiä ja loivia.” 🙂

Sappee tarjosi Rinnepesueelle päivän hissiliput.