Suunnistamisen avuksi Bad Gasteinein rinnekartta tai panoraamakartta.

Bad Gasteinin kylässä lomaansa viettäville Stubnerkogel (2251 m) on vuorenhuipuista kaikkein lähin, kotirinne siis. Stubnerkogelbahn (gondolihissi) huipulle lähtee aivan rautatieaseman vierestä ja on kävelyetäisyydellä useista hotelleista. Hissin ala-asemalla sijaitsevat mm. lipunmyynti, Schober Sport & Fashionin vuokraamo ja varustesäilytys, STS alppimatkojen palvelupiste sekä hiihtokoulu Freeride Gasteinin toimisto. Hiihtolomaviikolla ala-asemalla oli aamuisin ruuhkaa, mutta palvelu sekä vuokraamossa että varustesäilytyksessä oli ripeää. Myös hissijono eteni nopeasti ja gondolit täytettiin tehokkaasti.

Ennen vuorelle siirtymistä voi varusteita kokeilla tai lyhyesti lämmitellä kilometrin mittaisessa sinisessä B13 -rinteessä, jonka yläasemalle pääsee tuolihissillä 24. Rinteestä avautuu mukava kylänäkymä alas Bad Gasteinin kylään.

Stubnerkogelbahnin ala-asema, lipunmyynti sekä Schober Sport & Fashion suksivuokraamo ja myymälä. 

Näkymä B13 -rinteestä kohti Bad Gasteinin kylää. 

Matka Stubnerkogelin huipulle kestää vartin verran ja, jos on tarkkana, voi nousun aikana nähdä vuoren rinteellä kauriita (tai mitä sorkkaeläimiä ne nyt olivatkaan). Matkan varrella on väliasema. Sieltä voi myös hypätä alaspäin menevän gondolin kyytiin, jos haluaa iltapäivällä jättää ruuhkaisen kyläänlaskun väliin.

Stubnerkogelbahn

Stubnerkogelin huipulla on 140 metriä pitkä riippusilta, joka on auki ympäri vuoden. Se on ensimmäinen 2300 metrin korkeuteen rakennettu riippusilta. Maisemat sillalta ovat hienot, joten riippusillalla vierailua voi suositella myös perheen ei-lasketteleville jäsenille.

Riippusilta, oikealla alhaalla näkyy rinne nro 19. 

Hissin yläaseman lähellä olevalle näköalatasanteelle voi kävellä katsomaan maisemia. Penkillä istuminen aiheuttaa kuitenkin talvella haasteita. 

Stubnerkogelin huipulta lähtee rinteitä kolmeen suuntaan ja rinteet olivat aamuisin erittäin hyvässä kunnossa. Kohti Bad Gasteinin kylää voi laskea sinistä tai punaista rinnettä pitkin (rinteet B15 ja B16). Kohti Angertalin laaksoa lähtevät puolestaan punaiset rinteet B18 ja B19. Matka B19-rinteen kautta Angertalin ala-asemille vei punaisia rinteitä seuraten noin 20 minuuttia. Matkaa kertyi kuutisen kilometriä ja korkeuseroa hiukan yli kilometri. Alkuosastaan jyrkähkö rinne B18 lähtee Stubnerkogelin huipulta Angertalista nousevan gondolin yläaseman vierestä.  Hieman loivemman reitin Angertaliin tarjoaa rinne B11. Matkan varrella on snowpark, jossa ei ollut kertaakaan viikon aikana ruuhkaa ja suorituspaikat pysyivät ensiluokkaisessa kunnossa koko päivän ajan. Parkkilaskeminen ei selvästikään ole Bad Gasteinissa niin suosittua kuin Suomessa.

Stubnerkogelin parkki.

Angertalin hiihtokeskuksessa on lastenalue, jossa on useita mattohissejä sekä iso palvelukeskus, jossa sijaitsee ainakin ravintola, lipunmyynti, hiihtokoulu, wc-tilat sekä vuokraamo. Angertalista voi palata takaisin Stubnerkogelille gondoli- tai tuolihissillä tai jatkaa matkaa Schlossalmin puolelle, missä on ehdottomasti tutustumisen arvoisia rinteitä.

Angertalin hiihtokeskusaluetta. Alhaalta lähtevä keltainen kabiini (Senderbahn I ja II) vie takaisin Stubnerkogelin huipulle. 

Schlossalmin alue soveltuu mielestämme paremmin myös lasku-uransa alkutaipaleella oleville. Kaikille ehdottomasti kokemisen arvoinen on Hohe Schartelta (2300 m) alkava itäisten Alppien pisin yhtämittainen lasku rinteitä  H1 ja H2 pitkin. Joidenkin lähteiden mukaan laskulla olisi pituutta jopa 10,4 km ja korkeuseroa yli 1400 m. Laskun alkupäässä maisemat ovat todella upeat ja rinneprofiili leppoisa. Noin puolessavälissä reittiä on myös mukava rinneravintola Aeroplanstadt, johon voi pysähtyä tauolle. Loppumatkaan sisältyy pari lyhyttä ja jyrkähköä kohtaa, mutta reitti sopii hyvin myös lasten kanssa laskettavaksi. Lasku päättyy Bad Hofgasteinin kylään, josta Schlossalmin huipulle pääsee takaisin funikulaarilla ja kabiinilla.

Little boy, big mountain. Tästä alkaa 10,4 km alamäkeä.

Jos nälkä tai jano yllättää kesken pitkän laskun, voi matkan varrella pysähtyä tauolle. 

Schlossalmin puolella on lukuisia hieman lyhyempiä rinteitä, joista useimmat soveltuvat hyvin koko perheelle. Rinteitä on niin paljon, että samaa rinnettä ei välttämättä tule laskettua kahta kertaa päivän aikana. Erityismaininnan ansaitsee Schlossalmin Funslope -rata, jota voisi kuvailla lasten skicross -radaksi. Schlossalmin alueella on myös useita kohtuuhintaisia rinneravintoloita.

Schlossalmin rinteet soveltuvat hyvin myös perheille. 

Funslope veti puoleensa myös aikuisia.

Päivän päätteeksi takaisin Bad Gasteiniin voi palata skibussilla, mutta nopea ja mielestämme myös mukavampi tapa on palata takaisin Stubnerkogelin huipun kautta. Matkasta selviää yhdellä hissinousulla.

Stubnerkogel Schlossalmin suunnasta katsottuna.

Bad Gasteinin punaiset rinteet ovat suomalaisen mittapuun mukaan paikoitellen aika jyrkkiä ja meille kerrottiinkin, että Itävallan punainen vastaa useimmiten Suomen mustaa. Aamulla rinteet olivat hyvässä kunnossa, mutta suuresta laskijamäärästä johtuen iltapäivällä irtolumi kertyi nopeasti kasoiksi ja jää tuli lumen alta esiin. Varsinkin Bad Gasteinin kylään laskeva reitti oli iltapäivisin melko huonossa kunnossa ja erittäin ruuhkainen. Ensimmäisen laskupäivän kokemuksesta viisastuneena nousimme myöhemmin viikolla kabiinihissin väliasemalta gondolin kyytiin ja tulimme sillä alas kylään.

R & J

P.S. Käythän tykkäämässä Facebook -sivustamme.