Kaikkien kaverit matkalla Lyngeniin

Kaikki mukava päättyy aikanaan – niin myös tämäkin laskukausi. Vaihtelevan kehno sää Etelä-Suomessa ei talven mittaan juuri hurraahuutoja herättäneitä elämyksiä tarjonnut, mutta onneksi vastapainoksi pääsin kauden aikana monelle mukavalle laskumatkalle: ensin joulukuussa Leville, sitten tammikuussa Ruotsiin ja helmikuussa Itävaltaan. Kauden kruunuksi sain vielä yllättäen mahdollisuuden päästä koluamaan niin Pohjois-Norjaa kuin Suomen Lappia.

Matkan tarkoituksena oli käydä kolmen hengen porukalla katsastamassa ja kuvaamassa Saariselkää ja Sallaa sekä – pohjoiseen kun matkasimme – vierailla vapaalaskun merkeissä Norjan Lyngenissä. Kiertueemme ensimmäisenä ja etukäteen kutkuttavimpana kohteena oli Lyngen, jossa meidän oli tarkoitus viettää neljä laskupäivää. Suunnitelma tosin säiden vuoksi myöhemmin hieman muuttui.

Ratkaisu tavarapaljouteen: Hobby

Koska kolmen körilään kuusine suksineen ja muine varusteineen oli turha edes kuvitella lähtevänsä matkaan millään pikkuautolla, olimme hankkineet käyttöömme Hobby-matkailuauton. Jo ensitutustuminen menopeliin oli myönteinen: espoolaisen alan liikkeen pysäköintipaikalla auton tavaratilaan sujahtivat sujuvasti niin laskukamppeet kuin muut tarpeelliset matkatavarat.

Tulevien päivien kotimme Etelä-Suomen lumettomissa maisemissa.

Pikaisen pakkaamisen jälkeen suuntasimme kohti pohjoista. Mitään pikapyrähdystä perille ei ollut luvassa, sillä navigaattori osoitti Lyngeniin olevan matkaa vaatimattomat 1340 km. Koska lähdimme liikkeelle vasta yhdeksän maissa aamulla, emme toki edes ajatelleet pääsevämme perille kertarysäyksellä vaan ajattelimme rennosti ajavamme kerralla sen verran pitkälle kuin jaksamista ja ajohaluja riittäisi ja viettävämme yön jossain Suomen Lapissa.

Ostoksia ja vuorojärjestelyjä

Reissun ruokatarvikkeet hankimme Heinolasta. Suuresta kauppakeskuksesta löysimme sujuvasti kaiken, mitä etukäteen laadittuun pitkään ostoslistaan oli merkitty, kuten pullon iäkästä viskiä. Jo matkan alkuvaiheessa suoritimme myös ajojärjestys- ja nukkumapaikka-arvonnat. Reilun perin hengessä asia ratkaistiin perinteisellä ”kivi, paperi, sakset” -menetelmällä. Omalta osaltani matka saikin kivikkoisen alun, sillä huono onni tai puutteellinen strategia soi minulle sekä viimeisen ajovuoron että huonoimman nukkumapaikan. Mukavissa menotunnelmissa en kuitenkaan antanut asian häiritä vaan nautin niin mukavan tasaisesta kyydistä kuin vähäisen yöunen jälkeen tarpeellisista nokosista.

Caravan-hengessä pohjoista kohti

Hobby osoittautui oikein mukavaksi ajettavaksi. Ajotuntuma oli hyvin henkilöautomainen, lukuun ottamatta korkeuden tarjoamaa erinomaista näkyvyyttä. Tärkeintä oli vain muistaa ottaa huomioon auton suurehkot ulkomitat. Lisäksi uutena kokemuksena ja muistettavana seikkana oli muiden vastaantulevien matkailuautoilijoiden moikkaileminen. Pidimmekin yhteisvoimin huolta siitä, että kuskina toiminut huomasi käden heilautuksella huomioida vastaan tulleet caravan-veljemme ja -sisaremme.

Valoa väsyneille

Kuten kaikki Lapin-kävijät tietävät, alkumatka Etelä-Suomesta päätietä pitkin ei juuri nähtävää tarjoa. Ennen Oulua merkityksellisin ”nähtävyys” lienee Kärsämäki, johon on huomiota herättävästi jotenkin onnistuttu rakentamaan kolme melkein peräkkäin sijaitsevaa kiertoliittymää. Päästäksemme mahdollisimman pian mielenkiintoisempien maisemien äärelle ajoimme yhteen soittoon Oulun pohjoispuolelle, jossa nautimme lounas-välipala-illallisen jossain Ideaparkin melko persoonattomassa mutta asiansa ajaneessa syöttölässä.

Ruokailun jälkeen oli edelleen mukava jatkaa matkaa, sillä kevään ansiosta aurinkoa riitti vielä yhdeksältä illalla. Pimeys kuitenkin hiljalleen laskeutui jatkaessamme yhä pohjoisemmaksi. Yhdentoista aikaan pääsimme Olostunturille, jossa päätimme yöpyä. Matkaa saimme päivän aikana taitetuksi hieman yli 1000 km, joten seuraavaksi päiväksi ei enää ollut tiedossa kuin noin 300 km:n osuus. Pitkän ajomatkan jälkeen uni tuli kullekin meistä nopeasti: tuskin ehti kulua puolta tuntia, kun Hobbyn seiniä jo tärisytti maantien kuoppien sijasta kuorsaus.

Malttamattomina jälleen matkaan

Aikaisin aamulla jatkoimme pikaisen aamiaisen jälkeen kohti Lyngeniä, koska tarkoituksenamme oli päästä tekemään ensimmäinen vuorenvalloituksemme jo samana päivänä. Mukavan aurinkoisessa säässä saimme nauttia hienoista Lapin maisemista. Tuntureista erityisen vaikuttavana mieleeni jäi Kilpisjärven Saana, joka hallitsee majesteetillisesti ympäristöään. Toinen käsivarren mielenkiintoinen pieni nähtävyys oli Suomen tiestön korkein kohta: 565,6 metriä merenpinnasta.

Upea Saana auringonpaisteessa. Kuva: Simo Vunneli

Hyvissä ajoin pääsimme myös jo Norjan puolelle, jossa maisemat muuttuivat entistäkin komeammiksi. Navigaattorin pienoisesta sekoilusta ja matkustajien ajoittain huonoista neuvoista huolimatta pääsimme Lyngenvuonolle (suom. Yykeänvuono) jo ennen puoltapäivää. Keskittymistämme taisivat tosin herpaannuttaa myös mykistävät näkymät: Norjan vuorten ja meren yhdistelmä on jotain, jonka kaltaiseen kauneuteen harvat paikat maapallollamme yltävät.

Viimein perillä lumisten huippujen äärellä. Kuva: Simo Vunneli

Sopimuksen mukaan tapasimme keskipäivän aikaan oppaamme Henrik Solbergin, joka opasti autollemme paikan, kyseli toiveistamme ja kertoili seudun monista laskumahdollisuuksista. Nopean varusteiden kokoamisen jälkeen lähdimmekin saman tien Henrikin opastamana kohti ensimmäisen nousumme lähtöpaikkaa…

– Niko

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Lumipesu Twitterissä: https://twitter.com/Lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com