Pakkaamisen sietämätön ihanuus

Julkaistu: 23.2.2020

Matkalle lähteminen on mukavaa, mutta pakkaaminen aiheuttaa ainakin meille usein päänsärkyä. Siksi olemme vuosien varrella aktiivisesti pyrkineet kehittämään pakkaus- ja kuljetustapojamme keventääksemme pakkaamiseen liittyviä hankaluuksia. Varsinkin alppihiihtoharrastuksessa kuljetettavaa tavaraa on usein aika paljon ja auton kapasiteetti on rajallinen, kun mukana on neljä ihmistä ja nykyään myös koira. Isomman auton hankkiminen on tietysti aina ns. helppo mutta väliaikainen ratkaisu, koska tyypillisesti ylimääräinen tila pyrkii täyttymään tarpeellisella tavaralla.

Sininen Ikean kassi on monen lapsiperheen logistiikan perusyksikkö. Se on tiettyihin tarpeisiin mainio keksintö (toimii tarvittaessa mm. liikuteltavana kuraeteisenä), mutta viikon hiihtoloman tai muun vastaavan matkan tarpeisiin sen suorituskyky loppuu ja auton pakkaaminen pelkillä Ikean kasseilla on kokemustemme mukaan hankalaa. 

Mietimme ja kokeilimme erilaisia ratkaisuja tavaroiden kuljettamiseen ja lopulta totesimme, että kotimaan matkoilla parhaaksi ratkaisuksi meille osoittautui jokaiselle oma henkilökohtainen varustekassi, johon mahtuu noin viikon vaatteet. Kotona oli jo valmiiksi kaikenlaisia varustekasseja ja -säkkejä, joilla pakkaamista harjoiteltiin. Lopulta hankimme *Scandinavian Outdoor Storesta kaikille perheenjäsenille saksalaisen Ortliebin 49-litraiset vedenpitävät Rack-Pack *varustekassit. 

Valitsemamme kassi suljetaan kiertämällä sen suuaukko rullalle ja kiinnittämällä soljet, jonka jälkeen pakkaus on myös vesitiivis. Nämä Ortliebin kassit ovat juuri sen kokoisia, että yhden hengen viikon vaateet mahtuvat mukaan, kuori- tai toppa-asu mukaan lukien. On kuitenkin todettava, että yleensä meillä ei ole matkassa mitään ns. hienompia edustusvaatteita, vaan lähinnä urheilulomalla tarvittavat vaatekerrat. Koko perheen kypärät ja monot kuljetetaan kahdessa eri valmistajan vastaavan tyyppisessä, mutta isommassa kassissa.

Auton pakkaaminen tällä standardivarustuksella on helppoa ja ennakoitavaa, tiedämme aika tarkasti mitä mukaan mahtuu ja miten kassit autoon kannattaa sijoittaa. Olemme myös huomanneet, että liinavaatteet vievät yllättävän paljon tilaa autossa. Sen vuoksi olemme ryhtyneet suosimaan majoituksia, joissa liinavaatteet kuuluvat hintaan.

Tämä sama pakkausmenetelmä soveltuu myös kesäharrastuksiin, sillä Rack-Pack on pehmeänä mukava käsitellä ja helppo sijoittaa vaikkapa veneessä. Bonuksena on vedenpitävyys ja kelluvuus, kun kassi on suljettu oikein. Noin viiden vuoden käytön jälkeen oikeastaan ainoa haittapuoli on solkien kestävyys, sillä ne eivät oikein siedä kovaa pakkasta ja tähän mennessä neljästä kassista vain yhdessä kaikki soljet ovat kokonaan ehjiä.

Samantyyppisiä varustekasseja on muillakin valmistajilla paljon tarjolla. Kokovalikoima ulottuu pienistä muutaman litran pusseista valtaviin yli 100 litran säkkeihin ja laukkuihin. Ortliebin lisäksi ainakin *Helly Hansenin, *Tatonkan ja *Noth Facen valikoimasta löytyy vastaavanlaisia tuotteita.

Ulkomaan matkoilla emme vielä ole Ortliebejä käyttäneet, koska riski kassin rikkoutumisesta lentoasemien matkatavarankäsittelyssä on aika iso (lähinnä viillot ja terävät pistot pelottavat). Toisaalta kassi on sen verran kompakti, että sen saisi vähän vajaaksi jätettynä ottaa mukaan käsimatkatavaraksi.

Julkaisu sisältää mainoslinkkejä, ne on merkitty *-merkinnällä.

 

Snorklaamassa Kreetalla

Julkaistu: 06.1.2020

Kesällä 2019 vietimme viikon kesälomastamme Kreikan Kreetalla. Rantalomaa oli pohdittu jo jonkin aikaa ja nyt se vihdoin toteutettiin, konseptina Tjäreborgin valmismatka Plataniaksen kylään Kreetan pohjoisrannikolla. Hotellien ja hiekkarantojen Platanias sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä Hanian lentoasemalta länteen. 

Plataniaksen kylän pääkatu ja hotellialue illalla.

Matka ajoittui heinäkuun alkupuolelle, jolloin säät olivat Suomen mittakaavalla erittäin kesäiset, sillä lämpötila pysyi yölläkin 30 asteen tuntumassa. Päivisin aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuuli oli kevyttä, joten olosuhteet erilaisille vesiaktiviteeteille paitsi uima-altaalla niin myös meressä olivat loistavat.

Platanias Beach

Ensimmäisenä matkapäivänä aloitimme snorklauksen tutustumalla hotellin (Porto Platanias Beach Resort & Spa) rannan vedenalaiseen tarjontaan. Vesi oli niin lämmintä, että uimahousuissa pärjäsi mainiosti pidemmänkin tovin vedessä, virallista lämpötilalukemaa emme kuitenkaan mistään saaneet. Varustuksena meillä oli vain maski ja snorkkeli, joiden avulla pääsi hyvin tutustumaan rantaan. Muutamia kaloja nähtiin ja muuten tarjolla oli lähinnä siistihköä hiekkapohjaa. Jonkin verran muualta irronneita ja aaltojen mukana ajautuneita vesikasvien jäänteitä rantaan oli kertynyt. Loman viimeisinä päivinä olimme jälleen omassa rannassa ja silloin maininki nosti jonkin verran materiaalia pohjasta veteen heikentäen näkyvyyttä. Valitettavasti merten megatrendi eli muoviroska oli läsnä täälläkin. 

Plataniaksen rantaa, taustalla Theodoroun saari.

Theodorou Island

Toisena päivänä lähdimme paikallisen matkanjärjestäjän veneretkelle, jolla kierrettiin Plataniaksen ja Agia Marinan edustalla sijaitseva Theodoroun saari. Matka saarelle kesti nopealla kumiveneellä viitisen minuuttia, sen jälkeen saari kierrettiin rauhallisesti oppaan kertoessa sen geologiasta ja saarella asuvista Kri Kri- vuohista. Itärannalla pysähdyttiin noin varttitunniksi uimaan ja snorklaamaan. Veneestä olisi saanut lainaan kaikki varusteet, mutta otimme vain räpylät täydentämään omia maskejamme. Vene ankkuroitiin valmiiseen poijuun noin 15 m päähän saaren rannasta. Syvyys tällä kohdalla oli noin kymmenen metriä ja rinne kohosi nopeasti pintaan jyrkäksi seinämäksi. Kaloja oli huomattavasti hiekkarantaa enemmän ja näkyvyyskin oli parempi. Opas houkutteli kaloja paikalle tarjoamalla niille ruokaa purkista (monien mielestä jossain määrin epäeettistä toimintaa), jolloin asiakkaat pääsivät hetkeksi kalaparven vierelle seuraamaan niitä aivan lähietäisyydeltä. Saaren ranta on mukava paikka snorklaamiseen, mutta viidentoista minuutin pysähdys on silti ihan riittävä, sillä kaikki oleellinen on siinä ajassa kyllä nähty. Kokonaisuutena veneretki oli mukava kokemus, asiakkaita oli veneessä mukana kahdeksan, joista kuusi lähti uimaan ja snorklaamaan. Oppaille retki oli rutiinia, sillä vastaavia tunnin matkoja toteutetaan päivässä useita. Hinta retkelle oli 15 euroa aikuiselta ja 10 euroa lapselta. Varasimme matkan edellisenä päivänä rannassa olevalta tiskiltä, jolloin maksoimme varausmaksuna viisi euroa. 

 

 

 

Elafonissi Beach

Varasimme vuokra-auton kahdeksi päiväksi jo ennen matkaa Suomesta, sillä tarkoitus oli lähteä tutustumaan saareen hiukan laajemmin. Haettuamme auton vuokraamosta suuntasimme kohti Elafonissin rantaa, jota sanotaan usein Kreikan hienoimmaksi hiekkarannaksi. Elafonissi sijaitsee Kissamoksen kunnassa aivan Kreetan lounaiskärjessä ja on tunnettu varsinkin vaaleanpunaisesta hiekasta. Ajomatka Elafonissiin on Plataniaksesta vain noin 60 kilometriä, mutta ajoaika noin puolitoista tuntia. Hidas matka selittyy tien kapeudella ja paikoitellen se on myös aika huonossa kunnossa jopa suomalaisenkin mittapuun mukaan. Talvella 2019 Kreetan länsiosaa piinanneiden rankkasateiden aiheuttamien maanvyöryjen jälkiä oli edelleen nähtävillä eri puolilla tieverkkoa ja niiden korjaustyöt tai aiheuttamat esteet hidastivat matkantekoa entisestään.

Elafonissin ranta on suojelualuetta ja sen hoidosta vastaa kunta. Ilmaista paikoitustilaa on paljon, rannalla on lisäksi maksullinen WC sekä muutama rantakahvila. Aurinkotuoleja voi vuokrata samoin kuin esimerkiksi purjelautoja. Snorklaamisen kannalta ranta osoittautui mainioksi; se syvenee hitaasti ja lähellä rantaa oleva luodon kupeeseen pystyy kahlaamaan. Luodolla viihtyy kalaparvia ja vesi on kirkasta, joten siellä viettää helposti pidemmänkin tovin. Avomeren puolella oli jonkin verran virtausta, mikä kannattaa huomioida, jos lähtee snorklaamaan esim. pienten lasten kanssa. Me kävimme vedessä vain rannan eteläosassa, pohjoispuoli vaikutti kauempaa katsottuna kuitenkin myös varsin miellyttävältä uintipaikalta. 

Plataniaksen aallonmurtaja

Viimeinen kohteemme oli aivan hotellimme lähellä Plataniaksen sataman länsipuolella, jossa on yleinen hiekkaranta. Olimme aikaisemmin lukeneet positiivisia arvioita rannasta snorklauskohteena. Suuntasimme rannalle ja lähdimme uimaan kohti aallonmurtajaa, jolloin meitä odottikin miellyttävä yllätys: kohde oli ennakkotietojen mukaisesti paras kohde tähän mennessä. Kaloja oli paljon ja nyt myös merisiilejä ja jonkinlaista pehmeää korallia havaittiin. Merisiilejä oli sen verran paljon, että aika tarkkana sai olla, ettei astunut niiden päälle. Harmillisesti juuri tälle parhaaksi osoittautuneelle lähikohteelle emme ottaneet Gopro-kameraa mukaan ja kuvat veden alta jäivät saamatta…

Vaikka Kreeta ei sukelluskohteena olekaan Punaisen meren tai Aasian vesien veroinen, kannattaa lomalla varata aikaa myös vedenalaiseen ympäristöön tutustumiseen. Laitesukellukseen ei tämän matkan kokemusten perusteella kannata rahojaan ja aikaansa sijoittaa, sillä snorklaamalla pääsee hyvin tutkimaan lähirantoja, ja kalat uskaltavat tulla lähemmäksi äänetöntä sukeltajaa. Vilkas liikenne (veneet ja vesiskootterit) kannattaa kuitenkin huomioida kun valitsee paikkaa ja muistaa, että uimarin havaitseminen vedestä on vaikeaa. 

Vuokra-autolla pääsee helposti myös Knossoksen palatsille, jonne kannattaa jonojen ja päivän kuumimpien tuntien välttämiseksi lähteä heti aamusta. 

 

Kreetan länsiosan rannikkoa.